karppaus.infon arkistoitu foorumi

Surullisen näköinen Teija ootkin siinä kuvassa, mutta elämäänhän kuuluu sekä ilo että suru.
Mie oli siellä vesijumpassa, edelleenkään en tykkää siitä ohjaajasta, mutta kaikeinkaikkiaan
vssiin plussalle saldo jäi, sillä aion kyllä jatkaa. Ja onhan se kiva, kun siellä tapaa tuttuja.
Viime tavea lukuunottamatta oon siellä jo monta vuotta käynyt. Kuulostaa hyvältä kun
joku sanoo, että voi, kiva kun tulit mukaan taas.

Aika väsyksissä olin kotiin tultuani, tässä nyt on vähän elvytystä ollut, kahvetta ja pienesti
syömää. Isommasti ruokaa sitten vasta vähän myöhemmin.
Ja meinasi tulla oikeesti veskijumppaa, tuli linkissä kova vessahätä ja äkkiä hallilla ekaan
maholliseen vessaan. Tulikohan tuo siitä, kun eilen illalla tyhmyyksissäni join yhen oluen.
Täänhän te halusitte kuulla kaikki, veskijumpan ja aiheuttajan.

_________________
Elän hetkessä, suurella intohimolla!
Joskus kaiken loppu voi olla uusi alku!

Henkäiskää helpotuksesta; keskustelulinja Aatamin ja Venuksen välillä on avattu
ja alustava konsensus saavutettu. Huommenna sitten face to face pyykinpesun lomassa.
Eipä nyt muuta, kohan kerroin...

_________________
Elän hetkessä, suurella intohimolla!
Joskus kaiken loppu voi olla uusi alku!

Mutku.
En pidätellyt henkeä.
Te olette kaksi Aikuista ihmistä.
Siis oikeesti aikuisia.
Sovun tulemisen arvasi, tai pikemminkin tiesi.
Nih.

_________________


En se minä ollut ja siksi toiseksi se oli vahinko.

Hieno homma tuo konsensus! Sen kyllä arvaisin kuten isukkikin.

_________________
Elämä on arvaamatonta, koska tahansa voi tapahtua jotain hyvää. Eeva Kilpi

Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme että kaikki käy hyvin. Mauno Koivisto

Kyllä se siitä! Välillä on hyvä vetää henkeä

Kiitos isukki, Kirris, Jonsku!
Kyllä miullakin oli ihan vahva usko siihen, että yhdessä jatketaan.
Oisi kyllä tosi vaikeaa ajatella elämää ilman Aatamia.
Harmillisia nuo törmäykset tietysti ovat ja sanoinkin, että mie
alan olla liian vanha tämmöisiin. Mutta rapatessa roiskuu, se on elämän laki.
Ja kun karjalainen temperamentti ja savolainen hm...tyhmyys törmäävät,
niinkuin ne näkyvät välleen törmäävän, niin vastaan on otettava kaikki mitä eteen tulee.
Ja onneksi ollaan niitä iso isän mainitsemia Isoja Immeisiä, niin on sitten kykyä ja
myös halua selvitellä karikoista selville vesille. Jospa tästäkin taas jotain opittiin. Tokko?
Nih!

_________________
Elän hetkessä, suurella intohimolla!
Joskus kaiken loppu voi olla uusi alku!

Tiistai 27.9.-16

Laitetaan nyt hempeän vaaleanpunainen otsikko, vaikka pyykkipäivän kunniaksi.
Nyt on puhuttu, pussattu, pyykätty, itketty ja naurettu ihan sekalaisessa järjestyksessä
mutta hyvässä yhteisymmärryksessä. Näin ainai mie uskon, tunnen ja siihen luotan.
Ehkä noita törmäyksiä annetaan meille välleen siksi, että älyäisi pysähtyä ajattelemaan,
ettei kukaan tai mikään ole itsestäänselvyys. Arvokkaiden asioiden ja ihmissuhteiden
vuoksi on tehtävä töitä, niitä pitää vaalia, hoivata ja rakkauden vesillä kastella ja ravita.

