karppaus.infon arkistoitu foorumi

Olen harkitsemassa alakarppausta. Te jotka olette jo harjaantuneita niin oliko kenelläkään ennen tällaista ilmiötä ja miten karppaus on vaikuttanut siihen: jos syön hiilariaterian esim. pastaa tai papusoppaa niin iskee julmettu väsymys ja on melkein pakko mennä nokosille (ainakin kotioloissa). Kun sitten puoli tuntia torkkuu niin "toipuu". Voisko tää olla insuliiniresistenssiä tai peräti sokeritauti?

Kyllä!

Jep.

Sitä ei tiedetä, miksi moinen yliherkkyys toisilla esiintyy ja toisilla ei, mutta meitä kohtalotovereita on. Ja noista vähemmän hiilariherkistäkin "taviksistakin" aika moni on hyvin muistanut, miten ison spagettilounaan tai -päivällisen jälkeen on kiva käpertyä hetkeksi päiväunille ...

Itse tapasin aikaisemmin nuupahtaa kongresseilla luonaan jälkeisiin esitelmiin, oli aihe sitten kiinnostava tai ei. Nyt viidettä vuotta karppaavana tämä ikävä piirre on jäänyt kokonaan pois, siinä missä muutkin lounaan jälkeiset väsymyskohtaukset.

BTW niistä taviksista ja hiilariväsymyksen yleisyydestä: Olin kesäkuussa työmatkalla Mancheterissa. Kolmena päivänä muut söivät lounaakseen kolmioleipiä, kahvia ja tuoremehua. Minä pahimpaan varautuneena elin ensimmäisen päivän omilla manteleilla ja sitten sain pyynnöstä pöytään juustoa ja hedelmiä - joten siis en nukkunut. Mutta neljännes muusta porukasta yritti epätoivoisesti pysyä hereillä ne lounaan jälkeiset luennot, pimeähkössä ja aika huonosti tuuletetussa huoneessa. Joukkomme koostui pääasiassa aika hyvässä kunnossa olevista tutkijoista ja insinööreistä, läski tai huono kunto ei ollut se ensimmäinen syy. Eikä kyseessä ollut mikään "ryyppykongressi", vaan asiasta kiinnostuneiden asiantuntijoiden tiukka tapaaminen. Ehkä meitä ei olekaan niin vähän ...

terv. els

_________________
Erkki terveys- eko- ja eettisistä syistä. Tyyli täällä, kliks
Ei eläinkään pysy terveenä jatkuvasti vaihtelevalla sapuskalla.
We are 90% microbes and 10% human.
Why invent a cure when you can profit from thousands of remedies? (DrWho)

Voi miten tuttua. Voi olla myös heikko gukoosin sieto ilman insuliiniresistenssiä tai sokeritautia, eli siis terveenäkin. Eiköhän meitä ole parisenkymmentä prosenttia kaikista, ellei jopa enemmänkin.

Tervetuloa siis joukkoon pirteään! Mies ihmettelee olevansa iltapäiväkokouksissa usein ainoa nuokahtelematon, kun on jättänyt sen keksin/pullan väliin...

Tuohon nukahtajaporukkaan kuuluin minäkin ennen, jo lukioajoilta lähtien (ei ihme, että opiskelu oli tuskaa kun ei pysynyt vireessä vaikka halua olisi ollut!) eli yli kolmekymmentä vuotta siitä turhaan kärsin. Kaikki muuttui täydellisesti vuosi sitten Heikkilän ohjeilla ja nykyään katselen virkeänä eri tilaisuuksissa kuinka yllättävän monella on tuo sama ongelma. Ennenhän en sitä huomannut, kun torkahtelin itsekin.

Voi, miten tästä saisi tietoa leviämään ja ihmisiä autettua!

Saman olen kokenut minäkin.....syönnin jälkeen ei meinannut millään pysyä silmät auki,vaikka edellisen yön oli nukkunut hyvin.

Nyt olo on ollut aivan toinen.Töissä jaksaa heti ruuan jälkeen tehdä hyvin töitä,eikä kotiin tullessa tarvitse mennä ruokalevolle heti aterian jälkeen.

Melkoisia aikavarkaita huonot hiilarit siis ovat kun ajattelee,mitä kaikkea ehtii tehdä sohvalla lojumisen sijasta