karppaus.infon arkistoitu foorumi

Harvoin, vain erityistilaisuuksissa. Nykyään yksi kevytsiideripullo humahtaa päähän sitä vauhtia, että alta pois. Pitää oikein miettiä milloin olisi viimeksi ottanut alkoholia... Kolme kertaa tänä vuonna. Viimeinen taisi olla juhannuksena, mutta silloin kyllä meni vähän överiksi !

Mielestäni aina kun joutuu rajoittamaan oman tahtonsa voimalla jotain, niin on kyse ongelmasta. Se tarkoittaa omalla kohdallani sitä, että ongelmia on vaikka kuinka paljon ja siten matkaa jäljellä hurjasti. Suurin osa näistä pakkomielteistä on varmaankin piilossa, koska en tahdo niitä nähdä, ja hyvä niin. Olisikin aika raskasta tulla yht'äkkiä itsestään täysin tietoiseksi, voisi suljettu laitos kutsua .

Minulle riittää se kun on jatkuvasti jokin asia "framilla" eli joudun tekemään duunia itseni kanssa jatkuvasti. Tämä duunin tekeminen ei voi olla jatkuvaa kärsimystä vaan pääsääntöisesti iloista hommaa, muuten en sitä jaksa pitkään tehdä. Toki se joskus koville ottaa katsoa itseään ulkopuolisen silmin, mutta se kuulunee asiaan.

Minulta jäi alkoholi pois parikymmentä vuotta sitten, koska meni pahasti överiksi ja siitä kului viitisen vuotta, niin aine ei enää hetkaittanut puoleen eikä toiseen, se muuttui minulle yhdentekeväksi aineeksi ja minä en vaan siihen koske, koska uskon, että olen sille allerginen lopun elämääni, eikä minun tarvitsekaan sitä hallita, ei tosiaankaan tarvitse.
Hallinnan ja sen mukana voimallisuuden illuusio on merkillinen juttu. Kun tarkasti tutkailen, niin harvassa osaamassani asiassa on kysymys hallinnasta ja tahdonvoiman ylivallasta, tai yleensäkään ensisijaisesti erinomaisuudestani. Ne asiat mitä olen elämässäni todella oppinut ovat tulleet ns. "kantapään kautta", eli on tullut lunta tupaan ja sen myötä jonkinasteinen hellittäminen, jotta jotain uutta on mahtunut elämääni. Niin kauan kun olen yrittänyt vain itse jääräpäisesti taistella tuulimyllyjä vastaan olen aina sotinut vahvempaani kanssa ja takkiin on tullut ja edelleen monessa suhteessa tulee.

Karppaamisen pariin tulin vasta monen kokeilun ja erehdyksen kautta. Olin hyvinkin skeptinen ja varautunut, mutta päätin kuitenkin antaa tällekin mahdollisuuden. Se mahdollisuus todella kannatti antaa, koska nyt tämä osa elämääni ole taatusti matkalla oikeaan suuntaan.

Niin kuin elämässä yleensäkin, niin myös tässä karppauksessa tulisi minun säilyttää nöyrä asenne ja muistaa mistä lähdin tälle tielle, koska sinne, niihin kesäisiin oloihin, oma tahtoni ja jääräpäisyyteni minut vei.

_________________
Kalan juoksut, puntit ja sapuskat lisäravinteineen
Koodilla HUV171 10 taalan alennus ensimäisestä tilauksestasi. Tämä siis iHerbistä.
Tässä linkki suoraan yrtin sivulle eikä sinun tarvitse lisätä koodia enää mihinkään

Vieraalta helkkarin hyvä ja ajatuksia herättävä puheenvuoro.
Meillä meinasi tuon miehen tissuttelu karata käsistä, ennenkuin kasasin viikon mittaan kertyneet pullot herran nenän alle ja totesin että ootko sitä mieltä että tää on kohtuullista (ja ei se hirveitä silti kitannut, mutta pari kolme pulloa/tölkkiä illassa). Sitten sovittiin että josko jätetään se tissuttelu viikonloppuihin ja sen jälkeen se väheni merkittävästi muutenkin ja jäi vain erityistilaisuuksiin. Olen onnellinen, pelkäsin todella että tuosta tulee ongelma. Alkoholistien kanssa lapsuuteni eläneenä, en todellakaan halua enää toistaa sitä kokemusta.

