karppaus.infon arkistoitu foorumi

Hei,

Mietin vain että laihtuuko täällä kukaan enään ? Minä en ainakaan ole laihtunut enään tuon ensimmäisen neljän kuukauden jälkeen. Kaksi kuukautta on mennyt samassa kilomäärässä, usko meinaa loppua. Toki en harkitsekkaan paluuta entiseen, koska ei ole tarvetta ja halu olisi pudottaa vielä 12kg. Mutta mikä neuvoksi?

t.Pivi

Kyllä laihtuu hitaasti tosin mutta kumminkin. Pitkään pysyi paino ja mitat samassa jamssa mutta enpä ainakaan lihonut.

Lue "Puoli vuotta karppina".

Itse laihdun 0,5 kg/1-2 viikkoa vauhtia, joka tosin nyt varsinaisena painonlaskuna hidastuu, koska ryhdyn muokkaamaan lihaksiin vähän parempaa muotoa eli läski lihaksiksi.

juu juu, kyllä se paino siitä tippuu vaikka välillä voi olla jopa parinkin kuukauden jumituksia, mutta sitten rysähtääkin kerralla enemmän. Itsellä tippui 10kk tasaista 2kilon kuukausi vauhtia, noin keskimäärin. Eli jonakin kukautena ei tippunut yhtään ja toisena taas saattoi lähteä jopa 5kg ja sitten taas saattoi olla pitkään hiljaista.. Tarkista vähän syömisiäsi, kun painon laskiessa myös syödyn energia määrän pitäisi laskea suhteessa.

Itselläni tulee vissiin huomenna vuosi täyteen ja nyt on taas suunta alaspäin tuon parin kuukauden hiilari kierteen jälkeen. Omalta kohdaltani tiedän nyt, että paluuta vanhaan ei ole edes pienessä mittakaavassa sillä hiilarit laukaisevat järjettömän ahmimishäiriö "psykoosin" ja paino kipuaa valon nopeutta ylöspäin. tiedä sitten onko se nupin sisäinen ongelma vai aiheuttavatko hiilart jonkun jutun elemistössäni mikä sitten johtaa tähän ahmimiseen....

_________________
Entä jos ei edes yritä...

Laihtuu, 20 kk täynnä ja yhä tulee pikkuhiljaa alaspäin, vaikka ollaan jo BMI 22:ssa. Onko jumituspainosi semmoinen, jossa olet ollut pitkiä aikoja joskus?

ihan sama täällä, ei nyt näytä laihtuvan, vaikka kevyesti putosi aluksi reilut kymmenen kiloa.. nyt vaaka on ollut samassa lukemassa melkein kaksi kuukautta (tosin nyt pidän vaa´asta taukoa, jotta en sekoa)..

yhdyn myös siihen väittämään, että paluuta ei entiseen ole sillä ihan sama hiilari-ahmimis-psykoosi täälläkin, jos otan yhden palan kakkua, vedän mieluusti koko kakun, enkä voi itseäni estää. helpompaa on olla syömättä hiilareita ollenkaan.

usko meinasi mennä mutta tänään taas ryhdistäydyin (pudottaa haluan vielä 10 kiloa) ja vetäisin ketoosit päälle. ei siis enää edes tekosokeria (meinasin jäädä koukkuun niihinkin ja mitäpä niistä saa kuin mahan kipeäksi) ja jopa tomaattia rajoitan. siis lihaa vaan ja vihreitä kasviksia ja kananmunia, juustoa.. siinäpä ruokavalioni pääpiirteet tehokuurin ajaksi ja uskonvahvistajaksi.

