Toisinsyöjä kirjoitti:
Tämmöinen muuten tuli mieleen:
Se, että et tykkää itsestäsi ja olet tosi kova ja vaativa itseäsi kohtaan on osa sitä SAMAA kuviota, jossa otat vastuuta toisten ihmisten tunteista ja joustat ja joustat ja joustat vaikka itse kärsit siitä.
Kun et tykkää itsestäsi, se on nimenomaan se syy, miksi oletat ettei kukaan muukaan voi tykätä ja niinpä ostat sitä tykkäämistä joustamalla ja palvelemalla loputtomiin. Kyse EI siis ole kahdesta erillisestä ongelmasta, vaan saman ongeman eri oireista.
.
Täysin totta, sama ongelma. Ja laajemminkin kaikki riippuu kaikesta ja vaikuttaa kaikkeen. Siksi elämä onkin niin monimutkaista. Ajattelen niinkin, että kun minun on vaikea solmia sosiaalisia suheita, niin sekin voi johtua siitä, että en pidä itsestäni. Miten voisin tajuta, että joku muu voisi viihtyä seurassani, kun en itsekään viihdy. Eikö ole kovin epäkohteliasta vaatia jotakuta olemaan seurassani. Joku tällainen kuvio se on, kun päästän alkaneet tuttavuudet luisumaan sivuun, en jaksa pitää yhteyttä vaikka se olisi kaikin puolin mukava juttu ja hyvä tyyppi......en halua olla vaivaksi, en halua häiritä ihmisten rauhaa, läsnäolollani......he ovat vapaita etsimään parempaa seuraa. Tässä puhun nyt tuttavuus- ja ystävyyssuhteista, parisuhde on eri asia, sitä laijia minulla on olut vain yksi ja sama suhde, me ihastuttiin 1981 ja tässä mummu ja pappa nyt edelleen yhdessä puuhailee.
...
ostat tykkäämistä joustamalla ja palvelemalla......
Tässä on paljon ajatuksia herättäviä sanoja. Mä oon viine aikoina miettinyt nuoruuden aikaisia kuvioita uudesta näkökulmasta.
Vähän historiaa:
Kuten ehkä arvaattekin, että äitillä, siskolla ja mulla ei ole koskaan ollut sydämelliset välit. 1980-luvulla oli aika vaikeeta, kuvioissa oli mukana meidän sisarusten miehetkin, jotka olivat tyyppeinä hyvin erilaiset. Tai ovat ne edelleenkin erilaisia, mutta sisko on eronnut. Me oltiin todella etäisiä siskon kanssa. Minusta tuntui, että olin syyllinen kaikkeen sotkuun ja luulin, että sisko ja äiti ovat ystäviä. Puhuvat keskenään asioista, joita ei kerrota mulle. Minulla oli myös huono mieli siitä, että me ei oltu siskon perheen kanssa ystäviä. Kyllä serkukset joskus tapasivat, mutta välit eivät olleet mutkattomat. Tämä oli juuri sitä, että en osaa vieläkään sanoa mistä asoista oli kyse, mutta tyyli sama kuin eilen muuttolaatikoiden kanssa. Siis tunsin, että perhe joutuu kärsimään, kun en kykene olemaan hyvissä väleissä siskoni kanssa ja pitämään puoliani.
Kolme vuotta sitten siskon elämän kuviot meni uusiksi ja hän alkoi kysellä mulat vanhoja asioita, jotka terapiassa oli tullut esille. Me keskusteltiin, paljon vanhoista asioista. Sisko sai olla tahdin määrääjä ja aiheiden valitsija, menitiin siihen tahtiin, kuin terapia eteni. Minusta tuntui, että meistä tulee viimeinkin ystävät, kunhan saadaan puhuttua kaikki vaikeimmatkin jutut, mutta niin ei käynytkään, sislp veti jarrut kiinni. Kysyin häneltä jostakin asiasta, että mitä terapeutti siitä sanoi, niin hän vastasi, että ei hän kaikkia asioitaan terapeutille kerro. En tajunnut mitään, miksi käy terapeutilla, jos ei kerro sille kipeimpiä asioitaa. Ei kertonut sisko minullekaan. Homma jäi puoliväliin. Mulle ihan sama, siskosta en tiedä. Kesken jäi se terapiakin. Mutta yksi asia mulle selvisi: sisko ei ole koskaan ollut hyvissä väleissä äitin kanssa. Äiti oli onnistunut luomaan täysin samallaisen kuvan kummellekin tyttärelleen: että hän on hyvissä väleissä sen toisen kanssa. Sillä hän sai tietysti järjestettyä asiat niin, ettei me tytöt liittouduta äitiämme vastaan.
Se on ollut teitynlaista äitin miellyttämistä, että en ole sanonut vastaan, en ilmaissut mielipidettäni. Nyt ajattelen, että nuoruuden harrastuksetkin saattoivat olla tietyllä tavalla äitin miellyttämistä. Ehkä hän yritti myös ihan vilpittömästi innostaa minua. En oikein osaa päättää kummasta oli kysymys. Mitä ihan itse olisin halunnut tehdä.
Sitäkään en oikein tiedä, jos miellyttää olemalla hiljaa, niin onko se poljimmiltaan miellyttämistä ja kyvyttömyyttä puuttua asioihin.
Näissä asioissa kuviot ovat aivan erilaiset riippuen siitä kuka on toinen osapuoli. Minusta tuntuu, että mun miehen suuntaan mulla ei ole ollut tällaista miellyttämistä. Jos mulla on ollut omaan sukuuni aivan sairaat ihmissuhteen, niin mieten sitten olen jotenkin tullut toimeen mieheni kanssa. Onhan nuo väännöt suvun suuntaan tietysti vaikuttaneet paljon mun ja mun miehen väleihin, mutta se on ollut seurasuta siitä vanhasta ongelmasta.
Kirjavinkin laitan muistiin.
Kirjaudu sisään
UKK
Etsi
Jos sanot, ettet hyväksy itseäsi, tilanne ei ainakaan parane noin. 
ja pirunkuva perään 
Jos vaikka sen ajan kun kastelen ja perkaan käyttäisinkin siihen, että laitan herbaario-blogini parempaan kuntoon. Se on valinta, ja ihan mun oma valinta. Kolmas asia on se, että asumismukavuutta lisäisi, jos vähentäisi huonekasveja. 