karppaus.infon arkistoitu foorumi

Minua kiinnostais tietää miten teidän, jotka olette pitkään karpanneet tai muuten olleet vähähiilihydraattisella, painonne on pysynyt kurissa ja miltä teistä nyt tuntuu vuosien jälkeen.
Oletteko olleet ns. "ruodussa".

Kiinnostus johtuu lähinnä siitä, kun monet kyseenalaistaa karppauksen. Minunkin tuttavapiirissä ei ole yhtään, siskoani lukuunottamatta, jotka olis olleet karppiruokavaliolla.

Hänelle ei tästä jääny pysyvää elämäntapaa ja tilanne tällä hetkellä on, että paino nousee ja monet ongelmat mistä hän pääsi aikaisemmin karppaamalla eroon, hiipii pikkuhiljaa takaisin.

Tiedän että foorumilla on varmaan niitä joille karppaus (jopa tiukka sellainen) on tullu elämäntavaksi ja teidän kokemus on tärkeä meille jotka olemme vasta aloittaneet.

Moikka. Kuusi ja puoli vuotta karppausta takana. Olen ollut karppauksen alusta asti viljaton. Alkuun olin tiukalla vhh-ruokavaliolla useamman vuoden ja tervehdyin todella monista vaivoista ja sain pari sairautta oireettomiksi, painoa putosi kymmenisen kiloa.

Sitten olin pitkään hieman rennommalla vhh:lla, jolla myös sain pidettyä kaikki hyvät vaikutukset.

Sen jälkeen iski pieni väsymys ja kapina ja nostin hiilarit keskimäärin 100 per päivä. Suuremmat hiilarit tulivat hedelmistä ja hunajasta ja gluteenittomista leivonnaisista. Sepä ei sitten enää ollutkaan itselleni hyvä, minkä arvasinkin hiilarinnostokokeiluun lähtiessäni, mutta kun ihminen on utelias ja kapinoi kohtaloaan vastaan. Pitkään niinkin oli hyvä, mutta henkinen vireys laski, nivelvaivat hiipivät takaisin ja paino lähti pieneen nousuun.

Nyt olenkin hyväksynyt omat terveysrajoitteeni ja palannut takaisin hyväksi koettuun henkilökohtaiseen hiilarirajaani (30 - 70), ja olen taas päässyt vaivoista eroon ja olen kohta taas hoikistunut omaan hyvän olon painooni, jossa olen ollut koko aiemman karppausajan. Mikä parasta, aivot ovat taas hyvässä terässä, mitä arvostan karppauksessa hyvin korkealle.

Lähipiirin monista karppaajista on jäljellä enää mieheni ja isäni, joilla molemmilla menee todella hyvin. Hyvät terveysvaikutukset ovat heilläkin pysyneet ja he voivat mainiosti.

Omasta kokemuksestani voin sanoa, että karppaus toimii niin kauan kuin karppaa.

_________________
Vuodesta 2011
Ihmiseläimen lajinmukainen ruokavalio
En ole vielä pudonnut.

Once you have been taught to think, it's hard to stop.

Minä en karppaa painon vuoksi, olen edelleen ylipainoinen, aloittaessani LCHF ruokavalion pian kymmenen vuotta sitten oli painoni koko ajan nousussa muiden ongelmien lisäksi. Olen siis ollut tiukalla LCHF ruokavaliolla yhdeksän ja puoli vuotta, sain välittömästi kakkosdiabeteksen remissioon ja samalla katosivat kilpparivajiksen oireet, nivelkivut ja kihtityyppiset jalkaoireet.
Heti alkuun satsasin siihen että laadin itselleni ruokavalion joka maistuu ja jolla ei kaipaa ns. herkkuja.
Alkuun laskin myös aika tarkkaan hiilarit, olen hyvin hiilariherkkä, samoin laskin proteiinit hyvistä lähteistä niin että niitä tulee riittävästi. Nyt menee kaikki jo automaattisesti ilman laskemisia.
Tällä hetkellä on tärkeää mahdollisimman puhdas ruoka, lihan ostan pääasiassa lähituotettuna, kananmunat naapurikylän kotikasvattajalta, ei välipaloja koska haluan pitää verensokerit ja insuliinitasot normaaleina, ei viljoja, ei sokereita. Ei myöskään muita lisäravinteita kuin D3/K2 tipat, sitten jos on kipuja, kurkumiinikuuri ja vilustumisoireissa joskus sinkkiä. Ravinteikas ruoka riittää pitkälle ja jos ei ole esimerkiksi lääkkeiden aiheuttamia vitamiinipuutoksia ei niistä ole hyötyä, monesti vain turhia lisäaineita.

