karppaus.infon arkistoitu foorumi

Olen syönyt jo kolme viikkoa Heikkilän ohjeilla ja oloni on ollut hyvä. Tänään päätin kokeilla ihan normaalia fazerin sinistä ihan vaan maistaakseni, että onko tuo enää niin hyvää kuin ennen. Kyllähän se aika hyvältä maistui, ei ole huono olo, eikä tunnu pahalta, mutta:

Miten pääsen nopeimmin takaisin ruotuun tämän sokerimäärän jälkeen? Auttaako, jos nyt lähden juoksemaan, saanko hiilarit siten palamaan nopeammin, vai onko lenkki kenties vain haitaksi?

Siis veditkö koko levyn?

Kyllä...

Juokse vasta huomen... siis tänään, jos mielesi tekee. Palaat vain normaalisti ruotuun, älä lähde itseäsi rankaisemaan herkutteluista Sillä silloin olet vielä jonain päivänä hankaluuksissa... Ruoista tulee nauttia ilman syyllisyyksiä/pakkoa/yms.

Ostapa alakarppi(70-90%:sta)suklaata ja ota jälkiruoaksi kun mielesi tekee, mutta vain yksi pala -tällöin ei pääse (suklaan)himot ryöstäytymään käsistä.

Ystävällisesti Vanilli

Olen kauan jo ihmetellyt miksi karkki ja suklaa on näiden palstojen keskustelusuosikki. Kummallista. Onko se muuten herkuttelua enää sitten kun ei ole sellasta makean napostelun himoa?

Nooh, satunnainen napostelu ei tietenkään ole eikä pidä olla mikään syyllisyys ja rankasukysymys, sellasta ei pitäisi käsitteenäkään soveltaa suoraan syömis asioihin. Minusta se kuluu johonkin muihin asioihin. Sinällään hassua on nykymuoti syyllisyyden tunteen osalta. Syyllisyyteen minusta kuuluu ja pitää kuulua kokemus ja tunne syyllisyydestä. Jos syyllinen ei tunne syyllisyyttä on pahasti vialla jotain. Ruokaan se käsite ei kuulu ellei se liity johonkin moraalisesti väärään tekoon. Jos olisin nälkäiseltä oikeudetta ottanut hänen viimesen ruuan rippeen tietoisena aiheuttamastani vahingosta voisi ruokaankin kytkeytyä syyllisyyttä, tai sitten ei edes silloin. Minusta lajiominaisuuksistamme ei kuulu kantaa syyyllisyyttä, silloin joutuisimme ehkä kokemaan syyllisyyttä olemassaolostamme. Jos tuntisi syyllisyydentunnetta suklaan syönnistä mutta ei tuntisi sitä esimerkiksi lähimmälle tehdystä tavalla tai toisella väärästä teosta olisi kyse minusta jollain tavalla "vinksahtaneesta" persoonasta. Pulmallisemmaksi asia muuttuu itseä kohtaan tehdystä vahingollisesta teosta. Mutta sen "filosofointi" menee jo hiukan liikaa ohi...

Silti kysyn, yleisesti mihinkään tai kehenkään erityisesti kohdentamatta, miksi pitää ylläpitää makeanhimoa joko napostelemalla niitä sillon tällön tai käyttämällä makeutusaineita. Makeanhimostakin kun pääsee eroon. Jos siitä ei pääse eroon, voi olla myös jatkossa pulassa.

Minusta ketogeeninen ruokavalio on erinomainen väline uusien asioiden opetteluun ja poisopetteluun! Tottumusten ja tapojen elinikäiseen remonttiin ruuan suhteen. Pitää tehdä valintoja! Käyttää hyödyksi sitä etua jonka ketogeeninen ruokavalio antaa. Ei sitä etua kannata hukaan heittää myöskään makuasioiden uudelleenoppimisen välineenä. Useillahan ne himot makeaan vähenee automaattisesti ellei jonkin tapanapostelun mekanismilla ylläpidä esim makeanhimoa. Mutta jos se ei luonnollista tietä vähene ei ole myöskään aihetta kantaa syyllisyyttä siitä ettei se toimi.

Minulla makeanhimo loppui jokseenkin kokonaan. Ei heti, mutta vähitellen. Nyt kun ajattelen esimerkiksi suklaan syöntiä niin se ei sytytä yhtään, oikeastaan hivenen ällöttää ajatus siitä ja sen äitelän ylimakeasta mausta. Toki muutama pala muutamana päivänä muuttaisi melkoisella varmuudella tilanteen. Sen luultavasti aikaansaisi myös keinomakeutusaineet. Nyt sotken sokeroimatonta puolukkaa rahkaan ja kumma kyllä se on todella hyvää. Ennen se olisi kaivannut desin sokeria sekaansa. Kesällä mustaherukat raakana olivat taivaallisen makeita. Kuivattu aprikoosi maistuu aivan liian makealta joten olen sitäkin vähentänyt, en edes sitä yhtä enää joka päivä.

No olipas nyt "saarna" heh...

Saat kyllä juoksemalla sokerit palamaan nopeammin, mutta eipä tuolla nyt niin suurta merkitystä liene. Energiaahan tuollaisessa suklaalevyssä on aika lailla.

