karppaus.infon arkistoitu foorumi

Hei kaikki, sain heikkilän kirjan joululahjaksi, ja nyt äitini pihisti kys. opuksen. Mitä heikkilä sanoo porkkanoista?
Entäpä mistä ja miten hankitte kasvikset edukkaasti? Itse olen lähinnä pakasteita käyttänyt kun tuoreet ovat kovin kalliita.

Näitä "päivän syömiset"-juttuja saatte te kokeneemmat varmasti kommentoida kyllästymiseen asti, mutta tässä nyt kuitenkin:

Aamusella 2munan munakas, loro kermaa, kera kurkun ja tomaatin.
Päivällä 150g kruunuvihanneksia (porkkana, kukkkis sekä parsakuali), kasa kiinankaalia, kirsikkatomaatteja sekä purkki tonnikalaa, niin ja pala fetaa. (ähky)
Päivän mittaan napsittu ehkä kourallinen manteleita
Illemmalla Samaisia kruunuvihanneksija, 1/2 prk tonnikalaa," cuisine vs hässäkkää" ja juustoa.

iltapalaksi ehkä vs ja jalapeno täytteisiä oliiveja muutama (Nam!, HH 2/100g Gad!! ovat loistavia!)

Niin lähinnä kyselen että puuttuuko mielestänne jotain olennaista? Jotain pielessä?

Rekisteröidyn mukaan porukkaan, kunhan saan rauhassa toimia koneella, jälkikasvu pyörii jaloissa.

En muista mitä Heikkilä sanoo porkkanoista mutta omakohtainen kokemus on, että vastedes vältän syömästä porkkanaa kypsänä. Aiheutti minulle "hiilarioireet"eli väsymyksen ja nälän.
Kypsän porkkanan GI onkin tosi korkea.

Raakaraasteena olen porkkanaa jonkun verran syönyt ilman ongelmia.

En tiedä Heikkilästä, mutta porkkanaa voi syödä vähän mieluiten raakana. Itse pidän sitä vain koristeena kauniin värin vuoksi

Tokihan saa syödä vaikka perunaa, määrähän se loppujen lopuksi ratkasee hiilihydraatin osalta. Itseasiassa jollain 20-30g vuorokautisen hiilihydraattimäärän tasolla jos se on jaettu useampaan erään pitkin päivää on tilanne se ettei GI vaikuta oikeastaan tuon taivaallista. On jokseenkin sama vaikka sen ottaisi suoraan pistelemällä suuhunsa valkoista sokeria. On yhdentekevää millä nopeudella muutama gramma imeytyy, ei se ainakaan säätöhormoneja hetkauta juurikaan veren glukoosipitoisuuden nousun seurauksena. Makea-aistimus sensijaan voi muulla tavoin aiheuttaa toista säätöreittiä pitkin hivenen mutta ei se ainakaan ketoosia katkase jos sellainen on käynnissä energia- ja hiilihydraatti"vajeen" seurannaisena. (vajeella tarkoitan vajetta siihen nähden jos se olis lähinnä päälähde veren glukoosille) Aivan samoin kuin tietoisuus kohta olevasta ruuasta hiukan säätelee säätöjärjestelmää ennakkoon.

Sensijaan annoksen insuliinikuorma GK on merkittävämpi tarkasteltava. Ja sehän tämän asian jo sitten osoittaakin. 50g raastettua porkkanaa on ihan mukava kasa. Sen syöminen muun karppiruuan ruuan mukana ei vaikuta kuin vitamiini ja hivenainesaantiin ja suolen toimintaan.

Tokihan GI porkkanaa imellettäessä nousee mutta GK jolla on kuitenkin päämerkitys erityisesti näin alhaisilla hiilihydraattimäärillä ei paljoa muutu. Onhan se yhdentekevää jos hiilihydraattiannos on pari kolme grammaa että mikä sen GI on, sensijaan GI ja GK alkaa olla merkittävä tuolla useiden kymmenien grammojen määrissä kerta annoksena.. Porkkana imeltyy jo pelkässä kypsennys kuumennuksessa. Mutta ei sen hiilihydraattimäärä paljoa nouse vaikka hiukan voikin imeytyvä/ei imeytyvä suhe muuttua mutta ei paljon. Sensijaan varmasti kohoaa imeytymisnopeus, paljonkin määrällistä nousua enemmän.