Pyykitkin on lakanoiden kuivumista vaille ookoo. Ulos ripusteltiin lakanat, tyynärit ja
pyyhkeet. Mahtaako olla syksyn viimeinen ulkonakuivatus, mene tiedä.

Säteilevän kaunis ja lämminkin syyspäivä. Lähtisikö pienen pyörälenkin tekemään?
Vähän sielua kutittelee semmoinen, vaikka lepopäiväkin voisi olla hyväksi. Vaan jos
sillain pienesti. Ainoa, että ajelipa kuinka rauhallisesti tahansa muutoin, niin aina nuo
ylämäet kotiin tullessa polettavat ihan hikeen asti. Vaikka ei kait sekään paha lie.
Noh, katotaan.

_________________
Elän hetkessä, suurella intohimolla!
Joskus kaiken loppu voi olla uusi alku!

Mutku.
Kirjoitin jotta olette aikuisia ihmisiä.
Isoista ihmisistä en kirjoittanut...
Juusii
Nih.

_________________


En se minä ollut ja siksi toiseksi se oli vahinko.

Voi pakana, isukki!
Miten mie nyt tuolleen (taas) tössin?
Vaan onhan meillä sitä Isouttakin; Aatamilla itäistä pituutta, miulla
läntistä leveyttä.
Nih!

_________________
Elän hetkessä, suurella intohimolla!
Joskus kaiken loppu voi olla uusi alku!

Mutku.
Se on sitä äidinkielen hienoutta!
Upea ja monimerkityksellinen on se.
Ja olethan sinä jo paljon pienempi kuin isona!
Nih.

_________________


En se minä ollut ja siksi toiseksi se oli vahinko.

Iso isän kommentista Teijan päikyssä kumpusi tämmöinen ajatus ja ilon ja kiitoksenkin aihe.

Aatamille arvostusta siitä, että vaikka hällä ois viis' kauppakassia käsissään ja
miulla yks, niin ei mene ekkana ovesta, jos sen avaan ja yleensä taikoo jostain sen varakäden,
jolla avaakin. Ja auttaa nutun päälle ja pois, vaikka käytäisiin vaan Salongissa tupakilla.
(siis hän tupakilla, mie seurana, kun hän tahtoo..)

ps. Joo, oon mie, pienempi. Vähäsen.

_________________
Elän hetkessä, suurella intohimolla!
Joskus kaiken loppu voi olla uusi alku!

Mutku.
A on siis Mies.
Ei ( välttämättä ) mikään macho.
Kannattaa pitää kiinni, tiukasti.
Anna silti välillä vähän väljyyttä

On vaan nykyaikana vaikeeta olla naisille mieliksi.
Vaimo moitti, kun auton oven hälle avaan.
Menee kuulemma turhaan aikaa.
Pöh, niiku meillä olis joku kiirus, valmiissa maailmassa.
Nih

_________________


En se minä ollut ja siksi toiseksi se oli vahinko.

Kyllä minusta ainakin on ihanaa kun mies avaa vaikkapa auton oven. Se on sitä ihanaa huomaavaisuutta.

_________________
16 vuotta karppilassa!
Hetki hetkeltä eteenpäin!

Juu, Aa On todella Mies. Ei macho, ei nynny, vaan ihan Oikea Mies.
Saanut hyvän kotikasvatuksen ja omaa sitä sydämen sivistystä, mitä
ei kirjoista opita. Hällä on myös laaja yleissivistys, josta lie kiittäminen hänen
luontaista tiedonhaluaan (siis ei uteliaisuutta) ja kuulemma Iltalehden ja -sanomien
15 kysymystä. Hakkaa niissä miut mennen tullen palatessa.

Ja juu, pijän hänestä kiinni, kun vaan oppisin sen "ei liian tiukasti". Lupaan, yritän opetella.
Voi Jehna, isukki! Avaakko sie ihan oikeesti vaimollesi auton oven?
Ei miulle oo tainnu kukaan koskaan. Yhelle työkaverille kyllä miehensä avasi,
siis ulkopuolelta, ootti sitten, kun vaimo meni autoon, sulki jälkeensä oven ja kiersi sitten autoon
omalle puolelleen. Myö sitä kateellisena kahvion ikkunasta katottiin. Ja sama
toisinpäin. Vaimo istu tyynenä autossa, mies tuli ulos, kiersi auton, avasi Madamelle oven
ja suuteli vielä päälle. Oli siinä ihmetyksen aihetta kerrakseen. Ja vähä kateudenkin.