No.Jos edellinen vieras myönsi hieman provosoivansa,niin miksen minäkin.Väitän ettei alkoholi ole ongelma.Kenellekkään.Sen sijaan seuraavan päivän työt/rahan puute/viinan puute on ongelma.Humalahakuisuus on luonnollista.Ihmisestä itsestään ja sietokyvystä on kiinni,kohoavatko annokset jonkun virallisen instanssin määrittelemille riskirajoille.
En myöskään ymmärrä jotain näennäistä "hallinnan" tunnetta päihteiden suhteen.Miksi viinaa ei saisi kaivata ja sitten tuota kaipuutaan säädellä ympäristön erilaisten tekijöiden lomassa poukkoillessaan(esim.seuraavan päivän työt).En ole kuullut ihmisten "hallitsevan" avioliittoaankaan pääsemällä ensiksi eroon puolison kaipuustaan ja siten olevan "tilanteen herra".

Myönnän,että tässä on tarvettaan leveämmällä pensselillä maalattua provoa,mutta taustalla on rehellinen mielipide siitä,että seksi,rakastuminen,päihteet,uhkapelit,mahdolliset nautintoina koetut vaaratilanteet ym ovat intohimoja,joita ei kuulukaan hallita.Se se juttu niissä onkin.Vielä en ole menettänyt naivia uskoani siihen,että ihmisnisäkäs lopettaa kyllä ennemmin tai myöhemmin(jos ehtii ennen pysyviä vahinkoja)itselleen haitallisena pitämänsä toiminnan,jos/kun kokee sen välittömät vaikutuksetkin jo pahana.

Tänään tuli ihmeteltyä ranskalaisen "hämähäkkimiehen" alain robertin motiiveja ja pitkään kestänyttä intohimoa harrastukseen joka ei salli yhtäkään virhettä sanotaanko 20 metrin nousun jälkeen.Luulisi,että esimerkiksi kolme tunnetuinta korkeaa rakennusta olisi riittänyt,mutta joku se vaan veti miehen seinälle yli 80 maailman korkeimpiin rakennuksiin ilman suoranaista rahallista korvausta.

Höpö höpö. Tunteitaan ei voi hallita, käytöstään voi. Jos rakastuminen on vastoin yhteiskunnan sääntöjä, tai omaa moraalia, sitä on syytä hallita. Seksiä ei harrasteta kenen kanssa tahansa hallitsemattomasti. Tai ehkä joku harrastaa, suurin osa ihmisistä ei taida kuitenkaan.

Intohimojen hallitsemattomuus kuuluu eläimille ei ihmisille.

Eiköhän tämäkin maa ole täynnä anonyymit sitä ja anonyymit tätä tukiryhmiä, joissa käyvät ihmiset antaisivat aika paljon, jos osaisivat suhtautua tuhoisaan riippuvuuteensa yhtä kevyesti ja uskoa että kyllä se siit.

-ja siinäkö ei ole mitään dilemmaa?Pitempään jatkuessaan jopa suuri stressitekijä,mahdollisesti mielenterveysriski?Ja vaikka käytöstään voikin hallita,se ei todista,etteikö mainittujen harrasteiden(joku sanoisi paheiden)viehätys osaltaan olekin hallitsemattomuus.


-mikä se syy on?




-ei taida ei,mutta huomattavasti suurempi osa varmasti haluaisi,kuin varsinaisesti halun toteuttaa.Onko se käytöksen hallintaa vai arkuutta?Menettämisen pelkoa?en tiedä.


Ja mikäs se ihminen taas olikaan.........kyllähän hallintaa on yritetty vuosituhansia esimerkiksi uskontojen voimalla.Ihminen on kyllä taistellut liberaaliutensa erilaisista tukahduttamispyrkimyksistä huolimatta.Taitaa nykyään jonkinlainen taloudellisten riippuvuuksien ajama itsesensuuri pitävän ihmisiä "Kurissa" enemmän kuin mikään sisäinen pakko tai ylhäältä annettu moraali.




-tukiryhmien määrä kertoo enemmän ongelmksi uskoteltujen "paheiden" määrästä kuin siitä,että ihminen todella kokee ongelmaksi jonkun yksittäisen asian.Toki asioita varmasti koetaan ongelmaksi-miksi,en aina tiedä-mutta erilaisten anonyymiryhmien määrän kanssa ongelmiksi koettujen asoiden määrä tuskin korreloi.
Tietysti.ihmisellä on oikeus kokea mikä tahansa asia ongelmaksi.En minä ole asian suhteen kieltolakia ajamassa.Mutta aika monien tukiryhmien "ongelman aihe" oikeastaan loppujen lopuksi kertoo siitä kuinka hyvin asiat on.

Heh, meitä on moneksi!

