Ei tarvitse olla ketoosissa, jotta keho osaisi joustavasti siirtyä rasvanpolttoon aterian sokereiden loputtua. Riittää - ainakin minun kohdallani - että kroppa on opetettu rasvapolttoiseksi ja se tuntuu onnistuvan rennolla 70-100+ g hiilaria päivässä meiningillä. Ruokavälit helposti 6-8 tuntia. Ei siis ketoosia, ketoillut olen 2 kertaa täysin vahingossa ja tahattomasti, huomasin turvotuksesta joka lähti sitten pois runsaalla suolalla.
Ja tämmöinen mielenkiintoinen juttu:
Hiilaripuputusaikoina nälkä ei todellakaan mennyt ohi sillä, että rupesi laittamaan ruokaa, päinvastoin. Kaupassa käydessä kuola suunnilleen valui suusta eritoten leipähyllyn edessä ja kotiin päästyä oli pakko laittaa edes jotain pientä suuhun, jotta pystyi rauhassa kokkaamaan.
Nyt taas on niin, että melko voimakaskin näläntunne rauhoittuu sillä sekunnilla kun rupean kokkaamaan, ellei ole jo rauhoittunut kaupassa ostoksia tehdessä - tuntuu että kropalle riittää
nähdä että nyt ostetaan/tehdään karppiruokaa runsaalla rasvalla, jolloin näläntunne vähän lievenee niin että voi rauhassa kokata.

Ikään kuin rasvakokkauksen/ostosten näkeminen saisi sen ajattelemaan 'hei hyvää safkaa tulossa, kunnon polttoainetta, voidaan siis laittaa vähän rasvahappoja kiertoon sitä odotellessa.'