Olen joutunut vähentämään rankasti hiilareiden määrää, koska yritän sammuttaa vaurioituneessa selkänikamassani riehuvaa tulehdusta. Yritän samasta syystä myös syödä mahdollisimman harvoin.
Muu elimistöni on sopeutunut yllättävän hyvin ruokavaliomuutokseen, mutta aivoni eivät. Olo on vähän kuin lieväasteisen lobotomian läpikäyneellä eli tekemisten suunnittelu on nyt tavallistakin vaikeampaa. Kykenen nyt lähinnä vain passiiviseen suorittamiseen eli lukemaan ja katsomaan Yle areenaa...
Kykenisin varmaankin tekemään myös yksinkertaista ruumiillista työtä kuten esim. kierräysmateriaalin lajittelua, mutta en aio rasittaa tulehduneita nikamia ja niihin kiinnnittyviä tulehtuneita pehmytkudoksia yhtään enempää kuin on pakko.
Luulenpa, et aivoni tarvitsevat normaalia enemmän glukoosia perussairauksieni vuoksi (Asperger ja ME). Elän kuitenkin siinä toivossa, että elimistö osaisi hoitaa ajan kanssa tämänkin ongelman kuntoon aivan kuten se on sopeutunut jo muulla tavalla hiilareiden vähentämiseen.
Onko kellään kokemusta vastaavasta ongelmasta? Ongelmana siis kognitiivinen väsymys. Muuten oloni on oikein hyvä.
)