Mutta esimerkiksi hiilariensieto vaihtelee, samoin ne ruokamieltymykset eli älä tee karppauksesta kidutusta.

_________________
Karppausta v 2008 keväästä Heikkilän ketoruokavalion ja Annikan LCHF tyyliin.
LCHF ruokavalio(kin) toimii vain jos sitä noudattaa.
Old lives matter.

Minäkään en karppaa painon vuoksi ja varmaan alkaa olemaan 8 vuotta ainakin takana. Aloin itse asiassa vähän uteliaisuudestakin siirtyä karppauksen suuntaan, ruokavaliot ja ihmiskropan toiminta ovat minulle kiinnostava harrastus, vähän kuin joku lintujenbongaus tai postimerkkeily on jollekulle toiselle.

Elävä ravinto, veriryhmäruokavalio ja zonekin on tullut vuosien varrella kokeiltua, yksikään niistä ei painon vuoksi. Kaikista on ehkä jäänyt vähän jotain matkaan, mutta karppaaminen on se joka on tullut nyt sitten jäädäkseen, koska:

1) Sillä poistuneiden vaivojen lista on komea, hävinneet ovat: Hengitystieallergia, atooppinen ihottuma, toistuvat päänsäryt, vanhojen urheiluvammojen jatkuva kipuilu, epämääräiset nivelkivut myös paikoissa joissa ei ole vanhoja vammoja, hyvin lievät mutta silti ikävät epämääräiset vatsavaivat (vuoron perään ummetus, ripuli, ilmavaivaa). Myös ahdistusoireet ovat poistuneet, kun aivot saavat kunnon rasvaa, mutta niiden kanssa olen tehnyt myös kongitiivis-behavioristista itsetyöskentelyä, joten en tiedä mikä osuus on aivoille edullisten rasvojen saannin lisääntymisellä.

2) Koskaan en ole nauttinut ruuasta niin paljon kuin nyt ruoka-aikoina ja ollut samaan aikaan niin täysin välinpitämätön kaiken syömisen suhteen ruoka-aikojen ulkopuolella. Syömisen säätely ei vaadi minkäänlaista itsehillintää.

3) Ruokakulut ovat vähentyneet selvästi ja ruokahävikki on tippunut suunnilleen nollaan.

4) Minusta on loogista syödä suuriin piirtein tavalla, nimenomaan siis makrosuhteiden osalta ellei suorastaan ruoka-aineiden, jolla syötiin 200 000 vuotta ennen maanviljelyksen alkua ja jolla ihmisaivot on tähän kokoonsa kasvatettu.

Tässä ketjussa mainittu kapinamieliala ruuan suhteen tuntuu minulle täysiin oudolta ajatukselta, koska syön sitä mitä syön siksi että haluan syödä niin, enkä minkään ulkoisen pakon vuoksi. En koe ulkoisena pakkona sitä, että em. fyysiset vaivat pysyvät pois karppaamalla. En kokisi luultavasti laihdutustarvettakaan, jos sellainen olisi, ulkoisena pakkona jota vastaan pitäisi kapinoida, koska itsehän minä silloin haluaisin laihtua.

