Mua on ihmetyttänyt ja alkanut vähän ottaa pattiin alakarppien aliarvostus ja low-fat juttujen yliarvostus noin yleensä suomalaisten, mutta erityisesti oman ystäväpiirin keskuudessa. En heille paljon mainitse omasta ruokavaliostani ainakaan enää, koska joskus olen erehtynyt yrittämään selittämään että ei rasvaa tarvitse yrittää välttää vaan tärkeämpää olisi välttää niitä ylimääräisiä hiilareita. Mutta valitettavasti rasvakammo on sitkeästi juurtunut naispuolisiin ystäviini ja olen sitten saanut ihmetteleviä katseita ja kysymyksiä, kun en syö perunaa, pastaa tai leipää. Ja sitten huomaamattomasti sivulauseessa viitataan minun ruokavalioni olevan "noita ihmedieettejä".
Suurin osa ystävistäni on varmaan hidastanut aineenvaihduntansa ennemmin olemalla syömättä ettei liho. Pelkän leivän ja mahdollisimman low-fat syöminen jumpassa käyntiin yhdistettynä ja tuloksena on ns "laiha läski". Pelkällä liikunnalla kun läski ei lähde. Omakohtaista kokemusta on.
Nykyään olen luovuttanut enkä enää puhu ruokavaliostani mitään. Juhlissa tai muissa riennoissa yritän luovia hiilareiden joukossa ja löytää jotain syötävää. Nyyttärit onkin hyviä kun kaikki tuo jotain mukanaan niin voi ainakin omaa tuomaansa syödä

.