Joten julistan porkkanan pannasta pysyväisohjeella nyt ja heti. Onko porkkana sitten optimaalista syötävää matalalla hiilihydraatimäärällä onkin toinen juttu. Aivan varmasti enemmän hyvää saa jos syö kilon sinimailasen ituja kuin vastaavan hiilihydraattiannoksen sisältävän porkkanamäärän.

Itse käytän hiukan keskikarkeaa porkkanaraastetta pitääkseni suolentoimintaa kunnossa vaikuttamalla ulosteen koostumukseen.

Tulkitsen Heikkilän ajattelevan samoin. GI-mittausten varhaisvaiheessa saatiin porkkanalle hyvin korkeita lukuja, ja se johti tarpeettomaan porkkanapannaan. Myöhemmät mittaukset ovat olleet alempia.

Porkkanassa on vain 6 g hh/100g. Meillä linja on se, että kypsänä syömme porkkanaa melko pieniä määriä, lähinnä maustevihanneksena, mutta raasteena tai raakana voi syödä reilusti. Emme diskaa pakastevihannessekoituksia sillä perusteella, että joukossa on porkkanaa tai minimaissia, mutta emme myöskään korvaa perunaa porkkanalla.

_________________
Karppaus kannattaa: Kymmenen vuotta virkeyttä ja painonhallintaa, ilman tarpeettomia ruokarajoitteita.

blogi: http://mirkankysymyksia.blogspot.com/

Minä olen pitänyt rajana kaikissa hiilaripitoisissa 5g/100g, siksi tuo porkkana ei kuulu minun ruokavaliooni, kun ei siinä kuitenkaan ole mitään niin poikkeuksellisen ravinteikasta, mitä ei muualta saisi. Toisaalta en itse edes pidä keitetystä porkkanasta.

Sipuleissa on korkeat hiilaripitoisuudet, mutta niiden käytettävyyden määrä suhteessa niiden ravinteikkuuteen tekee niistä hyviä hiilareita.

Mitä tulee mihin tahansa hiilariin, on täysin ihmisen oma hiilareiden sietoraja se joka määrää. Yleisohjeena en pitäisi porkkanaa niin erinomaisena, jota pitäisi suosia. Perussuomalaisessa ruokavaliossa syödään juureksia kuten porkkanaa suurehkoja määriä, noinkin sokeristuva kasvis on aikamoinen kuorma paljon tai usein syötynä alakarpille.

Mielestäni maallikolle tuo GI ja GK ovat varsinainen suo. Olin kerran kuuntelemassa luentoa, joku UKK Instituutista, joka todisti, että niistä ei ole miksikään ohjeeksi laihduttaa. Okei, luennoitsija luki omalla tavallaan seinälle heijastamiaan tilastoja ja poimi esimerkeiksi suklaapatukoita ja muuta mussutusta, joilla on korkea GI, mutta kuorma ei sitten ollutkaan niin paha. Lopputulos luennolla oli, että pitää liikkua enemmän ja syödä vähemmän, jotta laihtuisi ja unohdettava geeiit ja geekoot. Päätin omalta osaltani pitäytyä tarkastelemaan vain hiilareiden määrää ja noin sivusilmällä GI:ä.

Kun ymmärtää suon olemuksen ei likikään niin helposti uppoa suohon.
Moni "mallikko" jaksaa seiskapäivää lukea kolme tuntia mutta ei tällaista asiaa jonka perusolemus selkiää 15 minuutin paneutumisella ja ajattelulla.

Ahaa, johtuuko minun "suoni" sitten siitä, etten jaksa lukea edes 7 päivää kuin minuutin.

Jännä juttu tuo UKK-tutkijan tarina - ja ihan ymmärrettävä, kaverin työnantajan tietäen. Mutta voi hänen kertomansa tuloksen nähdä toisinkin.

Minullapa on kroppa, joka näyttää olevan kovin herkkä nimenomaan sokeritasojen vaihtelulle eli siis juuri tuolle glykeemiselle kuormalle. Mutta silti kestän hiilareita enemmän kuin moni muu täällä - edellyttäen että GK pysyy matalana.