Ehkä minulla ei ole kapinamieltä myöskään näistä kahdesta syystä:
Ensinnäkin olen ollut nimimerkkini mukaisesti toisinsyöjä jo 80-luvun lopulla kun sitä elävää ravintoa tuli syötyä (onneksi ei tullut pysyviä vaurioita, ei ole ihmisravinnoksi kelpaava ruokavalio), olen jo siitä asti vältellyt teollisia ruokia ja tehnyt ruokani enimmäkseen itse. Toinen syy on se etten piittaa vähääkään muiden itseäni koskevista mielipiteistä tai ns. sosiaalisesta paineesta, vaan tuputtajille on valmiina vastauksia jotka lopettavat tuputuksen kertaheitolla lopullisesti.

Olin aluksi ns. rentokarppi, eli söin kauralesepuuroakin ja hiilarit olivat varmaan semmoisen 100-150 g päivässä aika useinkin eikä rasvaakaan mennyt sitten niin paljoa. Nykyään voisin luokitella itseni 'eläinrasvakarpiksi' (kiitos Elsille termistä jälleen kerran), tärkein kalorinlähde on rasva, 70-80 % päivän kaloreista, loput sitten prodesta ja hiilareista vaihtelevalla suhteella. Täysin gluteeniton, lähes viljaton (sushia silloin tällöin). Eikä haittaa pitää välillä karkkipäivä, tulen varmasti nyt joulunaikaan vetäisemään vähintään yhden boxin Wiener Nougatia, paluu normaaliin tapahtuu ihan itsekseen.

Ehkä joku voisi ajatella että yksineläjän on helppoa syödä mitä lystää, mutta entäs jos olisi perheellinen. Noh, siihen vastaus on että tilanne ei eroaisi lainkaan, vaikka olisikin perhe, tätä nimittäin on aina poikaystäviiinkin sovellettu: Jos ei halua syödä sitä mitä minua huvittaa kokata, voi tehdä itse oman ruokansa. (Allergiat yms. toki poikkeus tästä, en väkisin syötä täysin sopimatonta ruokaa vaan otan sellaiset huomioon):

_________________
Lipidaari, laktovoori, lähiruoka

Jos kerron tekeväni jotain itse, se ei tarkoita että suosittelen muita tekemään samoin.
Kaikki sanottava sanottu tismalleen kuten tarkoitan, tulkinnat & rivienväliinluvut täysin omalla vastuulla.

Karppifoorumia selaamalla, googlaamalla (toimii paremmin kuin karppihaku) tai vaikkapa meikäläisen signatuurin linkkiä ketjuttamalla taaksepäin näitä tarinoita löytyy paljon.

Omassa lähipiirissäni on kokeiltu karppausta ikähaarukassa 11v ... 80v,
ja kaikilla se on toiminut hyvin elämän muista heittelyistä ja historioista riippumatta.

_________________
Erkki terveys- eko- ja eettisistä syistä. Tyyli täällä, kliks
Ei eläinkään pysy terveenä jatkuvasti vaihtelevalla sapuskalla.
We are 90% microbes and 10% human.
Why invent a cure when you can profit from thousands of remedies? (DrWho)

Kapinoin hetken ajan elämän realiteetteja (kuten omia sairauksiani ja vaivojani) vastaan, en mitään ulkoista vastaan. Inhimillistä lienee. Onneksi karppaus on helppoa, herkullista ja mukavaa, ja sitä noudattaen voi hyvin.

_________________
Vuodesta 2011
Ihmiseläimen lajinmukainen ruokavalio
En ole vielä pudonnut.

Once you have been taught to think, it's hard to stop.

Kaikki tunteet aiheutetaan omilla ajatuksilla (ainoat poikkeukset ovat mantelitumakereaktio ja ns. tunnetartunta). Tämän tajuaminen ja oppiminen pois ns. kognitiivisista häiriöistä ja ANAsta eli automaattisista negatiivisista ajatuksista olivat - runsaan eläinrasvansyönnin ohella - merkittävä tekijä ahdistuksen totaalisessa poistamisessa elämästäni.

