Aurinkoista sunnuntaita MLV:lle ja koko
kisupoppoolle

Ihanaa on maalla asua
ja meilläkin sen verran maaseutua että
juuri katselen auringon kuultaamaa peltoa
ja käpytikkaa aterioimassa pihapuussa,
auringonkukan siemeniä ja pähkinöitä olemme
taas linnuille varanneet, ihanaa seurata niitä,
varsinkin näin sunnuntaisin kun aikaa on.
Kortisonipiikistä .... kerron oman kokemukseni
ja tietenkään en sitä kenellekään ensimmäiseksi
suosittele mutta oma kokemukseni on myönteinen.
Minulla kun on tuo lihas ja sidekudossairaus ja
myosiittia eli lihastulehdusta jaloissa ja käsivarsissa
niin joskus on tullut tilanteita ettei kävelemään juuri
pääse, niin apua on pitänyt nopeasti saada. Nyt onneksi
sairaus remissiossa ja ainakin kävely sujuu hyvin mutta
vuonna 2012 kun sairaus jylläsi pahimmillaan vielä ja lisäksi
tuolloin oli äitini kuolema ja hautajaiset, niin hautajaisten alla
pari päivää ennen niitä, jalat tekivät tenän, en päässyt mihinkään.
Soittelin reumahoitajalle ja hän sanoi että " kortisonia nopeampaa
ja parempaa

ei ole keksitty, joten otin sitten lääkäriltä
kortisonipiikit molempiin raajoihin / jalkoihin. Miehen avustuksella
lääkärissä käytiin ja jo samana iltana, kun kortisonipiikit oli otettu
pääsin liikkumaan. Täytyy vielä todeta, että mulla meni muutekin
kortisonia ensin isolla annostuksella 40 mg päivässä, vuonna 2010
- 2011, sitten vähennettiin ja lopulta 7,5 mg päivässä. Kuten kaikki
tietävätkin, kortisoni haurastuttaa luustoa, lisää painoa keräämällä
elimistöön nestettä, niin mulla meni koko lääkityksen aikana myös
vitamiineja ja kalsium / d-vitamiini ja magnesiumvalmisteita ja teetä
ja vettä join paljon. Onneksi tällä erää fyysinen kunto suhteellisen
kunnossa, jatkosta tai muutoksista elimistössä taas kukaan ei tiedä.
Tuli vähän pitkä postaus, anteeksi mutta kun aihe oli tuttu
ja kiinnostava, niin lisäsin tuon oman kokemuksen mukaan.
_________________
Haasteet tekevät elämästämme mielenkiintoista ja niiden voittaminen
tekee elämästä tarkoituksellista