Grasu, juur' ennätit, niin on miustakin. Vaan ei Aa sitä tee, mutta oisi se mukavaa.
Miten sie voit, joko pääset ulos kepittelemään?

Jostain syystä oon ihan tajuttoman väsynyt. Meen maate, lukemaan ja siittä sitten unille,
toivottavasti.

_________________
Elän hetkessä, suurella intohimolla!
Joskus kaiken loppu voi olla uusi alku!

Lillis kirjoitin salaisiin oman päikyn, käypäs kurkkaamassa!

_________________
16 vuotta karppilassa!
Hetki hetkeltä eteenpäin!

Mun ukkoni kyllä avaa oven ja sulkeekin sen, kun en ole itse sitä voinut tehdä. No joo tekee se joskus silloinkin kun itse pystyn.

_________________
16 vuotta karppilassa!
Hetki hetkeltä eteenpäin!

Mutku

"Yhelle työkaverille kyllä miehensä avasi,
siis ulkopuolelta, ootti sitten, kun vaimo meni autoon, sulki jälkeensä oven ja kiersi sitten autoon
omalle puolelleen."

Voikos tuota muulla tavalla tehdä?

Juuen tee enää, koska moitteet tuli tuosta.
Toisekseen kuljetaan ( lähes aina ) eri autoilla.
Että sellainen Rouva täällä asuu...
Yli kolkytä vuotta yhdessä, 30 vuotis hääpäivä keväällä.
Kysyin,jos reissuun lähdettäis juhlistamaan.
Vaimo palautti maanpinnalle.
" Minkä ihmeen takia?"
Loihi lausumaan hän...
Nih.

_________________


En se minä ollut ja siksi toiseksi se oli vahinko.

Voi että, olishan se kiva juhlistaa hääpäivää. Noin kauan yhdessä, se on näinä päivinä jo saavutus.
Jospa saisit ylipuhuttua rouvan.

_________________
16 vuotta karppilassa!
Hetki hetkeltä eteenpäin!

No mie oon nähny, että mies menee autoon ja vaimo seisoo rankkasateessa oottamassa ja sitte mies
avaa sen apukuskin puoleisen oven sieltä sisäpuolelta...
Ja sitte se "en tee sitä enää/ikinä..." on aika paha, usoo vaan HerraWanhaHerra.
(Teikun kanssa aina yritetään muistuttaa toisiamme siitä, että ei koskaan "ei koskaan").

Jospa se Frouva taipuisi jonnekki mukavaan paikkaan lähtemään. Vaikka sinne Torreviejaan,
tuulimumman maisemiin.
Tai vaikka Aulangolle, Runnille tahi Uumeåån... Onhan näitä paikkoja...

Grasu, miepä tuun kurkkimukselle!

_________________
Elän hetkessä, suurella intohimolla!
Joskus kaiken loppu voi olla uusi alku!

Pakko vielä tämmöinen laittaa; nyt on joku ihme pätkä elämässäni, että ihan kamalan
väsynyt oon. Pientä kuumetta pitelee ja selkeesti huomaan, että joku on pielessä. En van tiä, mikä.
Sillä eioo jaksanut paljoo päikkyihinkään kommentoida. Outo ilmiö tämä, en tiä, mitä lie. Yleensä en ole väsynyt ja tarmoton. Niveliä ja jäseniä kyllä särkee, käsissä ja polvissa lähes jatkuva kipu. Fibro, psorin sivuvaikutukset...tai sitten joku muu. Ehkä ne syö voimia. Ihan oikeasti olen huolestunut. Nyt on ollut jo useita aamuja, kun herään väsyneenä.
Tosin on ollut vaikeuksia saada unta, mutta kuitenkin olen nukkunut 6-8 tuntia. Ei sillä pitäisi enää väsyneenä
herätä. Laiskankaan immeisen.

_________________
Elän hetkessä, suurella intohimolla!
Joskus kaiken loppu voi olla uusi alku!