_________________
Kalan juoksut, puntit ja sapuskat lisäravinteineen
Koodilla HUV171 10 taalan alennus ensimäisestä tilauksestasi. Tämä siis iHerbistä.
Tässä linkki suoraan yrtin sivulle eikä sinun tarvitse lisätä koodia enää mihinkään

Emmä millään jaksa lähteä tältä tasolta, että perusteluna käytetään sitä että ihminenkin on eläin.

Meillä on kyky harkita tekojemme seurauksia, mikä erottaa meidät muista eläimistä (jos näin halutaan asia määritellä. Sehän tässä oli se pointtikin tai nou..).

Sori, mä hetken jo lähdin provoiluun mukaan, mutta ei pysty kykenee tähän saivarointiin.

Tää menee nyt lukemaan Eläinten vallankumousta, eläinten oikeuksia ja katsomaan et Hesy varmistaa et mulle on kipossa ruokaa jouluna.

ei ihmisen(kiistämätöntä)eläimenä olemista käytetty perusteluna.Vaan oikeastaan kyse oli siitä,että vaikka ihmisellä olisi kyky,niin miksi intohimot pitäisi tukahduttaa?Kuka määrittää ongelman?Kuka määrää mitkä intohimot pitäisi tukahduttaa hallitsemalla käytöstään?

Ja edelleen väitän,että pinnan alla olevat voimat pakottaa ihmisen muokkaamaan omaa toimintaansa,mikäli se aiheuttaa hänelle jatkuvasti enemmän pahaa oloa kuin mahdollista mukana tulevaa nautintoa.Missä tuo piste sitten itse kullakin on?varmaan aika paljon eroja.Jonkin sortin mielihyvän ja siitä mielihyvästä maksetun hinnan taseesta ihmisen käytöksessä on kyse.

Useimmiten kai siksi, että niistä on haittaa itselle ja välillisesti myös muille. Jos ei ole, niin sietäähän niitä sitten toteuttaa. Jos vaikka tykkää hyppiä sinkkusängystä toiseen ja huolehtii siitä, ettei levitä tauteja, niin eihän se ole keneltäkään pois.

Tuppaa vain olemaan niin, että ihminen on mestari valehtelemaan itselleen. Hyödyt nähdään, mutta haittoja ei.

No laki on yksi rajoittaja, joka kieltää joidenkin intohimojen täytäntöönpanon. Ihmisillä on niitä intohimoja aika monenlaisia ja minä henk. koht. olen äärimmäisen kiitollinen että joitakin niistä rajoitetaan lain voimalla silloin kun ihmiset itse eivät sitä tee. Tällaisia ovat esimerkiksi huumeiden käyttö, eläimiin sekaantuminen, pedofiilia, nopeusrajoitukset teillä ymv.

Palatakseni takaisin aiheeseen niin els kirjoitti fiksusti. Mä en ainakaan ole siksi juomatta ,että mieli tekisi mutta en vaan voi ettei riistäydy käsistä. Ei vaan ole enää vuosikausiin maistunut humalahakuinen juominen mutta lasillisen voin silloin tällöin ottaa (ehkä kaksikin) mutta se ei aiheuta tarvetta ottaa enempää. Joskus saattaa mennä puolikin vuotta etten maista mitään mutta joskus voi mennä peräkkäisinä viikonloppuina lasillinen.Mukava olla tässäkin asiassa vapaa. On noita alkoholisteja sen verran meidänkin suvussa.

Kun ei maistu, ei maistu. On ihan mahdollista elää niin, ettei alkoholilla ole osaa elämässä sen enempää mielen perukoilla kuin konkretiassakaan. En koe eläväni tässä(kään) asiassa kieltäymyksessä, itsepetoksesta puhumattakaan. Aina välillä on käynyt kaupassa mielessä, että ostanpa siiderin saunajuomaksi. Sitten se tölkki on ensin virunut pari viikkoa jääkaapissa. Sitten kun olen sen muistanut saunaan ottaa mukaan, olen juonut siitä muutaman kulauksen ja jättänyt loput miehelle, kun ei se ollutkaan hyvää.

Liikaakin sitä on aiemmassa elämässä mennyt: vuosien ajan humalassa monena päivänä viikossa (mikä lienee monelle ihan normaalia käyttöä eikä muka ollenkaan huolestuttavaa). Joten siitä ei ole kyse, ettenkö makuun olisi päässyt. Mutta ei vaan ole enää moneen vuoteen kiinnostanut. Kun ei oo tarvetta saada päätä sekaisin, niin ei ole. Maun vuoksi ei alkoholijuomat ole sitten koskaan maistuneetkaan.

