karppaus.infon arkistoitu foorumi

Mun terveys paranisi varmaan ihan hullusti, jos osaisin ottaa edes tämän loman ajan rennommin. Mulla on tapana viettää aamusta iltaan lähinnä tietokoneen ja pianon ääressä ilman suurempia taukoja. Jonkinlainen varmaan ihan fyysinen riippuvuus mulla noihin kahteen on, kun molemmat luultavasti estävät stressihormoneja laskemasta alas (jos mulla nyt näihin adrenaliineihin tai johonkin on riippuvuus). Eilen oli ihan huippu päivä, kun päätin pitää joku 6h taukoa pianosta ja 8h taukoa tietsikasta. Sai levätä ja mieliala kohosi. Tänään en vaan... halua tehdä samaa, vaikka tulee vähän epämukava kun en lepää ehkä ihan riittävästi Mitenköhän näistä osittain psyykkisistäkin riippuvuuksista vois päästä... Arr... Totesin tässä just nyt kirjoittaessani, että nyt kuitenkin jätän tietsikan kuitenkin ainakin kuuteen ja mieluummin kahdeksaan asti. Voittaakohan tahdonvoima Heihei

_________________
Valtsun terveysblogi

Miten olisi pehmeä laskeutuminen kylmän kalkkunan sijaan? Joka päivä aina vähän pidempi ja pidempi tauko. Keksit tilalle jotain rentouttavaa tekemistä. Lukeminen tulee ensiksi mieleen, sitä olen itse harrastanut nyt paljon. Leffojen katselu (vaikkei se kaikkein parasta ole..)? Mikä nyt itselle olisi sellaista rentoa puuhaa.

Hassua, mulle kaikkein rentouttavinta toimintaa ovat olkkarin sohvalla huovan alla makoilu ja dataaminen kannettava sylissä, elokuvien katselu tai lukeminen. Ei liian suurina määrinä tietenkään, mutta kuitenkin. Sitten ylipäätään kotona puuhastelu jne. käy rentoutuksesta. Luulisin, että soittaminenkin olisi rentouttavaa, tai ainakin lauleskelu saa mut silminnähden rennommaksi (tai ehkä toisinpäin, lauleskelusta kuulemma tietää että olen hyvällä tuulella ja rentoutunut..). Mutta kaikille toimivat eri asiat.

_________________
It's so easy not to be aware of the fact that, you know, life is good. - R.Waters

Juu en mä ihan cold turkeyta yritäkään vaan nyt vähennän sitä päivittäistä käyttöä tähän nykyiseen. Sellainen kuuden tunnin tauko ilman tietsikoita ja pianoja nyt lomalla on aika rentouttava ja oikeastaan nyt kun palasin koneelle niin tuntuu vähän siltä et vois melkeen lähtee taas . Mä jopa nukuin puolen tunnin päiväunet kun yritin rentoutua tänään päivällä.

Lukemista aattelin itekkin laittaa tän datauksen tilalle. Varasinkin kirjastosta kai neljä kirjaa eilen. Koneilussa ehkä isoin ongelma on se, että tää läppärin näytön valo luultavasti pitää mua pirteenä samalla tavalla kuin keinovalot, joista en tykkää myöskään. Kyllä ehkä hyvässä tilanteessa tietsikkakin tulee olemaan sopivaa tekemistä, mutta nyt mä ehkä kaipaan useammin sellaista aika täydellistä lepoa, joka vastais melkein nukkumista.


Kotityöt (siis joku rento astioiden astianpesukoneeseen kasaaminen tai tavaroiden järjestely) on kyl aika rentouttavaa. Pitäisi tehdä useamminkin varsinkin sen takia, kun perhekin varmaan arvostaisi


Mulle sekä pianonsoitto että laulu on vähän sellaisia jo suht pitkälle edenneitä harrastuksia. Laulu ei "kokonaisvaltaisuudestaan" huolimatta oo hirveen raskasta ja sitä jaksaa vartin kerrallaan ainakin sitten kun löytää kasan uusia kivoja nuotteja. Ehdottakaa vaan lauluja tai jotain musikaaleja tjsp..., äänialalla ei oo väliä, kun voin transponoida Mut pianonsoitto on taas sellainen, et innostun siinä improvisoidessa liian helposti siinä hakemaan adrenaliinia ja silloin se menee täydeksi mätöksi eli sormet liikkuu nopeammin kuin silmät pysyy perässä eikä se oo enää yhtään rentouttavaa. Vähän oudolta kuulostaa mut mulle on usein käynyt noin.

