Tässä tämä artikkeli kokonaisuudessaan. On siellä paljon vielä meidän vinkkelistämme katsottuna väärää, mutta paljon ihan kultahippusiakin joukossa
"Ravitsemussuositukset ovat pysyneet lähes muuttumattomina viimeisten kolmenkymmenen vuoden ajan. Ohjeet ovat yksinkertaiset. Pidä painosi kurissa, vältä tyydyttynyttä rasvaa ja suolaa, syö runsaasti hedelmiä ja kasviksia ja käytä alkoholia enintään kohtuullisesti. Parasta painon hallintaa on runsas liikunta. Liikunnalla on itsenäisiä terveysvaikutuksia, ja paljon liikkuva voi syödä ihan toisella tavalla kuin nojatuoliin ja televisioon kiintynyt ystävänsä.
Jokainen vuosikymmen on tuonut keskusteluun jotain uutta. Menneiden vuosien suositukset korostivat rasvan määrää ja laatua. Rasvan määrä piti vähentää alle 30 %:iin kokonaisenergiasta sen lisäksi, että kovien rasvojen saantia rajoitettiin. Nykyään pääpaino on rasvan laadussa. Ruokavalio voi sisältää runsaastikin yksittäistyydyttymättömiä rasvoja (esim. rypsi- ja oliiviöljyä), jos paino pysyy kurissa. Erilaisia näkemyksiä on edelleen siitä, lihottavatko rasvat vai hiilihydraatit enemmän.
Jos aikaisemmin kiisteltiin rasvojen määrästä, nyt keskustellaan hiilihydraattien laadusta. Taikasana on glykemiaindeksi. Sillä mitataan erilaisten ja erilaisiin ruokiin sisältyvien hiilihydraattien vaikutusta veren glukoosipitoisuuteen. Indeksi määritetään vertaamalla 50 grammaa hiilihydraattia sisältävän ruoka-annoksen ja saman verran puhdasta glukoosia sisältävän testiannoksen vaikutusta terveen ihmisen verenglukoosiarvoon. Nopeasti pilkkoutuvaa tärkkelystä sisältävien ruokien kuten valkoisen leivän glykemiaindeksi on suuri, kun taas esimerkiksi kokojyväleivän, kauratuotteiden, vihannesten ja hedelmien indeksi on pieni. Erot korostuvat, jos sama vertailu tehdään ihmisillä, joiden glukoosinsieto on heikentynyt.
Eri ruokien aiheuttama glukoosikuormitus (glycemic load) riippuu hiilihydraatien kokonaismäärästä ja glykemiaindeksistä. Mitä enemmän nopeasti imeytyvää hiilihydraattia ateria sisältää, sitä suurempi on kuormitus ja sitä enemmän verenglukoosi- ja insuliinipitoisuus suurenevat ja pienenevät. Epidemiologisissa seurantatutkimuksissa suuri glukoosikuormitus ja ruokavalion pieni kuitupitoisuus ovat ennustaneet sepelvaltimotaudin ja tyypin 2 diabeteksen ilmaantuvuutta. Hyvä esimerkki ovat sokeria sisältävät juomat. Tuoreen yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan runsaasti makeita juomia käyttävien diabetesriski on lähes kaksi kertaa suurempi kuin muun väestön (JAMA 2004;292:927). Sokeroitujen virvoitusjuomien kulutuksen kasvu voi olla yksi tärkeistä aikuistyypin diabeteksen lisääntymistä selittävistä tekijöistä.
Mistä nopeasti imeytyvien hiilihydraattien mahdolliset haittavaikutukset johtuvat? Ne suurentavat veren glukoosipitoisuutta enemmän kuin muut hiilihydraatit ja käynnistävät aineenvaihduntamuutosten sarjan, joka aiheuttaa näläntunnetta, edistää rasvojen varastoitumista ja rasittaa haiman beetasoluja. Veren suuri insuliinipitoisuus saattaa itsenäisesti edistää sepelvaltimotaudin syntyä. Nopeasti imeytyvää hiilihydraattia sisältävät ruoat voivat myös lihottaa enemmän kuin muut ruoat (ks. Lancet 2004;364:778).
Paljon on selvitettävää, ennen kuin tieto on varmaa. Ruoka-aineiden glykemiaindeksi muuttuu, kun ne ovat osa seka-ateriaa. Indeksiin vaikuttavat hiilihydraattien määrän ja laadun lisäksi teollinen prosessi, ruoanvalmistus ja ruoan muut komponentit. Siten ei ole yllättävää, että tiedot eri ruokien vaikutuksista veren glukoosi- ja insuliinivasteisiin ovat sekä terveiden ihmisten että diabeetikoiden osalta ristiriitaisia (AnA:n Mitä nyt tässä numerossa). Tarvitaan lisää kliinistä ja epidemiologisia tutkimusta sekä eläinkokeita.