Meitä ihmisiä on onneksi moneksi. Itse olin pari ensimmäistä vuotta kokonaan ilman keinomakeuttajia, jolla halusin varmistaa makeanhimosta eroon pääsyn. Sen jälkeen ( reilut pari vuotta) olen käyttänyt makeutusaineita leipomiseen, ja syönyt näitä leipomuksia myös. Minulla eivät makeutusaineet aiheuta mitään mielitekoja, mutta asia on hyvin yksilöllinen. Sokeri taas vähänkin suurempina määrinä saa makeamopon karkuun, testattu on joskus sekin. Itse en myöskään saa mitään lisäarvoa täysin makeutusaineettomasta elämästä, mutta tämäkin on yksilö- ja ideologiakohtaista.

Juuri näin. Ainakin minä pyrin samaan. Ja ketogeenisellä tämäkin tuntuu onnistuvan Uskon myös sen ajan koittavan jolloin voin syödä myöskin jotain vähemmän alakarppia hetkellisesti sen suistamatta minua enää hiilarinarkomaniaan. Siihen pyrin.

Tärkeää asiaa Mutta liian radikaali ruokavalion muutos ei ole tehty kuin epäonnistumaan. Täten painottaisinkin tapojen/tottumusten vähittäistä muuttamista, ja boldasinkin Papan tekstistä mielestäni huomioitavat asiat. Eli jos heti alkuun vetää liian tiukkaa dieettiä sallimatta mitään aiemmista nautintoa tuovista herkuista, käy varmasti jossain vaiheessa (makean, leivän, jäätelön, yms.) halut/himot ylitsepääsemättömiksi, ellei sitten omaa järkkymätöntä itsehillintää.

Ajattelisinkin, että heti aluksi (mielellään jo ennen dieetin/elämäntaparemontin aloittamista) olisi syytä miettiä ainakin seuraavia asioita a) mihin dieetillä/ruokavalioremontilla tähtää ja b) mistä tavoista/tottumuksista haluaa luopua ja mitkä vuorostaan oppia/säilyttää Tietysti suotavaa olisi, että oppisi eroon äkkimakeista herkuista (aivan rtuokavalion ylläpitämisen helpottamiseksi), mutta jokainen loppujen lopuksi tekee omat ratkaisunsa

En siis (minäkään ) suosittele napostelua jatkuvaksi vaan painotankin (erään toisen foorumilaisen "sanoin"): "kuunnelkaa sitä kroppaa". Jos haluttaa makeaa, niin syö kunnon ateria, jos vieläkin haluttaa (siis sitä makeaa) niin ota sen jälkeen se yksi pala tummaa suklaata ja nautiskele; (ja tämä on tärkeää:) ajattele, samaan aikaan että saat ottaa toisen palan seuraavan kunnon aterian jälkeen - ei niin, että "voih, nyt mä sorruin" tai "en mä saisi... no, huomenna aloitan uudelleen..." Kun et kiellä totaalisesti jotain rakastamaasi ruoka-ainetta, ei kiusauskaan pääse kasvamaan liiaksi.

On totta, että makutottumuksiaan voi muuttaa, ja ketogeeninen ruokavalio on oiva väline mm. opetella eroon makean himosta -siis pikkuhiljaa. Itse en ole koskaan oikein suklaista edes välittänyt. Makutottumuksieni suhteen olenkin kai vähän kummajainen: "et suklaasta pidä? Mistä sä sitten oikein pidät?" Syy siihen on, etten koskaan ole opetellut syömään suklaata. Suklaa kohdallani kuuluu jouluun, enkä sitä muulloin edes osaa kaivata. Karkkihyllytkään eivät liioin kiinnosta, mutta tiedän, että jos ostan karkkia, niin minullakin voi tapa jäädä ns. "päälle". Mutta tällä hetkellä karkkihyllyjen välistä käveleminen ei aiheuta mitään mielihaluja eikä vaadi edes itsekuria, sillä saan nautintoni muilla tavoin (Ja vaik' perjantai onkin, niin ei mitään kaksimielisiä ajatuksia No, pöh, jos on kuitenkin tullakseen, niin antaa tulla sitten )

Ystävällisesti Vanilli

Niin, yksilölliset erot on valtavia ja jokaikinen on juuri ainoa "tapaus". Minulla varmasti asiaa helpotti se että varsinainen hallitsematon makeanälkä alkoi vasta aivan lyhyen aikaa ennen ketogeeniselle siirtymistä... ehkä vuoden parin aikana kasvaen mitä ilmeisimmin metabolisen oireyhtymän pukatessa päätään esiin..ehkä jopa diabetes II. Hyvin suuri osa elämästä meni kyllä pikkuhiljaa lihotessa mutta varsinainen juttu tapahtui noin 5 - 10 v aikana kiihtyvällä vauhdilla oleen jotain tavatonta viimesen vuoden parin aikana. En ole kovin "makeanälkäinen" varsinaisesti ollut...joskin ajoittainen herkuttelija mutta pääosin enemmänkin ns suolasen ystävä.... ehkäpä minulla tuo makeanhimo ei siten juurtunut kamalan syvälle. Ja jos kenelle niin itselle on viisasta olla "armollinen". Myös näissä ravintoasioissa (siis tuo sana ei edes vähääkään viittaa minun kohdalla joissain uskonnoissa käytettyyn samaan sanaan!!....täsmentää!)

Lenkki suklaan syönnin jälkeen on ihan hyvä ajatus. Pääset eroon sokereista nopeammin. Rosedale suosittelee juuri sitä sokerin syönnin jälkeen. Pääset nopeammin takaisin ruotuun.

_________________
"Remember, eating fat is not what makes you fat, it’s the inability to burn fat that makes you fat." Rosedale
"I will never be hungry again"