_________________
Valtsun terveysblogi

Joo, no tarkemmin ajateltuna ymmärrän kyllä hyvin mitä tarkoitat. Olen kyllä itsekin aikanaan treenannut huilunsoittoa ja laulua ihan edistyneesti, ja soittaminen tosiaan vaatii aika lailla keskittymistä ja pinnistelyä siellä vaikeammalla tasolla. Voisi tietysti koettaa soittaa pianolla jotain rauhallista (kuten joululauluja) minkä osaa erinomaisen hyvin ja keskittyä yhteen ääneen kerrallaan oikein nautiskellen? Laulaminen on tosiaan erilaista ja rentouttaa lyhyinä jaksoina, ainakin, kun ei tarvitse keskittyä tekniikkaan ja ulosantiin kovin tarkasti. Itse tykkään kuunnella suosikkimusiikkiani ja laulella siinä mukana niin hyvin kuin pystyn, se on mukavaa.

_________________
It's so easy not to be aware of the fact that, you know, life is good. - R.Waters

Mäkin soitin huilua pari vuotta ja lopetin tähän syksyyn. En saanut ansatsia kuntoon sinä aikana. Mun mielestä huilu oli fyysisesti raskain musaharrastus mitä mulla on ikinä ollut. Toisaalta aika pitkälti se saattoi johtua mun tekniikasta.

_________________
Valtsun terveysblogi

Tuli mieleen tosta netissä olosta, että uuden oppiminen, mitä datailu vähän on, aiheuttaa dopamiinisyöksyjä, eli meidän elimistö palkitsee meitä dopamiinilla uutta oppiessa, ehkä sillä on vaikutusta? Sama juttu varmaan soittamisella?

Samanlainen mäkin olen kyllä aina ollut, aina pakko ahtaa informaatiota aivoihin ja mun opiskelutahtikin on ollut tosi epäinhimillinen, ja kuluttava. Mä kävin lukionkin 1 1/2 vuodessa laudaturin papereilla ja ihmettelin miten muilla menee kolmisen vuotta siihen; ehkä ne ei tosiaan aja itseään loppuun opiskelemalla ja osaa ottaa rennostikin välillä, vaikka sitä ei silloin tajunnut, tollanen tahti oli normaalia mulle.

Huhhuijaa, tolle kalpenee kyllä munkin tehokkuudet..ja lukiossa vieläpä. Mutta vakavasti ottaen, samat kuviothan täälläkin on olleet muksusta saakka. Se on kyllä jännä juttu, miten ne omat rajat ovat vain jossain niin kaukana verrattuna muihin ihmisiin. Mä valmistuin just kandiksi 245 opintopisteellä 2,5 vuoden opiskelujen jälkeen, ja lukioon verrattuna olen "löysäillyt" ihan työkseni. Mutta onko se oma henkinen itsekuri mikä sitä hommaa pyörittää vai juuri se tahti, johon on tottunut? Vai onko kyse jostain henkisestä vääristymästä, kyvyttömyydestä tunnistaa omia tiloja ja tulkita elimistön merkkejä kuten muut ihmiset (eli täytyy mennä tosi huonoon kuntoon ennen kuin suunta muuttuu)?

Tällaisessa elämäntavassa on pelottavinta se, että muut ihmiset ihailevat ja nyökyttelevät sille. Tehokkaita ihmisiä ihaillaan, ja tuosta syystä paranemisessakin on vaikeinta se, että tuntee itsensä tehottomaksi lusmuilijaksi. Koko minäkuvan perusteet ovat koetuksella, kun tahti ei olekaan sama kuin ennen. Lisäksi kun ulkoinen elämä on kunnossa, kukaan ei ota vakavasti ihmisen sairauden tuntemusta, tai siltä musta ainakin tuntuu. Välttelen näistä jutuista selittämistä kaikille paitsi läheisimmille ihmisille, koska pelkään lyttäämistä, niin se vain on.. Miten monella ulottuvuudella sitä siis loppujen lopuksi niitä ongelmia onkaan.

