karppaus.infon arkistoitu foorumi

Laitanpa uudestaan kysymykseni eri otsikolla:

Miten on, löytyykö täältä ketään karppaajaa, joka nauttii luontaisetuna "esimerkkiruokailua" peruskoulussa? En halua hirveästi tehdä ruokailustani numeroa, mutta pienten lasten tarkkojen silmien alla olen vaivihkaa syönyt pelkkää juustoa ilman leipää, keiton ilman perunaa, kastiketta ilman riisi/makarooni sun muita hh-lisiä. sääntömme on, minkä otat, sen syöt. No, minä sitten jätän syömättä, kun padoissa ja keitoissa tulee väistämättä mukaan perunaa, porkkanaa, makaroneja. Oppilaissani sattuu olemaan melko monta "valikoivaa syöjää" siis syömisellä kiukuttelijoita, joten en halua antaa heille lisämotivaatiota "ethän säkään syö" -tyyliin. Onneksi tarjolla on myös kasvisvaihtoehtoa.. Pidän pähkinöitä ja manteleita mukana varaeväänä. Olen harkinnut kokonaan omiin eväisiin siirtymistä, mutta valvontavelvollisuus on silti olemassa ja sitten tulee kiire. Onko jossain koulukeittiössä suostuttu miettimään tällaista vaihtoehtoa? Itse olen suhtautunut kiihkottomasti asiaan, lasten "käännyttäminen" ei todellakaan kuulu tehtäviini, pikkuisen pyöreämmille lapsille olen vihjaissut heidän hakiessaan lisää ruokaa, että liha, kana tms. kulloinkin tarjolla oleva proteiinipitoinen voisi pitää nälän paremmin. Joskus joku on kysynyt, olen sanonut, ettei nyt tehnyt mieli. Tai olen suoraan sanonut, etten tarvitse hiilihydraatti-nimistä ainetta niin paljon kuin ko. ruoassa on.
Nyt en halua mitään aggressiivisia vastauksia sellaisilta, jotka eivät ole asiaa omakohtaisesti joutuneet käytännössä tekemään, vaan kuulisin mielelläni mielipiteitä muilta lasten parissa työtä tekeviltä. Miten karppaus (mikä tyyli tahansa) on työssä onnistunut? Onko tullut kommentteja?

Minä en työskentele lasten kanssa, vaan olen äiti-ihminen. Meillä yhtälailla kotona alkaa marina, miksi äiti syö tuota ja ei tuota, kun mulla on tätä ja tätä. Silloin ei auta kuin reilusti sanoa, että minulla on tällainen ruokavalio terveyden takia, koska minulle ei sovi esim. peruna. Lapset hyväksyvät tämän selitysen hyvin pian, eikä asia tuota ongelmia. Jos lapset kysyvät sinulta vielä miksi jokin ei sinulle sovi, voit vastata ihan rehellisesti, mutta lapsen tasolta, esim. se saa minut voimaan huonosti, tekee minut väsyneeksi jne. Lihomisesta ei ehkä kannata puhua näinä aikoina, kun 10 vuotias on jo kokenut laihduttaja, vaikka aihetta ei olisikaan.

_________________
Hiilarit on oopiumia kansalle

Juu. kotona se meneekin just noin. Mutta töissä lasten kanssa myös olet edustamassa sitä käsitystä, että siellä tarjottu ruoka on terveellistä. Jo kasvisruokaakin katsotaan vähän kieroon, miks sä saat tommosta, kun meidän pitää syödä tätä? Sitten on valvottava ruokailua ja opetettava terveille elämäntavoille: mm. hyville ruokailutottumuksille. Hyviä ruokailutapojakin pitäisi vaalia: haukunko siis tarjolla olevaa ruokaa/ jätänkö itse ruuan väliin näytän tyhjällä lautasella, miten veistä ja haarukkaa käytetään? Uskon esimerkin voimaan, siis mitä teen, on paljon enemmän kuin se mitä sanon. Siksi tämä "esimerkkiruokailu" mietityttää. Lapset saavat mallin nirsoilusta. Puuropäivät kiisselin kanssa esim. eivät ole mielestäni hyvä lounas, vaikka leivät päälle saisi yhden makkaran/juustosiivun. Onneksi siitä kaikki on yksimielisiä, että sokeri ja valkoiset vehnäjauhot on turhia, vaikka sitten yrittäisivät niitä hiillitysti käyttääkin.