karppaus.infon arkistoitu foorumi

Tuo hyötysuhdejuttu ei mene ihan noin, siinä on monta asiaa päällekkäin. Pitää erottää imeytymisnopeuden vaikutus, veren "glukoosinsietokyky" ja kropan glukoosinkäyttönopeus. Niihin liittyen

- 100g fruktoosia voi päätyä ennen pitkää vereen glukoosiksi kuten 100g glukoosiakin. Mutta fruktoosin imeytyminen vereen on hitaampaa, koska se täytyy ensin muuttaa maksassa glukoosiksi. Siinä on hyvät (matala GI) ja huonot (maksan rasitus) puolensa.

- Kaikkea vereen päässyttä glukoosia purkamaan ei insuliinia tarvita, koska sitä koko ajan myös käytetään, jos sitä veressä on. Insuliini purkaa vain ylimääräistä glukoosia. Mitä hitaammin "syöty hiilihydraatti" purkautuu vereen, sitä vähemmän insuliinia sen purkamiseen tarvitaan.

- Yksittäinen glukoosigramma ruoassa ei vaikuta, mutta koska vereen mahtuu vain 6-10 g glukoosia (ja koska verensokerin pohjataso on vähintäin siellä paastosokerin tienoilla eli noin puolet siitä), niin jo 20-50 g nopeasti glukoosina imeytyvää hiilihydraattia heilauttaa veren glukoosi- ja insuliinitasoja huomattavasti. Hitaasti imeytyvä ei sitä tee, näissä määrissä.

- En tiedä, miksi esim. yksittäiset makkaraan tai marinadeihin lisätyt glukoosigrammat häiritsevät joitakin karppaajia. Siis en epäile reaktioita, mutta noissa määrissä (jokunen gramma/100g) olisin taipuvainen epäilemään muita lisäaineita, en lisättyä glukoosia - turhaa se tietysti on, muttei noissa määrissä ongelma. Syvimmässä ketoosissakin veressä liikkuu vielä glukoosia (näkyy paastosokerista) ja sitä käytetään koko ajan silloinkin. Liika glukoosi on myrkkyä ja puhdistettu glukoosi/tärkkelys on jokaisessa muodossaan täysin turhaa - mutta jos sitä on veressä liian vähän, kroppa tekee sitä muista lähteistä, jopa ketoosissa; sitä vain käytetään silloin vähemmän.

terv. els

_________________
Erkki terveys- eko- ja eettisistä syistä. Tyyli täällä, kliks
Ei eläinkään pysy terveenä jatkuvasti vaihtelevalla sapuskalla.
We are 90% microbes and 10% human.
Why invent a cure when you can profit from thousands of remedies? (DrWho)

Tuo makkarasta tuleva höntti olo, jonka olen yhdistänyt glukoosiin, ihmetyttää myös minua itseäni. Kun se ei tunnu järjellä ajatellen mitenkään mahdolliselta, noissa määrissä. Kuitenkin, ne makkarat, joihin glukoosia ei ole lisätty, eivät aiheuta tuota hönttiä, etovaa oloa, ja muut lisäaineet (lähinnä nitriitit) ovat aivan samoja?! Ehkä se jääkin mysteeriksi.

LDL kuljettaa kolesterolia kudoksiin, HDL kuljettaa kudoksista maksaan ja VLDL taasen triglyseriä. Toisin sanoen kaikilla on oma tehtävänsä. Niiden suhteiden vaikutuksista terveyteen en ota kantaa, sillä se ei ole varsinaisesti aluettani.

Joka tapauksessa jaottelu "hyviin ja pahoihin" on varmasti sopiva kansan suuhun, mutta objektiivisesti hankala.

OK

Tarkennan vielä. Jos LDL- pitoisuus jostain syystä kasvaa suhteessa, voi siitä tulla terveydellisiä ongelmia, mutta ilman LDL- kolesterolia ei elämä ole mahdollista. Se siis on melkoisen hyvä rasva-aine.

Ei niitä tarviikaan, yritin vaan tuoda esiin sitä pointtia, että nykyisellään rasvoistakin on tehty suurelle yleisölle ihan liian monimutkainen juttu. Siellä on hieman enemmän "monimutkaisuutta" kuin hiilareissa, mutta ei sillä tapaa kuin nyt virallisesti esitetään.