_________________
It's so easy not to be aware of the fact that, you know, life is good. - R.Waters

Mielenkiintoinen juttu. Mä olen luullut, että se on vaan luonteenpiirre, että aina haluaa oppia jotain uutta... Samantyyppistä historiaa mullakin - lukio oli liian hidasvauhtista, joten siirryin iltalukion puolelle ja kävin samalla töissä. Ja sen jälkeen yhden tutkinnon sijaan luin normiajassa kaks, jotka ei edes hirvittävästi liity toisiinsa. Se toinen oli kyllä näin jälkikäteen ajatellen ihan turha. Mutta mä olen aina tykännyt opetella uusia juttuja. Vasta näin jälkikäteen tulee edes mietittyä, että sitäkin aikaa olis voinut käyttää jotenkin toisin.

Jos haluaa hifistellä raaoilla keltuaisilla, niin aika hyvin ne saa uppoamaan esimerkiksi muussattuna puolikkaaseen banaaniin. Sitä voi sitten esimerkiksi maustaa vielä kanelilla ja kermalla.

Muistaakseni sun ketjussa, misukisu, oli joskus puhetta sellaisesta "isosta pyörästä" tms. Luulen että henkilökohtaiset ominaisuudet, mm. asioiden prosessointinopeus, tekevät joillekin yksilöille oppimisesta ja tiedonhankinnasta helpompaa/houkuttelevampaa ja ehkä se dopamiinintuotantokin on tuota kautta suurempaa näillä ihmisillä? Tavallaan tässäkin olisi kyse jonkinlaisesta koukkuuntumisesta siis. Monet eivät ole ikinä ymmärtäneet, miten sain onnistuin omaksumaan niin paljon kaikenlaisia asioita (omien mielenkiinnon kohteiden ohella) kouluaikana siinä, missä muilla oli intoa lähinnä niihin omiin erikoisalueisiinsa. Toisinaan myös tuntuu, että päässä työskentelee noin 17 prosessointiyksikköä kerralla, yksinään ja yhdessä, valon nopeudella. Nykyisin tosin oon alkanut unohdella asioita enkä muutenkaan ole enää niin "nopea" kuin joskus, mikä on varmaan ihan normaalia.

_________________
It's so easy not to be aware of the fact that, you know, life is good. - R.Waters

Hui! Onpa erikoista, että meitä burnouteja yhdistää tuo haitallisen kova into oppia asioita Voiskohan miettiä, jos vaikka joku parin viikon loma ilman minkäänlaista oppimista vois toimia sitten burnoutin tehokkaana hoitokeinona sopivan ruokavalion ohella Tai mä oon nyt vähän vähentänyt tietsikan käyttöä niin ainakin tuntuu siltä, että rentoutuminen ois jo vähän helpompaa. Ja nyt ei oikeastaan ees tee mieli viettää hirveästi aikaa tietsikalla. Meen taas kohta lepäilemään.


Kerran vedin luomukeltuaisen kermassa. En tykännyt mausta lainkaan Mutta jos siis normaali kovaksi paistaminen (tai tavallinen keittäminen) ei pilaa sitä keltuaisen ravintoarvoa kamalasti niin ei kai tässä hirveästi hätää oo.

_________________
Valtsun terveysblogi

Käsittääkseni keltuaista ei pitäisi liikaa kypsyttää, jos mielii saada siitä ravinteet.

Ois muuten ehkä ihan kiva tietää, mistä tää johtuu, että oon jo monena perättäisenä yönä herännyt 1-2 kertaa juomaan vettä (jano on ollut joka kerta ja äsken join vielä tosi paljon) ja sitten nukahtanut pian aika äkkiä veden juomisen jälkeen. Unen määrä on ollut joka yö noin 10-11 tuntia eli ei tätä unettomuudeksikaan kannata kutsua. Mitenköhän mulla on näin jano... Mun mielestä juon päivälläkin kai vähän enemmän kuin ennen. Toisaalta aloin myös noin kuukausi sitten syömään paljonpaljon isompia määriä kuin mitä oon ennen syönyt niin ehkä se on johtanut siihen, että juonkin päivällä edelleen liian vähän. Mulla tuntuu olevan myös jotain lievää tulehdusta nielun puolella, mutta en tiiä onks tää siitäkään. Mulla alkaa hajota pää tähän heräilyyn

_________________
Valtsun terveysblogi

Tänään heräsin vasta aamulla. Taas kerran oli jano ja ilmeisesti juuri janon vuoksi kova kitalaki ja nielu silleen... kipeitä. Kuivia? Join useamman desin vettä ja ongelma katosi. Ja jatkoin unta parilla tunnilla. Unet on olleet nyt joululomalla noin 9-11 tunnin pituisia joka kerta.