Siksi normaaliruokavaliolla (leivän, pastan ja perunan kanssa) olin kroonikko, 40 vuotta. Mutta karpaten voin syödä jopa tavallista suklaata ja tavallista jäätelöä. Kunhan pidän leivän ja nopeat hiilarit poissa - tai hidastan niitä muulla samaan aikaan syödyllä ruoalla.

Voi olla että GK on vaikea hallita (eikö olisikin kivaa, jos luonto seuraisi yksikertaisia syy-seuraussuhteita eikä kaikesta pitäisi tehdä monimuuttujaongelmia ). Ja voi olla että tiukan ketogeenisella se ei suuremmin vaikuta, koska matala hiilarimäärä pitää kuorman joka tapauksessa matalana. Mutta on meitäkin, joille nimenomaan hiilareiden imeytymisnopeus (johon tuo glykeeminen kuorma liittyy, ja johon ateriakokonaisuudellakin voidaan vaikuttaa) on se elintärkeä ja terveenä pitävä asia. Ja jopa tärkeämpi kuin hiilarien määrä.

terv els

_________________
Erkki terveys- eko- ja eettisistä syistä. Tyyli täällä, kliks
Ei eläinkään pysy terveenä jatkuvasti vaihtelevalla sapuskalla.
We are 90% microbes and 10% human.
Why invent a cure when you can profit from thousands of remedies? (DrWho)

Tuosta UKK I:n ukon luennosta vielä sen verran, että jotenkin minulle tuli käsitys, että hänen tarkoituksenaan oli nimenomaan lopullisesti sekoittaa kuulijoiden päät GI:llä ja GK:lla, jotka silloin olivat uusi kuuma puheenaihe laihduttamisessa. Minua ärsytti rajusti, kun hän tosiaankin repi käppyröistään vain roskaruokaa esimerkiksi, ja todisteli niiden avulla, kuinka hatara keino GI/GK on laihduttajan ohjenuoraksi. Hänen sanomansa ydin oli, että niistä ei ole apua laihduttajalle, koska hänen mielestään liikunta ja kaloreiden rajoitus oli tärkeintä. Luennon aihe houkutteli väärillä perusteilla ihmisiä kuuntelemaan samaa vanhaa soopaa. Ei voi syyttää hallitsevia ravinto”asiantuntijoita” keinojen puutteesta asiansa edistämiseksi.

minuutti...hmm.. mull taitaa sitte olla enkka...ainakin tunnin luin...ehkä parikin kaiken kaikkiaan kohdistuen enempään kuin yhteen numeroon... ja mietin... kaikenmoista....
Sitäpaitsi mielipiteeni olisi asiasta aikalailla kyseenalainen jos en olisi lukenut... vaikka se toki on nytkin... (paitsi omasta mielestäni)

En edes yritä epäillä Niin, juuri to hyvin alhainen hiilarimäärä pieniin kerta annoksiin rajoitettuna on syy miksi hyvin niukkahiilariselle ei noilla kovin merkitystä ole. Toki, jos hifistellään ihan viimesen päälle..onhan toki..hiukan. Muttaonko ne sitten lillukanvarsia yleisesti. Yksilötasolla joku voi olla hyvin herkkä. Sitten kun noustaan esim sinun hiilaritasolle, uskon etä varmasti on merkitystä. Hyvinkin. Eihän itse veren hetkellinen glukoositila grammoina ole isokaan. Jos ajatellaan vaikkapa paastosokerin arvolla sillä hetkellä veressä olevaa glukoosimäärää vallitsevassa verivoluumissa ja sitten tavallista ei paastotilaa jossa sitä ei aktiivisesti poisteta verestä niin noiden kahden arvon väliin ei grammoina kuitenkaan paljoa glukoosia mahdu. Paljonko se nyt sitten olisi yhden mmol/L grammamäärä... eipäs nyt just ole päässä valmista grammamäärää. Iso ei ole se annos jolla insuliini kuitenkin heilahtaa. Ja elimistä reagoi nimenomaan myös muutokseen staatisen arvon lisäksi. Oikeastaan tuo olisikin mukava selvittää... mikä on asian jonkunlainen data ettei tule puhuttua palturia.

