karppaus.infon arkistoitu foorumi

Noilla sanoilla otsikoitu Painonvartijoiden mainos tökkäsi silmään uudessa Annassa. Mainoksessa esitellään täysin uusi valikoima PV-keksejä, karkkia ja popcorneja.
Valikoima on seuraavanlainen:
- Suklaatäytteiset minttukaramellit
- ChokoCrisp täytekeksit
- kermaiset hedelmäkaramellit
- Kahvikaramellit
- ChokoBisquits hasselpähkinämarengit
- Suklaatäytteiset appelsiinikaramellit
- Toffeekaramellit

Mainoksesta puuttui vain Aila Rissanen puhumassa kansanterveydestä ja varoittamassa tappavista muotidieeteistä.

ARGH!

_________________
"Hiukan liikaa on juuri sopivasti minulle."
Jean Cocteau

Painonvartijat nimensä mukaisesti vartioivat, ettei sokeriaddiktio ja sitä kautta paino vain pääse loppumaan. Olisi huonoa bisnekselle.

Mutta on se kumma, että vaikka tuollaisia herkkuja saa syödä ihan dieetillä, niin kovin harva jää vartioimaan niillä painoaan enää tavoitteensa saavutettuaan. Eikös nuo nyt oleetkaan niin herkkua

Henk koht alan olla sitä mieltä, että jos ruoka tarvitsee runsaasti mausteita, niin sen perusraaka-aineissa on jotain vialla - ja sitä vartenhan mausteet aikoinaan tulivat Eurooppaan. Peittämään pilaaantunutta. Nykyään sitten peitetään mautonta - makeaksi tai meksikolaiseksi. Halpaa ja hyvää.

terv. luomumaku-els

Kerrankin olen elsin kanssa eri mieltä!

Mausteilla ei peitetty ruoan pilaantunutta makua, vaikka tuota mukafaktaa kaikkialla toitotetaan, koska keskiajalla ruoka oli harvoin pilaantunutta. Päinvastoin, eläimet teurastettiin yleensä juuri ennen kypsennystä, kanat ostettiin toreilta elävinä, jne, kuten eräissä Aasian maissa näkee vielä nykyäänkin.

Mausteiden merkitys oli osoittaa sosiaalista statusta ruokapöydässä. Muoti on tässä vaihdellut, rikkaimmat ovat erottautuneet jäljilttelevästä porvaristosta, siksi mausteita on välillä suosittu, välillä ei.

Lisäksi monet mausteet osoitetusti EHKÄISEVÄT bakteerien kasvua ja siten pilaantumista. Samassa säilyvyyttä lisäävässä merkityksessä ovat nämä valmiiksimarinoidut lisäaineineen nykyisin, lisäämässä tuotteen säilyvyyttä eli myyntiaikaa. Samalla saadaan myytyä vettä.

Meillä tykätään syödä välillä lähes maustamatonta, välillä hyvinkin tulista, mutta aina ostetaan ilman marinadeja ja maustetaan itse.

Mirkalle: Point taken. Tunnet keskiaikakysymykset paremmin kuin minä, jolla on vain nippelitietoja - ja saattaa olla että sotken ruoan niihin muihin itämaiden "herkkuihin" eli hajusteisiin, joilla silloin kuulemma peiteltiin pesemättömyyttä - jos se väite pitää paikkaansa, niin bakteeriongelma löytyy muttei ruoasta.

Mutta olen katkera siitä, että muiden maiden ruokakulttuuria tuodaan meille lisäämällä halpistärkkelyksiin aina kuhunkin kulttuuriin kuuluva mausteseos ja sitten väitetään, että muuallakin syödään näin. Vietimme kerran viikon Italiassa (joka ei ole edes kovin eksoottinen) perheen vieraana - eikä meille siellä todellakaan syötetty ensisijaisesti pastaa, vaan huolellisesti valmistettuja liha- ja kasvisruokia. Se pasta ja pittza löytyivät kyllä, mutta sillä erää vain turistien täyttämistä ravintoloista ... Samoin muualla reissatessani on köyhille opiskelijoille ollut kafeterioissa tarjolla toki hiilihydraatteja (kiinalaista, japanilaista, italialaista, meksikolaista), koska se on halpaa ja siihen saa makua niillä mausteilla. Mutta halvimmat ruokapaikat (erityisesti kulttuurialueensa ulkopuolella) eivät sittenkään kerro koko totuutta kyseisen kulttuurin ruokatavoista. Siitä tuo vuodatus

terv els

"Mutta halvimmat ruokapaikat (erityisesti kulttuurialueensa ulkopuolella) eivät sittenkään kerro koko totuutta kyseisen kulttuurin ruokatavoista. Siitä tuo vuodatus."