..tiedä sitten, tänään menin rankan työpäivän jälkeen vielä salille ja vaikka alkoi tosi hyvin ja energiaa tuntui riittävän vaikka jaettavaksi, kesken treenin puhti loppui kuin seinään ja piti lähteä kotiin etten oksentaisi/pyörtyisi.. voi olla että oli vaan liian vähän energiaa nautittuna + superrankka työpäivä, mutta ei nälkä kyllä ollut. höh. huomenna uudestaan ja jos sama toistuu, mietin kyllä tarkemmin..

mutta en kyllä aio uskoani menettää, äläkä sinäkään, muista minkä ansiosta olet nyt kevyempi ja miksi alunperin lihoit.. kannattaa ehkä vaan lisätä aerobista liikuntaa ja tutkailla ruokavaliota, onko se todella sama kuin ennen (jos et liiku, kulutat vähemmän energiaa nyt laihtuneena).. siinäpä se, hyvää yötä!

mää kans tuolla "puoli vuotta karppina" osiossa surkuttelin tätä jumitusta tai oikeestaan koko homman vauhtiin alkamista...
itse olen ollut vajaa pari kuukauttaa karppina....
olen lomalla ja lomalla myös vaakasta voipi tehdä hyvääkin...ei kai siellä tarvi joka aamu hypätä (ei vai)
tarvis todella heittää vaaka mäkeen!
liikuntaa lisää tännekin...tulin just fillari lenkiltä ja sinne jäi 630 kaloria...jo se on kumma jos ei rupee sulaan (jos vaan sais taas pidettyä tän liikunta kärpäsen ilmassa )
sulamisia kaikille

Paino on minulla jo itseäni tyydyttävä vaikkakaan ei ihan ihannepaino. Joten en ole edes yrittänyt enää painoa pudottaa.
Olin viikon reissussa kreikassa ja tuli syötyä kolme ateriaa päivässä:
aamupalaksi hotellissa 3-4 kananmunaa, muutama makkara, viitisen siivua juustoa ja saman verran pekonia. Lounaaksi kreikkalainen salaatti ja yksi souvlaki, illalla sitten kunnon kolemn ruokalajin illallinen hyvähiilarisella periaatteella. Viiniä meni 1-1.5 pulloa päivässä, vettä 3 litraa. Tarkoituksellisia "repsahduksia" oli kolme: valkosipulileipä (pettymys), kanelidonitsi (oikein hyvä) ja suklaakakkupala (jäi puoleen ylimakeuden takia). Pääosa ajasta meni rannalla maaten.
Palatessa odotin muutaman kilon painonlisäystä, lähiunnä tuon alkoholinkulutuksen johdosta.
Yllätys: nyt kun viikon nestepöhö on hävinnyt niin paino itseassia _putosi_ pari kiloa.
Ai niin vastaus kysymykseen kyllä näköjään laihtuu

Tökkii, tökkii täälläkin: viimeiset 2,5 kuukautta on paino junnannut samassa (+-1kilon vaihtelulla). Vaikka 6 kiloa olisi vielä tiputetattava. Tympii kun aviomies kysyy, että miksi sä olet tuolla vähähiilarisella "kuurilla", jos paino ei kuitenkaan tipu. Plääh. Olen yrittänyt selittää, että tämä ei ole ohimenevä kuuri, vaan elämäntapa. Totuus on kuitenkin, että olis kiva laihtua(kin).

Eli millä lisäpotkua laihtumiseen? Hyppäänkö takaisin Atkinsin induktiolle?

huomenta,

Tämä paino jossa nyt jumitan on tosiaankin se elopaino jossa olin n. 4 vuotta ennen elämäni viimeistä mehupaastoa... viimeistä siksi, koska paaston jälkeen lihoin 13 kg eli reilun tuplat siitä mitä paastolla lähti.
Millaisia hiilari määriä te vielä laihtuvat syötte? Minä tosin epäilen, että syön liian vähän proteiineja.
Positiivistä tässä tilanteessa on se että ensimmäisen kerran miesmuistiin en lihonut kesäloman aikana!

