karppaus.infon arkistoitu foorumi

Hiilariaineenvaihdunnankin kannalta on hyvä pitää välillä ns. paastoa eli tyhjentää lihasten glykogeenit. Tämän jälkeen lihas imee hiilareita tehokkaammin.

^^ Eivätkös jääkiekkoilijat ole enemmän sitä pikajuoksijatyyppiä, räjähtävine liikkeineen?
Niin hyvin näkyvät nekin vaihtuvan atleetista kotletiksi aktiiviuran loputtua,
että sekin on sitten varmaan geneettistä...

Mutta jos siis puhutaan esittämästäni teoriasta vaikka tuota jääkiekkoesimerkkiä lainaten niin se tarkoittaisi sitä, että tuolla pullistuneella jääkiekkoilijalla on pienempi riski sairastua diabetekseen kuin vaikkapa lihoneella ex maratoonarilla tai jopa vielä aktiivisella, hoikalla maratoonarilla. Miltä kuulostaa?

Kuulostaa pariin anekdoottiin perustuvalta arvaukselta, jonka voi kumota välittömästi parilla vasta-anekdootilla (suvussani entisiä SM-tason kestävyysjuoksijoita, ei diabetesta). Arvaustasi ei voi kutsua edes hypoteesiksi saatika teoriaksi. Ei jatkoon.

Jamaikalaisten pikajuoksijoiden menestystä on yritetty selvittää harjoittelun ilmaston ruokavalion jne kautta. Yhtenä syynä on esitetty kohtuullisen vähähiilihydraattista dieettiä, vihreää banaania ja jamssia jota pidetään hitaana hiilarina. Aiheesta löytyy runsaasti höpinää netistä.

Riippuen nyt urheilulajista ei se kroppa kuitenkaan äärettömästi ota hiilareita tai kaloreita vastaan. Hiilariaineenvaihdunnankin kannalta on hyvä pitää välillä ns. paastoa eli tyhjentää lihasten glykogeenit. Tämän jälkeen lihas imee hiilareita tehokkaammin. Urheilijan on myös erittäin tärkeää pitää anaboliset tekijät ravinnossa mukana eli proteiinit ja kunnon rasvat (tyydyttynyt). Ne antavat potkua hormonitoimintaan.

Takavuosina (ja valitettavasti joissakin piireissä edelleen) suositeltu hiilari- ja kasvirasvaperusteinen vähärasvainen ruokavalio on tehnyt karhun palveluksen monelle urheilijalle. Tulokset laahaa ja palavat loppuun ennen aikojaan.

FF