karppaus.infon arkistoitu foorumi

VKO 45

Oman golden shottini kokeneena, takaisin repsahtaneena ja useamman kerran uudelleen yrittäneenä - yrittelen taas uudelleen.
Laskeskelen makroja jotten sorru yliolkaisuuteen ja saisin hyvän alun. Päivän kalorikertymä ollut nyt 1500-1600 kcal luokkaa HH 20-30; R 120-130; P 70-80, maanantaina aloitin ja tässä vaiheessa nitistettynä on -1.3 kiloa. Vaikutukset tuntuu jo fyysisestikin - naama tuntuu kutistuneelta turvokkien lähdettyä.
Semmoisen 20-25 kilon urakka olisi työn alla.

Olen elellyt kuin pellossa välillä inspiraation/ uskon oltua täysin kateissa, viimeaikoina ollut mm. kaikenlaista iho-ongelmaa (mm. suupielten haavailu) jota nyt koitan huoltaa samalla heittämällä pois liiat sokerit ja minulle huonosti sopivat viljat myös.

Muutamalle päivälle ihan hyvä tulos, joten eiköhän tästä nyt yritetä pitää kiinni.
Uskotaan että kyllä se toimii, pitää vaan jaksaa pysyä ruodussa. Sitkeästi!

**

Pari kiloa turvotusta on lähtenyt nopeasti. Tunne varsinkin kasvoissani huvittaa edelleen, niinkuin ne pari kiloa olisi lähtenyt pelkästään niistä. Laitetaan nyt itselle muistiin että alku vaikuttaa ihan toimivalta ja tuntuu jo kropassakin. Jospa sillä sitten jaksaisi muutaman kuukauden eteenpäin horjumatta.

Moikka ja tervetuloa!

Jos tuo VKO tarkoittaa viikkoa, niin eiks nyt ole viikko 45?

Moi ja kiitos! Tarvitsisin varmaankin silmälasit, korjaan viikon kohdilleen.

VKO 46

Viimeviikon juhlakas loppu ei mennyt ihan mallikkaasti syömisen suhteen, -1.4 kg jäi lopulliseksi saldoksi.
Tämän viikon alun olen ollut niin uppoutunut projekteihini, että tuskin muistan syödä. Ilman melatoniinia jäisi unetkin varmasti vähiin.
Eteenpäin vaan...

VKO 49

No eipä ole oikein ottanut tuulta alleen vielä tämä ties kuinkamonennes palautusyritys. Sinänsä aika hullu aika yrittää, marraskuu on täynnä synttäreitä ja muita kekkereitä ja siitä sitten pian alkaa joulu häröillä kaiken maailman houkuttimineen.
Ei ole inspiroinut vaa'alla käydä, veikkaan että tilanne on melko lailla +-0.

Sisko on kaikessa hiljaisuudessa keventänyt itseään melkein 10 kilolla. Lupasin yrittää noudattaa hyvää esimerkkiä.
Tämä kurjuus ja pimeys vaan saavat herkkuhampaani huutamaan...

Kas se on 2016 ja maalis-, ikuisuuslaihduttajalla.
Ei ole sujunut, eikä inspiroinut. Ja kun ei ole sujunut eikä inspiroinut, tein sitten jotain mitä en eläessäni ole aiemmin tehnyt (ja olen sentään yli nelikymppinen) - menin eilen salille. Kaikkine läskeineni. Ja äitini kanssa, oli sentään naistenpäivä. Oli kivaa, saatiin opastustakin. Tiedä mitä tästä nyt sitten tulee. Yritän yllättää itseni, asetelmat ainakin on melko yllätykselliset.

Kotona laittelin naistenpäiväkukkia maljakkoon, ripottelin juuri veteen kukkavirkisteen, kun rakas teini-ikäinen lapseni kurkkasi takavasemmalta ja kysyi "nytkö sä sekoittelet proteiinijuomia?"

Teinit! ❤️

Näinpä.

Vko 11

Tiistaina kehtasin salille jo toistamiseen. Olo oli kyllä kaamea monestakin syystä ja tämä täti pukeutuikin näinollen lievästi telttamaiseen t-paitaan + joogahousuihin. Olo oli jälkeenpäin huomattavasti parempi. Oikea polvi oli ensimmäisen salikerran jälkeen vähän ihmeissään, mutta varovaisen toisen kerran jälkeen jo parempi. Olen nyt jalkaprässin suhteen erityis-varovainen, ja teen reiden loitontajia ja lähentäjiä polvea vahvistaakseni. Välimatkan takia ei varmaan urkene salille kuin max. 2 kertaa viikossa. Riittänee sekin minulle.