Esimerkiksi atooppisesta ihottumasta voi ajatella näillä kahdella tavalla:

Ahdistava ja kapinamieltä lisäävä tapa:
"Epäreilua että minulle käy näin! On HIRVEÄÄ etten IKINÄ enää voi syödä viljaa ilman että iho kukkii! Miksi minulle AINA käy näin! Tämä on KAUHEAA!"

Positiivinen/neutraali tapa, ei ikäviä fiiliksiä, ei kapinamieltä:
"Mielenkiintoista että minun paras kaverini eli kroppani viestiikin viljojen sopimattomuutta ensisijaisesti ihon kautta, eikä esimerkiksi vatsavaivoina. Tämähän on loistavaa, jätän vaan viljansyönnin pois ja syön paljon eläinrasvaa, niin ei enää koskaa tarvitse rasvata koko kroppaa suihkun jälkeen, kutista tai kärsiä ihottumasta. Kiitos kroppa viestistä, kuuntelen sitä ja muitakin viestejäsi. Sekin auttaa että tiedän viljankaipuun johtuvan ensisijaisesti gluteenin kehossa tuottamista opiaateista, kun vieroitusoireet on kärsitty, en edes kaipaa sitä enää."

_________________
Lipidaari, laktovoori, lähiruoka

Jos kerron tekeväni jotain itse, se ei tarkoita että suosittelen muita tekemään samoin.
Kaikki sanottava sanottu tismalleen kuten tarkoitan, tulkinnat & rivienväliinluvut täysin omalla vastuulla.

Samaan ajatukseen minäkin lopetin löysäilyn ja kapinoinnin. Mun kroppani ja suolistosymbioottini ovat parhaita ystäviäni. Eikä mun normaalikarppauksessani (runsaseläinrasvakarppaus) tarvitse tehdä mitään vaikeaa tai vastenmielistä, päinvastoin.

Karppaus on kyllä laajentanut käsitystä elämästä ja hyvinvoinnista. Sitä se hyvä rasvaus aivoille teettää. Ajatus kulkee liukkaasti.

_________________
Vuodesta 2011
Ihmiseläimen lajinmukainen ruokavalio
En ole vielä pudonnut.

Once you have been taught to think, it's hard to stop.

Vaan kyllä esimerkiksi se viljanhimo oli vieroitusvaiheessa aika hirveä, minulla nimenomaan juurella nostatettuun täysjyvärukiiseen kohdistuen. Voi olla että vierotus olisi ollut paljon paljon vaikeampi, ellen olisi tiennyt että se johtuu niistä gluteenin tuottamista opiaateista. Sen vuoksi siitä levitän sanaa, ainakin minulla ko. tieto vähensi tuskaa.

_________________
Lipidaari, laktovoori, lähiruoka

Jos kerron tekeväni jotain itse, se ei tarkoita että suosittelen muita tekemään samoin.
Kaikki sanottava sanottu tismalleen kuten tarkoitan, tulkinnat & rivienväliinluvut täysin omalla vastuulla.

Viljaton ja pufaa välttelevä eläinrasvakarppi. En ole terve enkä hyvinvoiva, mutta joka tapauksessa paremminvoiva kuin ennen karppausta. Sokerinsieto hyvä silloin kun ei ole flunssa iskemässä. En huomannut mitään hyötyä tiukan sokerittomasta kaudesta, joten sokeria menee taas aina kun huvittaa tai olen kyläilemässä tms. Karppauksen suurin hyöty siinä että ihan pieni määrä sokeria tuo mielihyvää, ei tarvitse paljoa eikä tulee ahmimisia, kun syö ensin kunnollisen rasvaisen aterian. Mahaläski ei katoa mutta paino ei nousekaan. Vakaa ok tilanne, en tajua miksi luopuisin hyvästä ruuasta. Jälkikasvu tosin elää mikroaterioilla ja mies tekee omat ruokansa. Että ei välttis kaikilla kantti kestäisi tällaista valintaa.