EDIT: pikalisäys. No sehän on: nafti 0,18g/l vastaa noin 1mmol/L

joten 5l verta sisältää noin 5,4g glukoosia kun pitoisuus on 6mmol/l eli yksi mmol/L vastaa tavanomasella ihmisellä noin yhtä grammaa glukoosia hänen veritilavuudessaan. Tuosta nyt sitten kulutukspuolle jokin arvi g/s ja sisääntulopuolelle g/s... juups... niinhän se heilahtaa.... hmm...
Taidan vetää aavistuksenomaisesti puhettani takasin ja todeta että jonkun herkän kannattaa jopa ketoosilaihdutuksessakin hivenen katsoa mitä hiilaria ja paljonko torveensa heittää... (tokihan kun mukana on piffiä ja sen rasvat ja imeytyminen ei ihan salamaa ole... mut silti.... ajattelemisen arvonen asia ehkäpä.

Tarkistapa laskusi, niin minä yritän etsiä oman lähdeteokseni. Muistini mukaan tuossa on yhden kertaluvun heitto. Muistelen että veressä kiertäisi normaalisti 40-60g glukoosia (ja aidoilla ketokarpeilla ehkä 50-100% tästä, tämä vain paastosokeriarvoista päätellen). Mutta tämä veren "glukoosivarasto" on kaikkea muuta kuin staattinen jemma: glukoosia kuluu koko ajan mm aivoille (käyttö noin 160g/päivä, tai noin 6g/tunti, laskettuna ilman ketoja mutta mukaan lukien valkuaisesta ja glyserolista muunnettu glukoosi).

Jos glukoosi tulee vereen nopeasti (vaikkapa rasvattomasta leivästä), se heilauttaa insuliinitasoa. Ja jos lisäksi insuliinivaste on hiukkasen hidastunut, ehtii veren glukoositaso kasvaa vielä enemmän, ennenkuin insuliini lähtee sitä katkaisemaan - Eli nopea glukoosinlähde ja hitaampi haima tuottavat kahta suuremman insuliinipulssin. (Sivuhuomautuksena: pslassa suklaata rasva hidastaa ja sokerista osa joutuu kulkemaan maksan kautta, koska ruokasokerin fruktoosi on muunnettava glukoosiksi siellä).

Keitä tämä koskee? En tiedä. Mutta kun muistelen seminaaria viime kesänä Englannissa (jossa kaikille tarjottiin lounaaksi kolmiovoileipiä, mehua ja kahvia), niin siitä ei-lihavasta, normaalikuntoisesta porukasta ainakin 25% torkahteli säännöllisesti jokaisen lounaan jälkeisen luentokerran ajan. Ja piristyivät sen jälkeen... (Minä selvisin, kun hivenen häveten pyysin erikseen juustoa ja hedelmiä, ja kun söin muutamasta leivästä vain ne vähäiset leikkelesisukset).

Eli tämän mukaan aika moni normaalipainoinenkin kärsii näistä sokerivaihteluista. Samaan viittaa se, että melkoinen osa "taviksista" väsähtää totaalisesti ison spagettiaterian jälkeen.

terv els

_________________
Erkki terveys- eko- ja eettisistä syistä. Tyyli täällä, kliks
Ei eläinkään pysy terveenä jatkuvasti vaihtelevalla sapuskalla.
We are 90% microbes and 10% human.
Why invent a cure when you can profit from thousands of remedies? (DrWho)

Nyt sekoitat veressä hetkellisesti olevan grammamäärän ja sen paljokon sitä päiväs sen kautta kulukoo...

Veren hetkellinen glukoosimäärä on 4,5 - 10mmol/L arvoilla 0,8 - 1,8 gammaa. Veri virtaa vauhdilla, koko ajan sieltä otetaan ja koko ajan sinne tuodaan... tilanne on melkoista dynamiikkaa kaikin puolin... tässä vauhdissa... sitten voidaan kuvitteellisesti virtaus jakaa neljään rinnakkaiseen haaraan....

