ME ei selitä kuitenkaan ihan kaikkea. Vähensin hiilareita juuri sen vuoksi, että aloin nukahtaa aina ateroiden jälkeen. Ongelma pysyi poissa lähes kaksi vuotta mutta näyttää nyt siis yhtäkkiä palanneen.
En taida olla rasvapolttoinen, koska syön epäortodoksisen Montignac-aamiaisen, joka koostuu hitaista hiilareista ja rasvattomasta valkuaisesta. Päädyin tähän ratkaisuun siksi, että se pitää minut energisempänä kuin oikeaoppinen karppaus. Saattaa tietysti olla, että Montignac-aamiainen on kehittänyt aineenvaihduntaani huonoon suuntaan, joka alkaa näkyä vasta nyt.
Toinen vaihtoehto on se, etten vain kestä normaalikokoisia ruoka-annoksia. Olen nostanut viime aikoina aterioideni annoskokoa päästäkseni vihdoinkin kolmen päivittäisen aterian malliin. (Syynä mm. aikapula, joka aiheutuu siitä, että nukun parhaimmillaankin lähes puolet vuorokaudesta.) Jos nukahtelu johtuu tästä, niin silloin on ehkä toivoa siitä, että elimistö sopeutuu vielä sulattamaan entistä isompia aterioita.
Nukahteluongelmaa lukuun ottamatta olen ollut melkoisen tyytyväinen ruokavaliooni ja siinä tapahtuneeseen kehitykseen eli koen syöväni aina vain järkevämmin ja koen myös, että ruoanlaittoon kuluu entistä vähemmän aikaa, mikä oli yksi alkuperäisistä toiveistani.
Lisäksi koen herkuttelevani joka aterialla!

Mutta se saattaa ehkä ollakin osa ongelmaa. Voi olla, että jos söisin vähän askeettisemmin, tulisin automaattisesti syöneeksi vähemmän, jolloin en enää ehkä väsyisi. Eli seuraavaksi koetan vissiin jättää ne ihanat pienet jälkkärit kokonaan pois...
Tai sit toinen mahdollinen selitys: Olen ruvennut juomaan iltaisin karppisokerilla makeutettua minttuteetä, mikä ehkä selittää osaltaan sen, etten kaipaa enää välipaloja. Siis monta kupillista illassa. En kuitenkaan ole huomannut, että tee väsyttäisi, vaikka se onkin makeaa. Ja nukahtelu alkoi kuitenkin jälkiruoista eikä teestä.