Meitä ihmisiä on onneksi moneksi. Itse olin pari ensimmäistä vuotta kokonaan ilman keinomakeuttajia, jolla halusin varmistaa makeanhimosta eroon pääsyn. Sen jälkeen ( reilut pari vuotta) olen käyttänyt makeutusaineita leipomiseen, ja syönyt näitä leipomuksia myös. Minulla eivät makeutusaineet aiheuta mitään mielitekoja, mutta asia on hyvin yksilöllinen. Sokeri taas vähänkin suurempina määrinä saa makeamopon karkuun, testattu on joskus sekin. Itse en myöskään saa mitään lisäarvoa täysin makeutusaineettomasta elämästä, mutta tämäkin on yksilö- ja ideologiakohtaista.

Silti kysyn, yleisesti mihinkään tai kehenkään erityisesti kohdentamatta, miksi pitää ylläpitää makeanhimoa joko napostelemalla niitä sillon tällön tai käyttämällä makeutusaineita. Makeanhimostakin kun pääsee eroon. Jos siitä ei pääse eroon, voi olla myös jatkossa pulassa.

Minusta ketogeeninen ruokavalio on erinomainen väline uusien asioiden opetteluun ja poisopetteluun! Tottumusten ja tapojen elinikäiseen remonttiin ruuan suhteen. Pitää tehdä valintoja! Käyttää hyödyksi sitä etua jonka ketogeeninen ruokavalio antaa. Ei sitä etua kannata hukaan heittää myöskään makuasioiden uudelleenoppimisen välineenä. Useillahan ne himot makeaan vähenee automaattisesti ellei jonkin tapanapostelun mekanismilla ylläpidä esim makeanhimoa. Mutta jos se ei luonnollista tietä vähene ei ole myöskään aihetta kantaa syyllisyyttä siitä ettei se toimi.

Minulla makeanhimo loppui jokseenkin kokonaan. Ei heti, mutta vähitellen.

Olen syönyt jo kolme viikkoa Heikkilän ohjeilla ja oloni on ollut hyvä. Tänään päätin kokeilla ihan normaalia fazerin sinistä ihan vaan maistaakseni, että onko tuo enää niin hyvää kuin ennen. Kyllähän se aika hyvältä maistui, ei ole huono olo, eikä tunnu pahalta, mutta:

Miten pääsen nopeimmin takaisin ruotuun tämän sokerimäärän jälkeen? Auttaako, jos nyt lähden juoksemaan, saanko hiilarit siten palamaan nopeammin, vai onko lenkki kenties vain haitaksi?