Verivolyymi on tavallaan kuviteltavissa astiaksi jossa on ruuasta tuleva astian täyttöputki (glukoosiputki) suoraan tuohon kiertoon... astiasta on pieni ylivuotoputki munuaisen kautta suoraan pihalle... ns hätäpurku..ylivuotoputki.... kulutuspuolella siitä on koko ajan nappaamassa aivot ja punasolut... aivot aerobiseen käyttöön ja punasolut anaerobiseen(!)... sitten poistoreittinä on lihas...jossa voidaan käytää sekä aerobisesti että anaerobisesti ja sitten on puskurivarasto.... maksan glykogeenivarasto jonne sitä saadaan nopeasti siirrettyä tai sieltä vereen jos vajetta. Kun glykogeenivarasto on täynnä on sitten vielä poistoreittejä... glyserolireitti rasvojen suuntaan ja aminohapporeiti proteiinien suuntaan. Kaksi viimeksimainittua on kaksisuuntaisia (glukoneogeneesi jos glukoosintarvetta on). Lisäksi tulee lihaksesta ja punasoluista laktaattireitti glukoosin täyttöpuolelle. Noiden kaikken jatkuvasta keskinäisestä dynamiikasta on säädössä kyse. Prosessit on nopeita ja veri virtaa vauhdilla. Kerrallaan veressa (pysäytetyssä) on 0,8-1,8g glukoosia litrassa.

Tarkistin arvon Thieme: Color Atlas of Physiology 5th Ed; Agamemnom Despopoulous, M.D. Professor, Giba Geigy, Basel.. (2003) Joka on autorisoitu käännös vastaavasta saksalaisesta alkuperäkielisestä joka on vuodelta 2001 (Georg Thieme Verlag)

No niin, laskin itse ja samoihin lukuihin pääsin kuin sinäkin (eli että 1 millimooli glukoosia olisi 0.16 grammaa tai joitain sinne päin). Esitetäänhän paastosokerit Suomessa yksikköä mmmol/litra? Jos, niin se aikaisempi lähteeni (joka ei vieläkään ole vieressä) oli kertaluvun pielessä, ei suinkaan sinä.

Jos tuo pitää paikkaansa, niin se täytyy sanoa, että melkoinen haipakka käy maksan glykogeenivarastoilla, jos noin nihkeän pientä sokeripoolia täytyy jatkuvasti täyttää, kun pelkät aivotkin käyttää koko vereen mahtuvan sokrumäärän tunnissa...

terv els

Melkoista dynaaminen on rosessi juu.... ja mikä vähintään yhtä mielenkiintosita... sama haipakka nimittäin on rasvaenergian jakelussa meinaan että on rosesseilla aikas haipakkaa... ei sitä isoja määriä kerrallaan veressä ole.... ja kiiru on niiden väkästyksessä ja purkamisessa... itseasiassa katselin yhtä solusimulaatiota Ihan pienestä solun osasta jossain mitokondrion pikku osassa... jossa oli noita prosesseja molekyylitasolle saakka tapahtumassa... olihan muuten melkoista ...siälä ko olis ite samas kokoluokassa kahtelemassa seassa... taitas tehä mieli kiiruusti juosta karkuun niitä härdellejä....on se melkosta kiaputusta...voi tsiisus mikä hässäkkä.... olis niinko olis tuhatkertasessa särkäniemes yhtaikka joka vimpaimessa...

No niin, nyt meni viimein täysin OT, mutta oletkos koskaan ajatellut, miten nopeasti parta kasvaa, noin niinkuin molekyylitasolla? Siinähän rakennetaan molekyyli kerrallaan ja tasan tarkkaan itsejärjestäytyvästi kestävää, joustavaa luonnonkuitua. Parran osalta tarveaineita joudutaan vielä erikseen rakentamaan ja kuljettamaan kauempaa kuin siinä toisessa teknologien suosimassa luonnon esimerkissä eli hämähäkin seitissä (joka sitten tosin on vieläkin nopeampaa)...

Siinä on ihmisillä vielä pitkä pätkä opittavanaan.

_________________
Erkki terveys- eko- ja eettisistä syistä. Tyyli täällä, kliks
Ei eläinkään pysy terveenä jatkuvasti vaihtelevalla sapuskalla.
We are 90% microbes and 10% human.
Why invent a cure when you can profit from thousands of remedies? (DrWho)

Yleinen ja pohjaton uteliaisuuteni on monesti johtanut ihmettelemään luonnon nerokuutta ja ihmeellisyyksiä... no onneksi meidän luontainen havaintomaailma on tässä mittakaavassa..... mutta olkoon kuinka nerokasta tuokin kasvuprosessi....niin paljoa en sitä kunnioita ettenkö silloin tällöin hakkaisi sitä kivellä katki etten kompastu siihen...