_________________
C-pitoisuudet: keitetty ruusukaali 70,2; mandariini 41; kukkaakaali 51,8 keitetty 33,7; mansikka 45,6; keitetty kesäkurpitsa 16,2; paistettu kaali 24,8; haudutettu lanttu 31; kyssäkaali 52,1; maksa 31; pensasmustikka 15,6

Äh sähelsin.

_________________
C-pitoisuudet: keitetty ruusukaali 70,2; mandariini 41; kukkaakaali 51,8 keitetty 33,7; mansikka 45,6; keitetty kesäkurpitsa 16,2; paistettu kaali 24,8; haudutettu lanttu 31; kyssäkaali 52,1; maksa 31; pensasmustikka 15,6

Ja olen siis fogelihöpelöiden kanssa samaa mieltä siitä että kokonaisuus ratkaisee. Jos on juuri vedellyt naamariin 50 g eläinrasvaa ni 5 g sokeria jälkkärikonvehdissa ei tunnu missään

_________________
C-pitoisuudet: keitetty ruusukaali 70,2; mandariini 41; kukkaakaali 51,8 keitetty 33,7; mansikka 45,6; keitetty kesäkurpitsa 16,2; paistettu kaali 24,8; haudutettu lanttu 31; kyssäkaali 52,1; maksa 31; pensasmustikka 15,6

Itsellä kohta 7 vuotta takana. Ryhdyin hommaan ihan vain terveydellisten syiden takia. Ensisijaisesti ruokavalioni on viljaton (ja perunaton), loput ovat sitten säätöä sen mukaan mikä tuntuu hyvältä.

Psoriasis on parempana, verensokeri pysyy tasaisena, mahan turvotus hävinnyt, suolisto toimii paremmin, "aivosumu" hävinnyt, ei ole 24/7 väsynyt, nivelkivut hävinneet, iho muutoinkin parempi.

Tottakai pysyn "ruodussa". Alkuun piti olla vähän tarkempi syömisten suhteen, ainakin kun vielä haki niitä itselle sopivimpia syömisiä, mutta nykyään tähän on jo niin tottunut, että syön mitä haluan ja milloin haluan. Jos haluan käydä Raxissa, käyn Raxissa, jos haluan pihvin ranskalaisilla, syön pihvin ranskalaisilla, jos haluan juoda siideriä, juon siideriä. Raxissa syömiset näkyvät ja tuntuvat suolistossa, isommat määrät siideriä taas verensokerissa ja pihvit ranskalaisilla lompakossa (ulkona syömiset).

Viljariippuvuudesta ja sokerihumalasta kannattaa ensimmäiseksi hankkiutua eroon, niin kaikki helpottuu kummasti. Jos poikkeat ruokavaliosta, niin poikkea sitten kunnolla (vähän kerrassaan "nurkan takana" tai "ihan pikkuisen vaan" sitä huijaa vain itseään), sillä takaisin on aina helppo palata seuraavana päivänä.

_________________
Pharmageddon!

Aloitin syksyllä 2009, kun halusin keskivartalon turvotuksesta ja itselleni vieraasta pömpötyksestä eroon. Pääsinkin ihan muutamassa viikossa, ja hyvän olon jatkuessa huomasin atooppisen ihottumani kadonneen. Sillä tiellä edelleen.

Huomasin nopeasti, etteivät ketohiilarit sovi, vaan vähintään 50g päivässä on minulle hyvä.

Viljattomuus, ravinteikas runsas eläinrasva, paikalliset kasvikset, luuliemet ja pieni tärkkelyslisä ovat tieni hyvinvointiin.

Gluteenittomatkin leivät, leiväkkeet ja jauhot sekä teolliset makeutetut tuotteet säännöllisessä käytössä vievät turvotuksen kautta iho-ongelmiin. Sitäkin aina välillä kokeilen

Joo en voi syödä pullaa, ja suurin osa jäätelöistäkin maistuu nykyään pahalta. Enkä osta koskaan irtokarkkia.

Mutta kuinka moni ei-karppaaja aloittaa aamunsa hyvin omintunnoin kuohukermakahvilla, tai hoitaa kiireisen päivän illallisen runsaassa voissa paistetulla entrecôtella tietäen että se tekee vain hyvää?