Mulla paino hivuttautuu pikkuhiljaa alaspäin. Hiilareita en kuitenkaan voi kauheasti lisäillä, koska hiilarihimo nostaa silloin päätään. Nyt kun rajoitan hiilareita alle 40g/vrk olen pystynyt helposti kieltäytymään herkuista ja vaikka poikaystävä syö tavallista jäätelöä vieressä, ei edes tee mieli ottaa. Joudun myöskin rajoittamaan keinomakeaa, koska nekin tuntuvat herättävän hiilarihimoa sekä jumittamaan painoa. Parempi olla ilman tai käyttää vain silloin tällöin. Varmaan osittain psykologista tuon makean himoitseminen.

Kohta yhdeksän kuukautta ja paino on ollut viimeisen kuukauden ihan jumissa. Arvostetun suomalaisen ravintotutkija Fogelholmin mukaan kuitenkin minun painoni olisi pitänyt olla viimeiset kolme kuukautta jyrkässä nousussa! Missä vika?

Meikäläinen on laihtunut ainakin tällä alakarpilla... vieläkin... tai pitäisikö sanoa toistaiseksi .

Aloitin uudelleen tosissani 24.5.2004 ja tänä aamuna vaaka näytti 12 kg vähemmän, kuin aloittaessani parisen kuukautta sitten!

Yhteensä olen ystävänpäivän jälkeen saanut pois jo 18kg. Välissä oli reilun kuukauden kestänyt repsahdus. Vielä olisi pudotettavaa tuollainen toinen 18 kg, jolloin olisin ihannepainossani... ensimmäisen kerran sitten ala-asteen!

Toiset päivät ovat helpompia kuin toiset. Helpotuksekseni olen kumminkin huomannut, että mm. suklaanhimo on kadonnut kokonaan . Tilalle on ikävä kyllä tullut syyllisyyden tunne (kaikesta), mitä suuhunsa laittaa . toivottavasti tämä häviää painon myötä.

Pahin jumitus tapahtui tuossa n. kuukausi sitten, jolloin paino ei pudonnut mihinkään, vaan jojoili +-3 kg parisen viikkoa. Siitä on sitten tultu tasaisesti alaspäin koko ajan.

Olen kehitellyt itselleni systeemin, jolla pysyn tiukasti ruodussa. Tein kaaviontapaisen väkerrelmän, johon merkitsen joka aamu senhetkisen painon ja pudotetut grammat (tai lisätyt... ahdistavan tarkka vaaka auttaa tässä). Saattaa kuullostaa sairaalta ja neuroottiselta, mutta tämä toimii kohdallani, sillä siitä saan lisää "voimaa" olla taas alakarpilla.

Ainoa negatiivinen puoli tässä asiassa on, että rahaa menee piakoin uusiin vaatteisiin melkoisesti. Mutta jo nyt päälle menevät pari kokoa pienemmät vaatteet.

Mutta pitäkää peukkuja, että jaksaisin vielä tuon toisen 18kg. Seuraava paha koetinkivi tulee olemaan Syyskuussa edessä oleva kahden viikon loma New Yorkissa... tosin tuo paikkahan taitaa olla alakarppiruuan mekka, joten Nou hätä!

_________________
"Mä olen kova jätkä..."

Pienettären kommentti oli mahtava! Tuon asenteen kun jaksaa pitää ja sinnitellä eteenpäin, niin kyllä niitä tuloksia on pakko tulla. Ja näkeehän täällä ketjussa jos toisessakin, että edistystä tapahtuu vaikka välillä jumitellaankin.

Myönnettäköön, että minulla on tässä ensimmäisen viikon aikana ollut miun tapaan pieniä syyllisyydentunteita nimenomaan hiilareista. Eilen tuijotin kupissa olevia mustikoita (n. 2dl) ja mietin, että uskallanko syödä vai en. Järki voitti ja söin ne, sillä muuten olen pitänyt hiilarit tosi alhaalla. Ei kai sitä voi vaatia näin alkuvaiheessa, että kaikki syömiseen liittyvät pakkomielteet olisivat unohtuneet. (Tuijottelin eilen myös metvurstiviipaletta ennen sen syömistä, että "onkohan tämä nyt tosissaan ihan järkevää?" mutta söin niitä kuitenkin 4 kpl - lounaaksi söin eilen siis "leikkelelautasen" salaatin kera. ) Luotan vaan siihen että ajan kanssa näistäkin pakkomielteisistä päähänpinttymistä pääsee eroon. Samoin muuten merkkaan minäkin ylös painoni ja senttini päivittäin, sillä vaikka se ehkä kuulostaakin neuroottiselta, niin jos siitä on itselle apua, niin mikä ettei.