Syömisten kanssa yritän pitää kuria, mutta niiden kirjaaminen ei oikein enää innosta. Välttelen turhia hiilihydraatteja ja yritän pitää proteiinit rajoissa näppituntumalla. En voi syödä viljaa, joten hiilihydraatit pysyy melko helposti kurissa, kunhan en kanna kaupasta gluteenittomia tuotteita kotiin. Veden juontia pidän myös silmällä, aina ollut huono siinä.

Ei edistystä painon suhteen, mutta olo parempi ja ehkä hiukan vähemmän turvokkinen.

Vko 13

Tyttärellä oli pääsiäisloman kova kuume, ja meni koko pääsiäinen ja vähän ylikin sitä huolehtiessa joutuuko astmaatikon viemään osastohoitoon vai ei. Hänellä on taipumusta saada keuhkokuume, edellinen oli viimevuonna. Omakaan kunto ei ole ollut kehuttava, muttei varsinaisen sairaskaan, vaikka jotain on nyt selvästi liikkeellä. Viimeksi olin salilla reilu viikko sitten ja nyt menossa huomenna, jollen sitten itse sairastu.
En ole punninnut itseäni edelleenkään, mutta tuntuu kuin tietyt vaatteet menisivät päälle hitusen paremmin tätä nykyä. Parantamisen varaa on kyllä yhä tekemisissä ja syömisissä, kaikenlaista stressiä vaan viimeaikoina pukannut, on vienyt ajatuksia ja energiaa vähän muualle kuin kuntoiluun.

Salihommista sen verran, että ensimmäisen siitä älähtäneen polveni parannuttua älähti toinen vuorostaan. Kumpainenkin rauhoittui, kun jätin viimekerralla jalkaprässin kokonaan väliin ja keskityin muihin vahvistaviin harjoituksiin.

Semmoista. Toivottavasti läskikin sulaa lumien mukana kevään edetessä.

Vko 14

Lapsen parannuttua kuumeestaan meni n. viikko ja sai rajun vatsataudin. Huoli on verottanut jaksamisiani aika tavalla. Eilen vääntäydyin taas salille, vaikkei olisi yhtään huvittanut. Illalla olin väsynyt. Koekuukausi kuntokeskuksessa menee umpeen ensi viikolla, enkä pysty nyt enää kevättä kohti järkevästi jatkamaan lisääntyvien töiden takia. Salihommia voisi syksyllä jatkaakin jos sinne vielä mielin, mutta jotain pitäisi keksiä tähän väliinkin.

Painossa ei ole tapahtunut mitään merkittävää muutosta, ehkä kilon-pari tullut alaspäin. Kunto ehkä himppasen kohentunut tässä muutaman viikon aikana, ja ruoto vahvistunut.
Maailman meno, työnäkymät, kaikki ahdistaa ja vie intoa/ motivaatiota kunnostautumiseen. Kun oikeasti tekee vaan mieli viskata tukka taakse ja kumota pari juomaa.

Vko 15

Eilen loppui koekuukausi salilla. Ihan kivaa oli. Voi olla, että syksyllä palaan taas sinne, kun on aikaa harrastaa.

Olen ollut huonossa kuosissa jonkin aikaa ja kun toinen imusolmuke sitten ärhäköityi, oli pakko kipaista hammaslääkärissä näyttämässä samalla puolella ikenen alla lymyilevää mörkö-viisuriani, jonka pelkäsin olevan tulehtunut ja syypää viimeaikaiseen jumalattomaan väsymykseen ym. Viimeksi reilu 10 vuotta sitten lääkäri loi mörköön arvioivan katseen ja toimenpidekammoisena olen pelännyt mahdollisia toimenpiteitä siitä lähtien ja vältellyt hammaslääkäriä melko ansiokkaasti. Mutta kuinka ollakaan, kaikki on tällänäköä ok kalustossani.
Aika käsittämätön tunne tämäkin, kun viimein uskalsin tehdä asiasta selkoa...
Mitähän kamalaa seuraavaksi keksisin? Laskuvarjohyppäämäänkö.

7.10. Ohoh. Olen yhtäkkiä hukannut jonnekin 6 kg tekemättä oikeastaan mitään. Pitäisiköhän jatkaa samalla linjalla.
No stressannut olen ihan p-leesti. Se ei ole kivaa.