Vieras kirjoitti:
Huomenta! Anteeksi nyt vaan etukäteen kysymykseni....ei ole tarkoitus vittuilla mutta kiinnostais tietää, että mikä saa ihmisen ottamaan kotoa esim. mainitsemasi omat voit mukaan, että voi sitten mennä lounaspöytään syömään "pakkopullaa"? Nouseeko tuo samainen käyttäytymismalli esiin valintoja tehtäessä myös muilla elämän osa-alueilla?
Minäkin ottaisin ne omat voit mukaan. En anna surkean ruokatarjoilun häiritä, jos olen vaikkapa mielenkiintoisessa seminaarissa työni vuoksi, tai muun kiinnostavan asian. Työmatkoilla yleensä tosin aamiaisella ja illallisella on kunnon syötävää, eikä lounasta ole lainkaan. Suomessa on surkea lounaspöytä enemmänkin vakio, kuin harvinaisuus.
Sama käyttäytymismalli "nousee esiin" minulla myös muilla elämän osa-alueilla valintoja tehtäessä. En hakkaa päätäni seinään sellaisten asioiden vuoksi, joille ei kuitenkaan voi mitään. En nosta verenpainettani turhilla väittelyillä (enkä koskaan tuputa ruokavaliotani kenellekään, saati vaadi vegaanien tavoin sitä muille pakotettavan.) Saatan kyllä sitten pitkään ja sitkeästi vääntää niistä asioista, joihin aion vaikuttaa. Valitsen taisteluni, kaikkiin ei ehdi.
Kerron aina kysyttäessä, tai vaikkapa jos minulla halutaan maistattaa jotain eineksiä kaupassa, miksi en huoli edes ilmaiseksi. Samoin kerron kysyttäessä, mitä haluaisin lounaaksi, jos sellainen mahdollisuus tarjotaan. Muuten valitsen pienimmän riesan tien.
Mikä saa ihmisen ottamaan kotoa omat voit mukaan, oli suora kysymys. 1) Huonompikin ruoka maistuu paljon paremmalta, kun lisää ne omat voit. 2) Saa sen avulla surkeastakin lounaspöydästä jotain syötävää, jos tilaisuus muuten on läsnäolon arvoinen. 3) Saavutettu etu - hyvä terveys. Niistä nopeimmin katoaa minulla hyvä iho ja ongelmaton ruoansulatus.