Eivät todellakaan kerro! Pitää joko matkustaa, tai hyvänä vaihtoehtona, etsiä laadukkaita alueen keittokirjoja, ja tehdä itse. Roskaruoan maustaminen "eksoottiseksi" ei herätä minussa yhtään suurempaa rakkautta! Pikkuravintoloita pahempia ovat minusta tässä suhteessa einekset. Niillä ei ole yleensä mitään tekemistä alueen ruokakulttuurin kanssa. Pienet halpisravintolat voivat joskus edustaa jotakin ihan olemassa olevaa segmenttiä alueensa ruokakulttuurista, mutta ei aina. Esim. kiinalaisravintoloiden länsimaisille asiakkaille tarjoama ruoka on valovuoden päässä oikeasta kiinalaisesta.

Ei kerro, mutta ei kerro kyllä paljoa enempää myöskään ne paikallisia perinneruokia sisältävät keittokirjat, siis kyseisen paikan _ruokailutavoista_. Tahtoo nuo perinneruuat olevan jokaisessa kulttuurissa oikeasti aika harvinaisia.

Paitsi tietenkin suomessa jossa poronkäristys, puolukkasurvoksella on jokakodin perusruoka ja jokaisessa perheessähän leivotaan karjalanpiirakoita ainakin kahdesti viikossa.

Keittokirjoja on erittäin monen tyyppisiä ja tasoisia. Kaikki eivät keskity "perinneruokiin" joka onkin hankala käsite. Jos ottaa mittatikuksi Suomen, niin jokin Ruotsissa kirjoitettu, tänne käännetty peruskeittokirja antaa aika hyvän kuvan siitä, mitä täällä syödään. Makkara- tai jauhelihareseptejä löytyy kymmenittäin, poro-ohjeita korkeintaan kaksi. Pitää tietää, mitä hakee, ja etsiä siihen tarpeeseen sopiva keittokirja. Gourmet-keittokirjat eivät kerro, mitä syödään joka päivä, mutta ne voivat kertoa siitä, mitä tarjoamme ulkomaisille vieraillemme tai juhlapöydässä. Elleivät ole yksittäisen kirjoittajan hyvin persoonallisia luomuksia.

Meille on tulossa ensi viikolla vieraita Japanista, enkä ajatellut tarjota jauhelihaa tai lenkkimakkaraa. Olen miettinyt kylmäsavulohta, metsäsieniä, ne oman kasvimaan muutamat perunat, ehkä riistaa, ehkä leipäjuustoa ja lakkaa, tai jotakin rahkajälkkäriä, vinkkejä otetaan vastaan (oltava gluteenitonta/viljatonta).

Kala sopii varmaan hyvin japanilaisille.

Kalattomana olen tuollaisissa tilanteissa harrastanut huolella tehtyä karjalanpaistia tai Mysin aikoinaan Hesarin kuukausiliitteessä tekemää muunnosta kaalipadasta (naudalla, en hirvellä) Tuo jälkimmäinen on talviruoka mutta sen maku on hyvinkin puolentoista vuorokauden valmistusajan arvoinen. hänellä oli muutenkin mukavia suomalaisen perinteen mukaisia ruokia, ja joista monesta saa alakarppaajallekin sovellettua hyvää.

terv. els

Jos käyttäisin vielä perunaa, niin äitini tekemä sunnuntairuoka, merimiepihvit, olisi kanssa aika korkealla - voisikohan sitä koettaa nauriista ...

Hei, jaksaisitko antaa vaikka reseptiosioon tuon kaalipadan ohjeen! Ajattelin rajoittaa kalan tällä kertaa alkuruokiin, kun olemme tarjonneet kalaa niin monet kerrat. Pitkään hautunut karjalanpaisti olisi tietysti yksi hyvä vaihoehto kermassa muhennetun lehtikaalin kera, jota meillä nyt olisi kasvimaalla. Se on kai botanisestikin suomalainen kaalimuoto, ainakin Ruotsissa sitä pidetään suomalaisena. Käytössä on satavuotias leivinuuni, joten hitaat eivät pelota, kun emme ole sähkön varassa.

Olin sellaisella tapa kurssilla jossa käytiin läpi myös näitä juttuja mitä ulkomaalaisille vieraille tarjotaan. Opettaja kertoi, ettei kannata välttämättä tarjota lakkaa, koska ulkomaalaiset eivät osaa sitä arvostaa eivätkä oikein pidä siitä, koska ovat niin kivisiä....