Nostan kyllä hattua näille parinkin kuukauden jumittajille, sillä itse olen todella kärsimätön luonne ja kaiken pitäisi tapahtua mieluummin heti, eikä vasta huomenna. Minulla on ollut nyt paino kolme päivää samassa ja nyt jo alkaa ärsyttää että eikö tässä tapahdu mitään edistystä (ja alakarppausta takana nyt tasan viikko). Hah hah! Kertoo varmaan jotain kärsimättömästä luonteestani. ONNEKSI vaa’an ryttyillessä peili ja mittanauha antavat uskoa tulevaan, joten aion kyllä tällä kertaa selvitä pidemmistäkin kuin kolmen päivän jumituksista. Kasvatan luonnettani samalla kun pienennän tätä fyysistä olemusta, niin kai siihen on suhtauduttava. Ja jos joskus oikein tiukka paikka tulee, niin tulen tänne valittamaan. Hienoa kun on näin iso porukka saman asian perässä, niin aina löytyy ymmärtäjiä ja kannustajia.

Peukkuja siis pidetään – itse kullekin!!!

Newfish: Minä en välitä siitä, että Heikkilä sanoo ettei marjoja saisi syödä painonpudotusvaiheessa, mutta taidan muutenkin hieman "säveltää" jo näin kahden kuukauden jälkeen. Näin kesällä syön mieluusti noita marjoja, kun niitä on nyt tarjolla. Myöskään metwurstia en pidä pahana (taidankin ostaa sitä huomenissa).

Sellaisen huomion tein tässä taannoin, kun sovitin vanhoja vaatteita, että farkut joita pidin silloin kun edellisen kerran painoin 92kg olivatkin ISOT. Samoin toiset housut olivat peffasta ja reisistä "tyhjät". Eli senttejä on lähtenyt ja kai ne lihakset sitten ovat pysyneet laihtumisesta huolimatta eli onhan tässä paljon positiivista ja sillä jaksaa jatkaa.

Minulla on jo toista kesää ollut linjana, että silloin kun marja-aika on, niitä ei lasketa. Oman pihan ja metsien satoa (luumut, kirsikat, omenat, herukat, mustikat, mansikat, karviaiset, ...) olen syönyt aivan vapaasti fiilispohjalta. Suoraan puista ja puskista, tuoreena ne ovat niin herkullisia ja sisältävät niin paljon kaikkea hyvää (ja uutta terveysvaikutteista niistä näköjään keksitään koko ajan lisää), että niitä ei ole järkeä menettää. On piiiiitkä talvi taas edessä kaupan hyllyjen varassa, ja silloin ehtii niitä hiilareita tarkemmin syynäillä. Lisäksi kaikissa noissa on alhainen GI, joten ainakaan minulla ei ole aiheuttanut hiilarihimoja tms.

