Vieras kirjoitti:
Kauanko olet karpannut?
En ollenkaan niin kauaa, eli tuohon terveyteen on kyllä muitakin syitä. Enkä tässä ketjussa ole kyllä väittänytkään että yksinomaan karppausta olisi kiittäminen.
Aloin pikkuhiljaa siirtyä karppauksen suuntaan kahdeksisen vuotta sitten, ensin suuremmilla hiilarimäärillä ja vielä kauraa syöden. Sanoisin että ehkä kuutisen vuotta olen varsinaisesti karpannut nimenomaan runsasrasvaisesti.
Minun terveyteni, mitä tulee infektiosairauksiin paranikin melko hämmästyttävällä keinolla, jonka oletan kyllä olevan useimpien mielestä huuhaata:
Rupesin juttelemaan leukosyyteilleni noin 25-vuotiaana. Jos kerran kasvitkin reagoivat ajatuksiimme (
http://www.tiede.fi/artikkeli/blogit/ka ... jatuksemme), miksipä eivät myös sitten immuunijärjestelmämme solut? Olen jopa opetellut fysiologiaa ihan vain voidakseni paremmin leperrellä noille pikku ystävilleni.

Neutrofiiliset granylosyytit ovat sitäpaitsi hienoja otuksia; ne osaavat tuottaa hypokloorihappoa ja vetyperoksidia tuhotakseen taudinaiheuttajia ja tekevät sen vielä ovelasti niin että pullauttavat noita aineita tuottavia komponentteja erillisinä itseään suojaavan katalyyttikalvon lävitse niin että ovat itse suojassa tuotoksiltaan. (Lähde tähän on ihan kirjastosta lainattu fysiologian oppikirja.) Miten moisista pikku terminaattoreista voisi olla tykkäämättä! Tässä vähän kuvamatskua:
http://www.youtube.com/watch?v=rstD9eROTUATuonne 25-vuotiaaksi olin sairastanut siis vähintään pari streptokokkia vuodessa, kaikki mahdolliset influenssat ja vielä sitten nuhakuumeet päälle. Olen siis ehtinyt syödä aikonaan elämässäni hirmuisen määrän antibioottikuureja varsinkin kun takavuosina ei ollut pikatestejä, eli jos perjantaina sairastui niin varmuuden vuoksi heti antibiootit, koska nieluviljelyn tuloksia jouduttiin kuitenkin odottamaan yli viikonlopun.
Infektioiden määrä väheni radikaalisti muutamassa vuodessa sen jälkeen kun aloin jutella immuunijärjestelmäni soluille , viimeinen streptokokki oli siis 1993 ja infuenssoja ollut 1996 ja sen jälkeen 2010. Nuhakuumeita saan hyvin lievinä versioina edelleen, mutta pidänkin niitä hyvinä kertausharjoituksina leukosyyteille.
En siis suinkaan pistä karppaamisen piikkin koko hyvää terveyttäni. Karppaaminen on auttanut aivan muihin asioihin: Sillä poistui atooppinen ihottuma ja hengitystieallergiat, vatsavaivat sekä vanhojen urheiluvammojen jatkuva kipuilu. Vaikuttaisikin siltä, että se leukosyyteille juttelu on ollut tehokasta infektioihin kun taas puolestaan karppaaminen sitten auttanut erilaisiin autoimmuunireaktioihin. Toisaalta nuo ihottumat ja nivelkivut olivat aika elämää hankaloittavia, samoin vatsavaivat.
Lainaa:
Elähän nyt innostu terveyttäs kehumaan kun olet niin nuori vielä. Eihän tuossa iässä olevalla naisella kuulukkaan olla mitään sairauksia tai lääkkeitä vielä. Kommentin perusteluksi...isoäiti sai ekat lääkkeensä 91 vuotiaana ja mutsi on lääkkeetön reilu seiskakymppinen, joten odottele nyt vaikka tuohon saakka ja kehu vasta sitten

Tai en tiedä uskaltaako sitä silloinkaan hirveesti hehkuttaa nottei sairastu

Jaa, olin juuri viime viikonloppuna harrastusporukan yhden jäsenen muistotilaisuudessa. Oli kuollut 46-vuotiaana. Ja tuosta 35-55 välillä olevasta porukasta aikamoisen moni valitteli omia sairauksiaan ja vaivojaan ja kaikki voivottelivat että sitähän se alkaa nyt olla että kun tavataan niin kertoillaan vaan sairauksista mitä kenelläkin on. (Olin hienotunteisesti hiljaa siitä, että olen nyt paljon terveempi kaikin puolin kuin olin kaksvitosena.) Samoin ikäisistäni työtovereista hyvin monilla on joku sairaus johon on jokin jatkuva lääkitys.
Lisäys: Kehuisin terveyttäni ehkä paljon vähemmän, ellen olisi nuorempana ollut niin kovin paljon sairaampi...