Minä tein tänään niin (pelkkää pihviä ja voita siis, valmistusaika sama kuin pussinuudeleilla, kerta-annoksen hinta noin viisi euroa, että ihan yhtä halpaa ei ollut, mutta ainakin kotimainen ruohonsyöjä on ekoruokaa). Ja kermakahvia saan joka aamu, kunhan muistan ostaa kuohukermat. Ei hirveästi harmita ne työpaikan kahvipöydän jaffakeksit, vaikken saakaan maistaa vihreäkuulaversiota

Aikanaan aloitettiin kirjastosta haetulla läjällä karppauskirjoja. Niistä koostettiin lista sopivista ruoka-aineista jääkaapin oveen, ja uusi arki alkoi sujua äkkiä kovin mutkattomasti.

Selkeimmin systeemi selitettiin myös ihmisen fysiologian kannalta Melkein kivikautisessa keittokirjassa, joka on sopivan pikkuinen ja paljon muutakin kuin keittokirja

_________________
[...] chaos is found in greatest abundance wherever order is being sought. It always defeats order, because it is better organised.

-Terry Pratchett

Oma tervehtymistarina alkoi reilu seitsemän vuotta sitten. Työterveyslääkäri totesi, että diabetekseni on karkaamassa ja metformiinin lisäksi aletaan sitten insuliini, verenpainelääkitys ja statiinit. Kuulosti hurjalta ja pyysin jatkoaikaa. Alkoi vimmattu asian tutkiminen kirjastossa ja verkossa. Ensimmäiseksi löysin Antti Heikkilän kirjoja, sitten myös karppaus.infon. Oma karppaus alkoi uudenvuodenyönä 2011. Niitä rajumpia lääkkeitä en ikinä hakenut ja metformiinikin poistui kuvioista vuoden, kahden sisällä. Pitäis varmaan googlailla, mitä täällä tuli aluksi hölmöiltyä (no, se jatkuu kyllä), ettei kirjoita vaihtoehtoista totuutta.

No nyt kuitenkin diabetes on remissiossa, sitä ei voi HbA1C:llä enää dignosoida. Poissa ovat myös syysmasennukset, kihti, painoa -20 kg (no on sitä vieläkin, BMI=29), hiiva, kuiva iho, kalju kasvanut kiinni, hammaslääkärikäynnit harventuneet, aivotoiminta selvästi terävämpää, energiaa riittää aivan toisella tavalla. Olen käytännössä ollut tiukalla ketogeenosella koko ajan, kaikki viljat, sokerit, hedelmät ja tärkkelykset pääosin pois käytöstä. Energiat pääosin rasvoista ja täysrasvaisista raaka-aineista 75-80%, proteiinit 15-20% lihasta, kalasta, kanasta, jne. Hiilihydraatit vain rehuista, marjoista ja vähäisesti juureksista. Jonkinverran pähkinöitä.

Kaikki, mitä olen tästä karppauksesta oppinut, löytyy allekirjoitukseni linkeistä.

_________________
Evoluutio ei ole väärässä. Minä voin olla.

Kiitos näistä kokemuksiinne perustuvista kirjoituksista. Minulla on aika reilusti ylipainoa ja siksi päätin kokeilla jälleen kerran karppaamista. Olen lukenyt foorumia ja palautellut mieleen vuoden 2010 tai jotain...kokemukseni karppauksesta, ketostikkeineen ja Atkins-oppeineen.

Olen katellut youtuben videoita, Andreas Eenfeldin..ym..vhh-lääkäreiden luentoja, LCHF:n hyvistä vaikutuksista ylipainoon ja tyypin-2 diabetekseen.
En ole vielä diabeetikko...mutta...kehitys siihen suuntaan on kyllä uhkaavaa. Nyt tai ei koskaan on tehtävä jotakin. En ole ehkä tarpeeksi sinnikäs luonteeltani ja siksi viimekertainen karppi-kokemus oli vain kokeilu muiden joukossa.

