Sen seitsemän siunailijaa ja asiantuntijaa istuu helposti samassa ruokapöydässä ja siksi olen mielelläni hiljaa omista ruokavalinnoistani. Kuuntelen kyllä sujuvasti, enkä lähde väittelemään.
Työpaikalla voin valita helposti sopivan annoksen silloin kun syön siellä. Etupäässä kuljetan omia eväitä.
Hankalampi kohta ovat olleet ne tuhannet kokoukset joissa joudun istumaan. Tein itseni kanssa päätöksen, että pulliin ja leipiin en työpaikalla koske kuin äärimmäisessä tapauksessa. Se on helpottanut tuputtamista kummasti koska kaikki sen tietävät että en viljoja juuri syö. Ovat hyväksyneet asian eikä kukaan enää kysele. Olen vain todennut, että viljat eivät sovi minulle ja kaikilla on huomattavasti mukavampaa jos jätän syömättä. Eivätkä ne sovikkaan kun niitä ei ole syönyt
Kotona syön vaikka palan ukon jälkiuunileipää jos haluan, mutta menee välillä viikkoja, ettei tule syötyä sitäkään.
Juhlissa jätän vain väliin kakut sun muut - ei ne oikein edes houkuttele. Sen minkä syön takuuvarmasti on munkki - jos se tulee eteeni vastapaistettuna ja kuumana. Ei ole tullut pariin vuoteen.
Kaikkeen tottuu ja mielihalutkin sekä makuaisti muuttuvat matkan varrella.
_________________

Kaikissa meissä on vikamme, mutta minusta niitä ei vain huomaa
Blogissa lisää