Oliko sulla pieni lapsi?
Sekin voi tehdä..muistelen
katkonaisia unia,huolehtimista..

Jonkinlaista aivosumua oli, kun ärtynyt suoleni alunperin ärtyi. Vuonna 2002. Silloin olin onnellinen, en taatusti masentunut. Ostettiin mökkitontti ja mentiin naimisiin. Silti syksyllä nukahdin sohvalle, jos istahdin siihen. Olin väsynyt, mutta myös kummallisen tahmea, vaikka kunto oli paras vuosiin.

Lääkäri kehotti syömään säännöllisesti ja aina kaurapuuroa aamulla. Solisluun kohdalla oli turvonnut imusolmuke, jota epäiltiin syöväksi, mutta eihän se mikään syöpä ollut, vaan suolisto siellä kiukutteli. Lääkäri sanoi, ettei se suolistosta johdu, koska tulehdusarvot ovat normaalit.

Silloin sisuunnuin ja menin googlettelemaan. Ja jatkoin ja jatkoin, ryhdyin ruokavaliokokeiluille, joista hiivadieetti oli ensimmäinen ja kas kummaa, jossain vaiheessa luovutin jo verta, mitä en ollut koskaan aiemmin voinut tehdä, koska hemoglobiini oli aina ollut niin alhainen, vaikka voin muuten hyvin.

Siitä sitten vähitellen vhh:lle. Kokeiluja on ollut välissä ja viljat tekevät minulle sen aivosumun. Samoin lisäaineet ja sokeri aiheuttavat ripulia. Kun suolisto on hyvässä kunnossa, on mielikin.

Kookosöljy, kalaöljy, D-vitamiini, kurkuma, jodi. Siinä lisäravinteita, joita on tullut käytettyä. Kalaöljy on ollut nyt poissa jo kauan ja hyvin on mennyt silti.

Tuota aivosumua valittavat lähes kaikki, joilla on autoimmuuni tulehduksellinen suolistosairaus. Ainakin joskus. Mssennusta esiintyy samalla, mutta ei välttämättä.

Minulla ei ole kilpirauhasen vajaatoimintaa eikä diabetestä eikä muutakaan todettua sairautta. Paitsi se Ärtynyt suoli -roskadiagnoosi.

Minulla toisinaan on tuollainen olo. Suolaa purkista suuhun on tähän mennessä aina helpottanut.

Diabetes?

Miten paljon tuota suolaa olisi hyvä ottaa kerta annostuksena?

Oliko kysymys esitetty minulle, kun se juuri minun viestini jälkeen tuli? Minun kohdallani kyse ei ole diabeteksesta. Tiedän, koska se tokkura oli minulla ensimmäistä kertaa synnytyksen jälkeisinä päivinä sairaalassa ja koko raskauden ajan seurattiin, onko merkkejä diabeteksesta, ja minulla ei ollut. Minulle tuo tokkura tulee mitä ilmeisimmin suolavajauksesta, koska suolansyönnillä se olo normalisoituu heti. Sairaalassa ruoka on tunnetusti vähäsuolaista, siksi juuri synnytyssairaalassa kärsin tokkurasta - siihen hetkeen asti, kun lisäsin suolaa.

Vielä kotioloissakin olen joitakin kertoja herännyt tokkuraisena. Tokkura-aamuja edeltävinä päivinä on yleensä tullut syötyä rasvaisemmin kuin normaalisti, ja seurauksena kylläisyys on tullut vähällä suolamäärällä. Olen oppinut, että kaksi suolapitoista ateriaa päivässä on minulle liian vähän. Kylläisyyden kannalta kaksi ateriaa riittää minulle mainiosti, jos koostan ne tarpeeksi rasvaisiksi. Mutta jotta saisin syötyä tarpeeksi suolaa, olen kokenut parhaaksi vähentää rasvan osuutta sen verran, että jaksan syödä vielä illalla jotain. Kolmen suolapitoisen aterian rytmillä minulle ei ole tähän mennessä sitä tokkuraa tullut. Rasvakalorit olen korvannut hiilareilla.