Sen takia tavallaan olen itsekin näitä luokitteluja vastaan, kun nyt katsoo kuinka paljon sekavuutta rasvoille on tullut siitä, että niitä on "kovia" ja "pehmeitä" ja "hyviä" ja "pahoja" ja kohta kukaan ei tiedä mikä oli mitä loppukädessä. Hyvä/paha jako on liian yksinkertainen käytettäväksi tässä yhteydessä. Jotta se toimisi, hyvän pitäisi olla koko ajan ja millä tahansa määrällä hyvä ja pahan pitäisi seurata samaa logiikkaa. Näin vain ei näissä jutuissa ole...



Voin olla väärässäkin, sillä en muista missä yhteydessä tähän juttuun törmäsin. Mutta hyvin omituiselta tuo mittaustulos kuulostaa, joten epäilen. Saman kokoisen pinta-alan voi saada hyvin erinäköisillä käyrillä...



En ole hirveästi laittanut efforttia tuohon, yleensä tulee vedettyä joku protskudrinkki tai -patukka, niissä on yleensä hiilariakin jonkin verran. Ja "ei-fruktoosia" tarkoittaa nimenomaan fruktoosia, hooveri tuossa jo selittikin syyn.

"Ei niitä tarviikaan, yritin vaan tuoda esiin sitä pointtia, että nykyisellään rasvoistakin on tehty suurelle yleisölle ihan liian monimutkainen juttu. Siellä on hieman enemmän "monimutkaisuutta" kuin hiilareissa, mutta ei sillä tapaa kuin nyt virallisesti esitetään. "

Ok. Fiksu inputti.

Kysyin siksi, että monilla "virallisillakin" tahoilla mainitaan, että hiilihydraattiketjun pituudella olisi vaikutus sokeroitumiseen, mutta näinän se ei ole. Siis pitkäketjuinen voi sokeroitua nopeasti mahasuolikanavasta.

Jep. Jos on joku asia, joka ravitsemuskeskusteluissa sai minut kiehumaan yli, niin se oli termi "kompleksinen hiilihydraatti". Eikä siitä ole kuin pari vuotta, kun alan ammattilaiset ainakin meillä Suomessa käyttivät tätä sujuvasti "hyvän hiilarin" määritelmänä niin puheessa kuin sanassakin. Muistatteko?

Itse asiassa meillä on toinenkin, yhtä mielenkiintoinen ja käsittämätön termi, jota edelleen käytetään ravitsemuskeskustelussa. Kova rasva

terv. els

_________________
Erkki terveys- eko- ja eettisistä syistä. Tyyli täällä, kliks
Ei eläinkään pysy terveenä jatkuvasti vaihtelevalla sapuskalla.
We are 90% microbes and 10% human.
Why invent a cure when you can profit from thousands of remedies? (DrWho)

Näin lomien jälkeen vastaan vasta nyt:

"Kemistin kannalta rasvojen jaottelu ei ole monimutkainen, mutta kun jaotteluihin otetaan mukaan kaikkea muuta, rasvasoppa on valmis."

Tällä tarkoitin sitä, että kemistin kannalta rasvahappo on rasvahappo ja sen jaottelu riippuu sen rakenteesta, onko siinä kaksoissidoksia vai ei ja jos on, niin minkä verran. Onko rasvahappoketju cis- vai trans-asemassa jne.

Mutta kun rasvoja luokitellaan, keksitään kaikenlaisia lisämääreitä mukamas kuvaamaan rasvan terveellisyyttä kuten:

kasviperäinen <-> eläinperäinen
pehmeä <-> kova
juokseva <-> kiinteä (riippuu muuten lämpötilasta, kookosrasva on lämpimissä maissa juoksevaa)
rasiamargariini <-> leivontamargariini

Näillä sotketaan asioita pahemman kerran.

Kalan rasva on muuten eläinrasvaa (sillä eihän kala kasvikaan ole) ja sen rasva on ainakin kalaa perattaessa valkoista ja kiinteää, mutta silti terveellistä.
Sianrasva on eläinperäistä, mutta siitä on suuri osa tyydyttämäntöntä tai neutraalia (itse asiassa täyttää suomalaiset rasvasuositukset koostumukseltaan)
Rasiamargariinia kehotetaan käyttämään, mutta leivontamargariinia ei. (Koska se sisältää keinotekoisia trans-rasvahappoja)

Joten kaikkia rasvoja monipuolisesti, paitsi niitä keinotekoisesti kovetettuja kasvirasvoja.