Totta on että hyvät vaikutukset, parantumiset ja oireiden poistumiset, elimistöön, psyykkaavat jatkamaan valitsemallaa tiellä. Olen mieshenkilö ja ruuanlaitto ei ole ominta itseäni. Osaan toki tehdä ruokaa, hyvääki, ainaki perheen mielestä mutta viitseliäisyys kokkaukseen aina välillä repsahtaa. Hyvä että tällä foorumilla on jo hyvin paljon tietoa kokemusta ohjeita ruokareseptejä yms. eli "pyörä jo on onneksi keksitty"

Kun luen joidenki kokemuksia niin joskus tuntuu/näyttää siltä että painon tippumisesta tulee ehkä liianki tärkeä tekijä ja se muu hyvä mikä tässä olis saavutettavissa jää toissijaiseksi. Itse sorrun samaan, paino äkkiä alas. Tässä mulle kaikki heti nyt. Karppaus tuntuu parhaiten onnistuvan niiltä joilla on luonteessa riittävästi itsekuria. No saattaa olla että itsellenikin, ajan saatossa, löytyy se oikeampi asenne, joka teillä useilla oli, että ette karppaa ensisijaisesti painon vuoksi.. parempi niin..

Jos ei joskus napostele kokkailla, voit syödä vaikka paistettuja kanamunia koko päivän.

Ei tämä itsekuria vaadi lainkaan, vaan sitä, että palaat aina takaisin sen jälkeen kun olet poikennut ruokavaliosta. Jos aloitus tuntuu hirveän vaikealta, niin syö päivä (tiukkaakin) VHH:ta, ja sitten illalla (iltapalaksi) joku hiilaripommi, näin verensokeri ehtii tasaantua yön aikana. Itse aloitin sillä, että söin lautasellisen tai pari corn flakeseja iltapalaksi, ja kunhan rytmiin tottui, niin oli helppo jättää ne murot pois kokonaan.

_________________
Pharmageddon!

^^ IHan samaa olin tulossa sanomaan kuin Mohmelokin

Olen itsekurissa surkeista surkein luuseri, mutta karppaus ei onneksi tarvitse sitä tuekseen.
Riittää, että ruoka maistuu hyvältä, aina.
Eikä sen tekoon tarvita keittiöhengettären taitoja vaan vain tietoa.
Jälkikasvu on onnistunut tekemään tuota jo vuosia, hyvin niukalla budjetilla
ja tasan miehisellä täsmäotteella, kaukana äidin keittiöstä : )

Miksi? No kun hyvänmakuinen rasva on käsittämättömän pätevä makean korvaaja

_________________
Erkki terveys- eko- ja eettisistä syistä. Tyyli täällä, kliks
Ei eläinkään pysy terveenä jatkuvasti vaihtelevalla sapuskalla.
We are 90% microbes and 10% human.
Why invent a cure when you can profit from thousands of remedies? (DrWho)

Tammikuussa tulee 7 vuotta karppausta täyteen. Muutaman kymmenen kilon hupenemisen myötä olotila kaiken kaikkiaan huomattavasti parantunut, vaikka ikääkin jo on lähes 70 v. Vaikkei aloitettaessa mitään sairausdiagnoosia ollutkaan, niin monet pikku krempat hävinneet: lievä astmaatisuus ja kaikki flunssat kadonneet, varpaiden nivelrikko oireettomampi, näkökentän haituvat kadonnet (!), parempi uni, mieliala tasaisempi ja positiivisempi ja parasta tietenkin, että paino pysynyt hyvin hallinnassa ilman nälkää! Ja karppaus tietysti jatkuu ..

_________________
Tammikuusta 2011 rentokarppaillen. "ketoosihoipuntaa" heinäkuusta 2011 alkaen Normaalipainoisena 2013 alkaen enemmän tai vähemmän ketoosissa, karnivori tammikuusta 2018 alkaen
http://meatheals.com http://justmeat.co/