No ihan keturalleen on menny koko homma! Hillitöntä mässäystä pizzojen ja kaljojen ja limukoiden kanssa, ihan kuin kyseessä olisi tappotuomio ja viimeinen ateria!
Vaan eipä vähä mitään, eilen kävin kaupassa haalimassa kaikenlaista hyvää kaapin täyteen ja aloitin karppaamisen tekemällä kesäkurpitsapaistosta, johon oli linkki jossain... ai jessus mitä namia!!
Tutkailin myös hiilareita netistä ja mietin ruuan syvintä olemusta. Mä rakastan makuja, oraalista nautintoa. Ruoka on mulle paras kaveri, ilon ja surun ilmaisun väline. Jo aikoja sitten olen karsinut ruuasta kaiken näkyvän rasvan minkä olen voinut, tefloni on ollut hyvä apu siinä hommassa. En erityisemmin tunne halua aloittaa rasvan kanssa läträystä uudelleen, vaikka täällä siihen suorastaan kehoitetaan. En koskaan ole pitänyt makeasta, joten ei ole pelkoa sortua johonkin mässäykseen sen(kään) suhteen. Mutta hiilarit... mähän olen vetäny niitä ihan käsittämättömiä määriä! Kasvikset taas olen aiemmin jättänyt suosiolla jäniksille, nyt kaupassa käydessä meinasin hermostua kun mietin että mitä ihmeen vihanneksia on olemassa mitkä muka maistuis hyvälle. Hedelmät jätin kauppaan, ne on myös aina kuuluneet mun "yök-listalle". Summa sumarum, tässähän pitäisi kaiken järjen mukaan olla edessä loistava tulevaisuus kun korvaan pastat ja potut kasviksilla. Onhan niissäkin hiilareita, mutta ei lähellekään sitä määrää mitä esimerkiksi makaronissa. Edelleenkin kuitenkin epäilyttää, että eikö muka tosiaan tarvitse muuta kuin tuijottaa hiilareiden määrää? Metukassa ei esimerkiksi ole hiilareita ollenkaan. No hyvä. Rasvaa siinä onkin sitten älyttömästi. Hyvä? NYT päästään siihen, mihin en ole löytänyt kuin ympäripyöreitä vastauksia. Jos homman idea on hiilareiden pitäminen alle kahdessakympissä, niin voinko muka vetää paketin metukkaa vaikka joka päivä? Tai syödä kilon lihaa? Tai paistella ah niin ihanaa pekonia paketillisen aamiaiseksi varje dag? Mulle tuo ei nimittäin ole ongelma tai se juuri ehkä on se ongelma ettei se ole ongelma. Nyt kaapissa nököttää esimerkiksi kilo possun ulkofilettä. Mä voin vetästä sen kerralla, pihveinä tai kokonaisena, istumatta edes pöytään. Pitäisikö nyt ilakoida siitä, ettei siinä ole yhtään hiilareita? Ei kannata sanoa, että alkaisin kaipaamaan pelkkiä kasviksia, koska noinhan olen syönyt tähänkin asti (plus ne makaronit ja potut ja leivät ja vehnäjauhot yms.) enkä kaivannut kasviksia. Eli lyhyesti, onko karppaamisessa yhdentekevää (lihatuotteiden osalta) määrä? Eihän tämä tosiaankaan tarkoita että alkaisin elämään pelkällä metukalla ja possu-ressulla, ei toki, mutta noin yksinkertaistettuna onko asia noin? Jos on, niin tässä huushollissa alkaa ilojuhlat kunnes menen vararikkoon. Tai tikahdun ummetukseen.
Kirjaudu sisään
UKK
Etsi
Otan joka päivä kaksi ruokalusikallista pellavansiemenrouhetta veteen sekoitettuna (ellen ole sekoittanut rouhetta ruokaan), se tekee nannaa vatsalle! Mutta usko pois, kun viimein päätät tosissasi alkaa noudattaa esim. Atkinsia, annoskoot pienenee, makeanhimo katoaa (tietäisitpä kuinka julmetun paljon minä olen makeaa ennen syönyt ja jos MULLA katoaa, katoaa varmati muillakin!!) ja ruokailukerrat harvenee - ihan vain siitä syystä että vähähiilarinen ja runsasproteiininen ruoka TODELLA pitää nälän poissa.
