1) En ole lähellekään normaalipainoinen. Todella runsaasti ylipainoinen. Ei siis mitään kuviteltua ylipainoa. Paino huitelee reilusti sadan kilon paremmalla puolella. Pituutta on 168 cm.
2) Liikuntaa on ollut normaalia vähemmän. Mies oli kesälomalla viime viikon ja koko viikon satoi vettä. Niinpä kökötimme kotosalla. Normaalisti pyöräilen ja kävelen jonkun verran. En nyt kuitenkaan silloinkaan mitään maratoneja vedä.
3) Ketoosi on ketostixien mukaisesti kohtalainen.
4) Housun vyötärö on löystynyt. Samoin housut ovat väljemmät pepusta ja reisistä. Ei muuten tähänkään riitä ymmärrys .... paino ei ole muuttunut, mutta housut väljemmät.
5) Kasvot ovat kaventuneet: kaksoisleuka pienentynyt silminnähden.
6) Valitettavasti napostelen aina välillä. Pyrin kuitenkin syömään ruoka-aikoina. Onhan takana kunnon putki syömishäiriöisenä elämistä ja olen sen saanut kontrolliin ainoastaan säännöllisillä ruokailuajoilla. Joten niistä pidän ehdottomasti kiinni. Siis tyyliin; aamiainen, lounas, päiväkahvi, päivällinen, iltapala.
7) Ei ole menkkojakaan tulossa. Sattuivat itse asiassa keskelle tätä kahden viikon jaksoa.

Jumituksesta; juustoja olen kyllä syönyt melko runsaasti. En nyt ihan määristä osaa sanoa, mutta luulen että noin 200g/päivä. Tuskin kovin paljon enempää.
9) Luulisin vatsan kyllä olevan vähän "tukossa". Millähän saisi vatsan toimimaan paremmin?
Sitten siitä ruokailusta.
Ensimmäisellä viikolla aloitin aamun kolmesta kananmunasta + kermasta (ehkä noin 0,5 dl) tehdyllä munakkaalla, jossa oli juustosiperrystä päällä. Paistoin sen noin ruokalusikallisessa voita. Lisäksi meni kahvia mukillinen ja siinäkin kermaa. Toisella viikolla vähensin yhden munan pois, mutta toisinaan paistoin 1-2 siivua pekonia munakkaan kanssa.
Lounaaksi söin monena päivänä uunissa tehtyä vuokaa. Pohjalla siinä oli parsakaalia, jonka päällä paistettua jauhelihaa/tonnikalaa/lohta, siinä sitten juustoa (150-200 g) ja sen päällä taas parsakaalia. Parsakaalia oli yhteensä n. 700 g ja lihaa/kalaa n.500 g. Lisäksi laitoin liemeksi noin 0,5 dl kermaa. Tästä ruuasta riitti yleensä kahdelle aterialle. Söin siis vatsani todella täyteen.
Päiväkahvilla mukillinen kahvia + kermaa. Lisäksi joitakin paloja juustoa. Toisinaan jos nälkä oli kova niin 1-2 munan pieni munakas.
Päivällinen oli samaa tavaraa kuin lounaskin.
Iltapalalla otin yleensä kupin teetä ja sen kanssa juustoa, joitakin siivuja tuorekurkkua. Erittäin harvoin pieni munakas. Kenties vain muutamia kertoja.
Lisäksi tulin napostelleeksi vähähiilarisia nakkeja ensimmäisellä viikolla, kun en tullut lukeneeksi Atkinsia tarpeeksi tarkkaan. Ei siis mitään eineksiä.
Vissyä olen juonut ja vettä noin pari litraa päivässä. Ei ollenkaan makeutettuja limsoja.
Toisella viikolla vähensin hiilihydraattien määrää vähentämällä parsakaalin reilusti alle puoleen. Söin parsakaalia ainoastaan lounaalla noin 200g ja sen kanssa marinoimatonta broilerin- tai kalkkunan filepaistia. Tai broilerin jauhelihasta tehtyä kastiketta. (siis paistettua jauhelihaa, siihen siivu paistettua pekonia, mustapippuria, vähän kermaa). Oli muuten hyvää.
Päivälliseksi söinkin sitten vain pelkkää lihaa, mutta uutena tuli nyt majoneesi. Atkinsin diettivallankumouksen mukaisesti sitä saa syödä. Tuntuu kyllä näin ikuisesta laihduttajasta vähän omituiselta; en ole koskaan aiemmin syönyt majoneesia sen kaloripitoisuuden vuoksi.
Kenties söin toisella viikolla hieman vähemmän juustoja kuin ensimmäisellä. Leipään tms en koskenutkaan. Pähkinöitä söin noin 4 kpl koko aikana.
Eli siis mikä meni pieleen??????
Lisähuomautuksena kertoisin vielä, että olin tänään rippijuhlissa missä söin (koska kerran MIKÄÄN EI AUTA meikäläisen ylipainoon!!!) kolme ohuen ohutta siivua täytekakkua. Oikeasti todella ohuita ja lisäksi kaksi pienen pientä palaa voileipäkakkua.
MUTTA yllättävää tässä on se, että kun yleensä syön tuommoisista noutopöydistä niin että saa ihan hävetä. Saatan menettää kontrollini täysin ja ahmia sairaita paloja suklaakakkua tms. Tänään oli noin ensimmäinen kerta lähes kahteenkymmeneen vuoteen ettei ahmimishäiriöni häirinnyt käyttäytymistäni juhlissa. En tiedä moniko voi tätä ymmärtää, mutta minusta se tuntui käsittämättömältä. Pystyin maistelemaan vain pieniä paloja, eikä enempää edes tehnyt mieli. Käsittämätöntä.
Ja vielä lisäksi; mieheni, joka on syönyt vähän samantyylisesti kuin minä nyt, otti juhlissa oikein reilun kimpaleen suklaakakkua ja kotona hän kertakaikkisesti meinasi nukkua istualleen. Taisi tulla joku insuliinipaukku. Joten kyllä tässä ruokavaliossa järkeä olisi, jos tämän saisi vielä toimimaan meikäläisellä.