Enkä edes ole huomannut, että tämä olisi hidastanut laihtumistani, vaikka ajattelin aikoinaan, että marjat ovat sen väärti kuitenkin. Kukapa sitäpaitsi tietää, vaikka kropalle tekisi välillä hyvääkin poistua ketoosista hetkeksi silloin tällöin, käytetäänhän näitä hiilariaterioita yhtenä keinona jumittamiseenkin!

jos tästä jotain johtopäätöksiä voi tehdä niin ilmeisesti alku on aina helpompaa ja myös mitä enemmän on pudotettavaa, sen nopeammin kilot tippuvat.

onko muuten kokemusta kenelläkään siitä, että esim. atkinsilla ei tietyn ajan päästä enää laihdu ja mitä sen jälkeen??? zonea vai south beachia vai mitä..? siis laihdutukseen?? tottuuko elimistö vaan vahähiilarisuuteen vai mitä ihmettä täällä tapahtuu niin monille kuin tyssää???

omalla kohdallani on myös ilmeinen syyllisyydentunto kaikesta mitä syön. onhan se niin, että koko ruokavalio heittää kuperkeikkaa kun alakarpiksi ryhtyy, eli ne ruokalajit mitä ennen veteli ilman omantunnontuskia ja vielä kuvitteli laihtuvansa (vaikkapa lounaaksi: banaani, vähärasvaista mansikkajogurttia ja ruisleipää, hehhehhee) onkin nyt ihan kauhistus. niin siis itsekin pidän mustikoita vähän siinä ja siinä, että ei niitä nyt ahmimaan ruveta vaan vähän kerrallaan herkkutilanteissa ja soijajogurtin kanssa (koska siinä on paljon vähemmän hiilareita kuin tavallisessa)

mutta pakko puskea eteenpäin, toki haluaisin itsekin taas laihtua (ei nyt viitsisi mustikoita loppuelämäänsä laskea jos ei siitä ole edes hyötyä) eli hiilareita vähemmälle vaan ja liikuntaa lisää. agggh.

tsemppiä kaikille ja huomaan kyllä että täällä käydessä motivaatio kasvaa kun saa lukea muiden ihan samoista pähkäilyistä!

Pitää tarkastaa niitä syömisiään. Jos syö aivan samalla tavalla, kuin alusta saakka niin tottahan painon lasku pysähtyy kun kevennyt olemus kuluttaakin vähemmin, kuin aikaisemmin. Itse yritän pikkuhiljaa laskea syödyn ruuan määrää ja hieman katsoa ettei kerman ja voin kanssa plärää siinä määrin, kuin alku huumassa.

_________________
Entä jos ei edes yritä...

Jumitus on tuttu juttu. Mun paino putosi todella vauhdikkaasti ekat kuusi kuukautta, sen jälkeen pudotus on ollut tosi nihkeää. Tosin mä lopetin tuossa välissä tupakanpoltonkin ja niin tulin hidastaneeksi aineenvaihduntaani.

Aloitin vuosi sitten toukokuussa 95 kilosta ja vaaka näyttää nyt 71 ja risat, joten epätoivoon en aio vaipua, vaikka matkaa normaalipainoindeksiin onkin vielä 5-6 kiloa.

Mittojen ottaminen kannattaa. Aikana, jolloin paino ei ole hievahtanutkaan alaspäin, mun vatsanympärys navan kohdalta on pienentynyt 7 senttiä. Silloin ei siis voi edes puhua varsinaisesta jumista. Kehohan kerpele uudelleenmuokkaa itseään. Lisää lihasta ja vähemmän rasvaa.

Mä olen koettanut jos jotakin konstia tähän jumiin. Laskenut hiilarien lisäksi kaloreita, ei tehoa. Kokeillut kolmen päivän rasvapaastoa... paino putosi ja hivuttautui takaisin. Liikun suht paljon. Kävelen, filalroin, pistän huitoen crosstrainerilla ja teen pilateksia säännöllisen epäsäännöllisesti. Käsipainotkin on... Epätoivoisimpia ajatuksia on ollut mahdollinen kahvista luopuminen, sitä ennen päätin kuitenkin kokeilla maitotuotteiden rajoittamista. Se kokeilu on nyt menossa

Lueskelin amerikkalaista low carb -keskustelupalstaa ja siellä jotkut olivat saaneet juminsa loppumaan L-karnitiinilla. Pistän mietintämyssyyn. Lyhyen nettiselauksen jälkeen totesin kalliiksi, mutta... katsotaan.