Ei maistu enää täälläkään. Ennen ruokavalion muutostani alkoholia käytin usein ja suuria määriä. Ainakin kerran pari viikossa, kerrallaan jopa 30 annosta. Karppauksen aloitin reilu kuukausi sitten, eikä sinä aikana tehnyt edes mieli juoda. Ennen viikonlopun yli selviäminen ilman ainuttakaan kulausta oli todella vaikeaa. No, eilen sitten ajattelin pitkästä aikaa ystävieni kanssa lähteä ottamaan mutta huomasinkin jo alkuillasta muutaman oluen jälkeen ettei vaan maistu. Humalahakuinen juominen tuntuu jotenkin oudolta ja vastenmieliseltä nykyisin.

Nyt siis tavoitteena olisi pitää ainakin kahden kuukauden tauko. Näyttää siltä että tulee olemaan helppoa

_________________
Success is the only option.

Höpö höpö. Tunteitaan ei voi hallita, käytöstään voi. Jos rakastuminen on vastoin yhteiskunnan sääntöjä, tai omaa moraalia, sitä on syytä hallita. Seksiä ei harrasteta kenen kanssa tahansa hallitsemattomasti. Tai ehkä joku harrastaa, suurin osa ihmisistä ei taida kuitenkaan.

Intohimojen hallitsemattomuus kuuluu eläimille ei ihmisille.

Eiköhän tämäkin maa ole täynnä anonyymit sitä ja anonyymit tätä tukiryhmiä, joissa käyvät ihmiset antaisivat aika paljon, jos osaisivat suhtautua tuhoisaan riippuvuuteensa yhtä kevyesti ja uskoa että kyllä se siit.[/quote
Tähän on sitte kai kirjoitettava:lainaus päättyy, kun viivat elävät omaa elämäänsä.

Muuten ihan OK-juttua, mutta eläinten käytöksessä on vaistoja ei intohimoja, ihminen taitaa olla jokseenkin ainoa elukka, jolla niitä intohimoja on. Paitti että koerotilla on kyllä saatu aikaan "intohimoja" viinaakin kohtaan.

Itse olen alkoholistin tytär ja elänyt muutamankin alkoholistin lähellä ja kyllä viina vei miestä, niin ettei millään muulla ollut väliä. Ja hyvin helpolla se veisi minutkin kokonaan jos sen antaisin viedä. Viime vuoden olin käytännöllisesti katsoen juomatta, eikä se ollut edes vaikeaa, mutta nyt olisi taas hyvä tehdä sama päätös.
Väkeviä juon tosi harvoin, mutta pullo kuoharia menee alas hiukan liiankin helposti ja se että juuri koskaan ei tule krapulaa, ei merkitse sitä että olen juonut sievästi, vaan sitä että alkoholista on tullut ehkä liiankin läheinen ystävä.
Pienten lasten juomista on kauhea katsella ja sitä että usein vanhemmat joko hankkivat alkoholin murusilleen tai sitten eivät edes tiedä mitä määriä nämä kullannuput kavereineen kittaavat. Lähikaupungissa on usein kaikenlaisia juhlallisuuksia ja festareita ja nuorimmat selviämisasemalle kannetut ovat olleet vain kahdeksanvuotiaita. Kyllä siinä täytyy jo olla koko perheessä jotain vinksallaan, että sen ikäiset juoksevat ulkona keskiyöllä ja hankkiutuvat kaatokänniin.
Suomalaisten suhde viinaan on omituinen, mutta emme me kuitenkaan ainoa juoppolalli kansa maailmassa ole.

_________________
viewtopic.php?f=11&t=25856

viewtopic.php?f=11&t=62947&start=1485


Fac ut vivas.

vanha ketju,mutta näemmä pompannut pinnalle.Täytyy kyllä olla vieraan kanssa samaa mieltä(melkein voisi olla vaikka minun kirjoittamaa,mutta olin tuolloin jo rekisteröitynyt).ELämässä vaan on(js mun mielestä kuuluu olla)alueita,joiden juttu on just se hallitsemattomuus.Kai tuota samaa "vaaran tunnetta" haetaan eri extreme-urheiluillakin?
JA uskon,kuten vieras,että se alkoholistikin lopettaa sitten kun ei enää maistu.

Sekaisin naimisiin ja vieraiden kuksimisiin on vaikea sanoa,kun taitaa olla niin jokaisen omassa ajattelussa,mutta synnynnäiseen moraaliin en juurikaan usko.

_________________
*Rolling Stones fanin krapula ei näy ulospäin.

Jos ihminen olisi tarkoitettu savuttomaksi,niin kai me synnyttäisiin ilman tupakkaa suupielessä?

*onkohan mulla oikean puolen alimmainen kylkiluu poikki?