Muuttavatko uudet ajatukset ruokavaliosuosituksia? Ei kovinkaan paljon. Jos vanha ja uusi tieto pannaan yhteen, terveellinen ruokavalio sisältää 30–35 % rasvaa, ensisijaisesti rasvoja, joissa on runsaasti yksittäistyydyttymättömiä rasvahappoja. Pääosan energiasta, 50–55 %, tulisi olisi peräisin hiilihydraateista, kuten jo pitkään on suositeltu. Kun halutaan, että ruokavalion aiheuttama glukoosikuormitus on pieni, tulisi välttää nopeasti imeytyviä ja suosia hitaasti imeytyviä hiilihydraatteja sisältäviä ruokia, kuten kokojyväleipää.
Suomalaisen ruokavalion ongelmia ovat kasvanut sokerin käyttö ja valkoinen leipä. Isojen annosten vaikutukset veren glukoosi- ja insuliinipitoisuuteen ovat nopeita ja voimakkaita. Perunankin glykemiaindeksi on suuri, mutta verenglukoosiarvoa suurentavaa vaikutusta vähentää se, että jarruna on useimmiten sopivasti lihaa ja kastiketta. Ruokavaliomme kansainvälistyessä hankaluuksia voivat tuottaa myös ylisuuret pasta- ja riisiannokset. Makeisten vaaroista on aina varoitettu ja varoitus on edelleen voimassa. Silti makeispussien koot ovat vain kasvaneet.
Oman kysymyksensä muodostavat erilaiset laihdutusdieetit, joita lehdet ovat pullollaan. Joku suosittelee pihviä, toinen kananmunia ja kolmas valkoviiniä, aamusta iltaan. Näillä ruokavalioilla näyttää olevan yksi yhteinen ominaisuus. Jos päivä- ja viikkokaupalla syö yhtä ja samaa, ei ruoka kauan maistu, ja niin paino laskee. Vähän nopeasti imeytyvää hiilihydraattia sisältävät ruokavaliot (esim. Atkinsin dieetti) voivat laihduttaa myös muilla mekanismeilla, kuten edellä on todettu. Aikanaan on kuitenkin aina palattava arkiruokaan, ja silloin paino helposti nousee uudelleen (Lancet 2004;364:897).
Yhden uuden ja mielenkiintoisen yksityiskohdan viime vuosien ravitsemusepidemiologinen tutkimus on tuottanut. Niillä, jotka syövät runsaasti pähkinöitä, näyttää syystä tai toisesta olevan muita pienempi riski sairastua diabetekseen ja kuolla sepelvaltimotautiin (JAMA 2002;288:2554, Arch Intern Med; 2002;162:1382). Kaikkea ei Markus-setä 1950-luvulla sentään osannut ennustaa. Kaurapuuron ja ruisleivän terveellisyyden hän kyllä lastentunneilla teki selväksi, mutta pähkinöistä hän ei maininnut sanaakaan.
JUSSI HUTTUNEN"
Kirjaudu sisään
UKK
Etsi
) peräisin hiilihydraateista, kuten jo pitkään on suositeltu."
Ja lupaan osaltani viedä sanomaa eteenpäin valmistuttuani 
Nyt on meneillään (ihmis)tutkimus lähinnä itselläni: olen vuosikausia kärsinyt ensin syömishäiriöstä ja sitten masennuksesta. Ajatuksenani on, että pääsisin lopultakin tällä ruokavaliolla tasapainoon itseni suhteen ja lopultakin oppisin nauttimaan syömisestä. Olen vasta oppini alussa alakarppiuden suhteen. Luin Heikkilän oppaan, jonka annoin saman tien äidilleni luettavaksi. Hänellä todettiin lievä hyperkolesterolemia, mikä ei vielä hälyttävää ole, mutta kun suvussamme on II tyypin diabetesta, on harras toiveeni, että äitini, joka on kevyt-tuotteiden suurkuluttaja ja ties kuinka monet kerrat epätoivoisesti laskeskellut painonvartijoiden pisteitä, ko. ruokavaliota (so. vähähiilihydraattista ruokavaliota) toteuttamalla pääsisi myöskin tasapainoon itsensä kanssa ja saisi tyytyväisyyden itseensä, jota itsekin tässä havittelen 
Siis sehän sanoi että näissä joissakin yksipuolisissa dieeteissä voi yksitoikkoinen ruoka viedä nälän mutta vähän nopeasti imeytyviä hiilihtdraatteja sis. ruokavalio (esim.) Atkins voi laihduttaa muillakin mekanisemeilla ja viittasi mm. aiempaan kommenttiin että esim. nopeat hiilarit lihottavat.