_________________
Entä jos ei edes yritä...

Pitää paikkansa, meidän happamia marjojamme eivät kaikki suinkaan arvosta. Toinen japsivieraistamme on asunut Suomessa monta vuotta, on poikamme kummi, mutta hänen poikaystävänsä tulee ensimmäistä kertaa. Toivoivat jotain suomalaista. Mietin, että entä jos tekisin jälkkäriksi vaniljakiisseliä (aika outoja heille maitopohjaisetkin ruoat) ja lisukkeeksi kuppeihin itse annosteltavaksi ihan oman pihan marjoja eli puna- valko- ja mustaherukkaa sekä juuri nyt parhaimmillaan olevia kirsikoita. Tai sitten niitä lakkoja kuitenkin, ja omat marjat suoraan pensaista.

Kauhean varman päälle en halua pelata, ettei katoa eksotiikka, vaan katsoa että on sen verran monta sorttia syötävää tarjolla, ettei jää nälkäiseksi vaikka jokin ruoka ei maistuisikaan. Rennolla meiningillä, että ei tarvitse syödä jos tökkii.

Meikäläiselle sama rouva tarjoili kerran niin leväisen aterian, että harvoin syödään Japanissakaan, ja olimme erittäin polleita kun sen selvitimme!

... muistanpa vuosien takaa erittäin viksun ja ystävällisen puolalaisen tutkijakolleegan, joka vieraili täällä joulun maissa. Ja kertoi samalla lailla lähes ylpeänä kertoi, miten oli uskaltanut syödä koko opiskelijaruokalan joulumenun. Ja mietin hetken, miltä ulkolaisesta mahtavat meidän rakasteut laatikkomme näyttää - tai puoli tuntia tarjoilukippoja tahrinnut rosolli ...
terv. els

_________________
Erkki terveys- eko- ja eettisistä syistä. Tyyli täällä, kliks
Ei eläinkään pysy terveenä jatkuvasti vaihtelevalla sapuskalla.
We are 90% microbes and 10% human.
Why invent a cure when you can profit from thousands of remedies? (DrWho)

Olin amerikkalaisen kanssa aikoinaan naimisissa. Hänen "suosikkejaan" suomalaisen ruoan joukossa olivat veriruoat ja hevosen liha.

Hänen tuomionsa suomalaisesta ruoasta oli, että se on tosi miedosti maustettua.

Ulkomaalaisia, ja erityisen hienoja tilaisuuksia varten, kannattaa hillat paseerata eli veivata vaikka sosemyllyn läpi, tuloksena on hienoa sosetta ilman kiviä. Kälyni bravuuri on valkosuklaakakku hillakastikkeeella NAM

Tuo on totta, tuo paseeraaminen. Mietin sittenkin vain, että olisiko vaniljakiisselin sijaan sittenkin joko raparperikiisseli tai peräti kirsikkakiisseli, sehän on vanhastaan ollut se juhlakiisseli, ja kirsikkateema on japanilaisille niin tärkeä, mutta meikäläiset hapankirsikat ehkä uutta. Ja kermavaahtoa. Ehkä kokeilen sitä fiberhuskia nyt etukäteen, ja päätän sitten teenkö siihen vai perunajauhoon. Makeuttajaksi ehkä pikkuisen hermesetasta ja pikkuisen fruktoosia.

Italialainen tuttava vie säännöllisesti Suomesta mämmiä perheelleen Roomaan. Ja sitten joka naistenlehdessä toitotetaan, että ulkkareille nyt ei ainakaan mämmiä! Kiinalainen on meillä pitänyt siitä myös. Mutta alakarppaamisen ja viljayilherkkyyden myötä se on nyt jäänyt.

Samaa tietoa minulla. Lakat ovat arvostettuja vain Skandinaviassa, muualla "kivisiä marjoja".

_________________
"Remember, eating fat is not what makes you fat, it’s the inability to burn fat that makes you fat." Rosedale
"I will never be hungry again"

Lakkoihin liittyen; oma suosikkini on uunissa kermassa haudutettu leipäjuusto lakka-jäädykepallolla. Jäädyke tehdään niin, että lakkoja keitellään kattilassa jonkun aikaa ja sitten siivilöidään mehuksi. Mehua voi keitellä vielä kokoon ennen jäähdytystä ja jäätelökoneeseen laittoa.

_________________
Jos keskustelet idiootin kanssa, varmista ettei hän tee samoin.


iHerb -koodini on JOK311; saat sillä ensitilaajana 5 $ alennuksen.

Lakkoja pidetään yleisesti kivisinä myös Etelä-Suomessa. Tai ainakin pidettiin. Joskus nuorena, kun oli rahapula ja kaikki, kävin hillassa Lapissa. Auto oli tulomatkalla täynnä hillaa. Yritin myydä Hämeenlinnan torikauppiaille. Eivät ostaneet. Sanoivat, ettei kysyntää. Ovat liian kivisiä.
No, onneksi silloin oli jo pakastin keksitty.

Hilla on hieno marja, varsinkin korpihilla.