Aamupalaksi söin maksapaloja (naudan maksa, muita en oo maistanutkaan) perunapalojen kanssa keitettynä, voin kanssa. Luulisi, että terveelliset sisäelimet maistuisivat tosi hyville, mutta mun mielestä se maku on jotenkin... Jollain tapaa se on ihan houkutteleva, mutta jollain tapaa vähän pahaa. Oonkohan mä kasvikunnan ruokien ja normaalin lihaslihan makujen pilaama kun ei oikea ruoka kelpaa

Osaako joku vielä sanoa tuosta keltuaisen paistamisesta? Meneekö terveyshyödyt, jos paistaa niin, että se kovettuu. Pitäisiköhän keittää, kun silloin saa keltuaisen silleen kiinteän pehmeäksi... En oo aikoihin syönyt keitettyjä kananmunia.

_________________
Valtsun terveysblogi

Ei tosta kananmunasta kannata stressata, ihan ruokaa se on kypsänäkin.

Mullekin on vaikeeta syödä esim. aivoja ja munuaisia, se on munuaisten haju on ihan kamala mun mielestä. Luulen noiden olevan tottumuskysymyksiä.

Mäkään en kykene munuaisia. Ne maistuu hyvältä kun ne on laitettu kunnolla, mutta en pääse eroon siitä mielleyhtymästä, että syön suodattimia. Osittain saattaa johtua siitä karmeasta hajusta niitä valmistellessa. Eli ne on jääneet syömättä. Maun puolesta sydän on ehkä helpoin, myös laittamisen puolesta. Maksa on tosi hyvää kun se onnistuu, mutta jos se epäonnistuu tai on vanhaa tai muuten huonoa, se on pahimmillaan tosi pahaa.

Mulle maistuu tosi hyvin munuaiset, maksa, sydän ja kieli. Syön nykyään niitä tosi usein.Aivoja en oo koskaan kokeillut kun ei meidän marketista niitä saa mutta muuten vosin kerran kokeilla. (tai enemmänkin jos tykästyisin)

Täällä on lähimmässä kaupassa kai vain naudan maksaa ja öö... possun sydäntä muistaakseni. Finelin mukaan sydän ei oo ravinnepommi ja se on vielä vähän tyhmästi pakattu, niin en oo jaksanut maistaa. Onko kivan makuista? Munuaiset vois olla kokeilemisen arvoiset, tosin mulla on joku käsitys, että monet ei tykkää sen mausta. Onko kiva? Naudan ydinluutakin vois joskus testata, sitä kun välillä löytää Citymarketista.

Hyperlipid-Peter on välillä aika hassu sen What do i eat? Fitday analysis. -postauksen kommenteissa häneltä kysytään, miksi hän nimenomaan välttelee ketoosia. Vastaus:

There are four answers to this I think.

First is that, certainly in the short term, ketosis elevates blood cortisol and I'm not comfortable that this is good. Second is that Dr K is usually correct, goodness knows how come, he just is... Third is that I have no need for weight loss so any possible enhancement of weight loss from ketosis would just mean I had to eat more calories. Finally, if I provide enough glucose and a small (non ketonuric) level of ketones for my brain, then I can run my muscles on pure FFA and chylomicrons. No need for the liver to make ketones, take the fat straight from the food to the muscles. Elegant, efficient.

Having said that I really cannot keep fully out of ketosis on 50g carbs per day. I don't stress about intermittent ketosis. Just as well I guess...

Aikamoista Kwasniewskin ylistystä

_________________
Valtsun terveysblogi

Mä en ole lukenut kawasakia vieläkään, mutta sen perusteella mitä olen täältä siitä poiminut, niin ihmettelen tuota samaa.



Mäkin löysin prismasta noita ja ajattelin uuden vuoden yhdeksi ruoaksi sellaisia pieniä ydinluita uunissa laitettuna, yleensä olen löytänyt vaan hallista niitä jättikokoisia, jotka ne tietty sahaa, jos pyytää, mutta prismassa ne oli sellaisia tosi pieniä.