karppaus.infon arkistoitu foorumi

Eilen oli sen verran bisneksiä käynnissä, ettei ehtinyt juuri keskittyä syömisiin eikä ruokailuaikoihin. Aamupala oli ihan normaali, mutta päivällä sitten täytyi tempoa mäkkärillä kana-wrap kun alkoi hiukoa. Iltaruoka oli sitten ihan karppia, broiskunkoipea. Hitto miten tuli väsynyt olo muutaman tunnin kuluttua tuosta kana-wrapin syönnistä! Oikein kohina kävi päässä, kun verensokeri heilahteli. No, nukuin parinkymmenen minuutin tirsat niin sittenhän taas illan jaksoi. Naposteltua tuli sitä sun tätä, mm. suolapähkinöitä...ihan karpisti kuitenkin.

Mitässitä tänään...aamupala normaali, leikkelelautanen ja erkkaa banaanilla. Päivällä söin hernekeittoa ja Uotilan limppupalan, kun ukko laittoi, en jaksanut ruveta omia ruokia kokkaamaan. Illallinen koostui broiskun rinnasta, keitetystä munasta, juustosta ja salaattihöysteistä. Tämän lisäksi pari kuppia kahvia ja pari kuppia teetä olen nappaillut päivän mittaan.

Nyt illalla nautin hiukan viskiä.

Vaaka muuten näytti tänä aamuna kilon verran vähemmän kuin viikko sitten, eli 62 kg! En tosin tiedä voiko tuohon vaakaan luottaa, olen nimittäin pelastanut se kaatopaikkakuormasta...

_________________

Hyvin oot karppilinjalla pysynyt... paitsi ne rokat, ja banskut. Ja onneks olkoon vaan, luota siihen vaakaan, se näyttää hyvältä!

_________________
Paluu Luontoon!

Kulunut viikko on ollut ihan uskomaton.
Kiirettä, stressiä, huolta ja murhetta, säntäilyä sinne ja tänne ja kaiken kruunuksi venähtäneet nilkan nivelsiteet. Pistäydyin nimittäin naapurissa kylättelemässä, ja heidän koiruus oli kaivanut pihamaahan kuopan...no, arvata saattaa, kuka ei sitä huomannut ja astui nilkkansa kaksinkerroin. Aaaarrgh! Koski niin että meinasi yrjöt tulla. Nyt sitten könkkäillään kotona keppien kanssa.

Syömiset ovat olleet pääsääntöisesti karppia, mitä nyt joitain olosuhteiden pakosta nautittuja mäkkärin hampurilaisia, sitruunaleivoksia tai kebabrullia ruokalistalle onkin sujahtanut. Onneksi ainakaan vaaka ei näistä repsahduksista moiti, paino on edelleen samat 62 kg. Vatsa kylläkin moittii, olo on hiilaripaukkujen jälkeen ollut aika ällö...

Huomenna olis luvassa tuttavan pojan nimijuhlat, joten eiköhän sitä jotain pullamössöä tule sielläkin puputettua

_________________

Vedä kunnon karppimuona alle niin ei pulla pääse repsuttaan

Otat palan pullaa ja paat taskuus

_________________
Hullu se o, ei sen kaa voi olla!

Juhlissa olikin tarjolla ihan karppia sapuskaa, joista sai mahansa täyteen Kalkkunafilettä, porsaanfilettä, vihersalaattia, sienisalaattia, erilaisia juustoja...nam! Täytekakkua toki oli "pakko" maistaa, mutta ei mitään katastrofaalista siis päivän aikana tapahtunut (Ja ihme kyllä ei illalla edes pierettänyt!) Juu, pullan olis varmaan voinut lautaselta sujauttaa taskuun tai laukkuun, mutta mites sen teet kahdenkymmenen muun juhlavieraan silmien alla?

Tänään on tyhjennelty jääkaapista kaikennäköisiä jämiä: grillimakkaraa, possua, lanttukuutioita, tomaattia, kurkkua...tekisi vielä mieli jotain vähän tukevampaa iltapalaa, mutta se edellyttäisi kauppaan lähtöä. Hmm, jaksaisko?

_________________

Höhöö, olipa hupaisaa löytää oma 10 vuoden takainen ruokapäiväkirja! Tunnukset foorumille olivat jo aikoja sitten hävinneet, mutta ihan uteliaisuuttaan piti tekaista uudet. Tiedä vaikka tarina tästä vielä jatkuisi ja päikkäri heräisi henkiin!

En enää muista, mihin tuo karppausyritys aikanaan päättyi. Todennäköisesti siihen, että karppiruoka alkoi pursua korvista ulos ja mieliteot kasvoivat vastustamattomiksi. Ruisleipä, perunaruoat...lempiherkkuni. Kun nyt mietin noita sapuskoita mitä vedin, niin aika yksipuoliselta vaikuttavat.

Mutta nyt olen aloitellut karppaamista uudelleen, siksi tännekin foorumille eksyin. Onhan tässä kymmenen vuoden aikana ollut jos jonkin moista elämänmuutosta, on vaihtunut puoliso, ammatti, on tullut kaikenäköistä kremppaa sekä tietenkin ikää ja kiloja lisää. Ihan kaiholla katson noita silloisia lukemia...62 kiloa!!!!...nyt on tullut varmaan se kymppikilo lisää, pitäisi ihan vaa´alla tarkistaa.

Puntarissa käyty, ja seiskakymppiä näyttää lukemat. Järkyttävää. Samoissa kiloissa ollaan kuin talvella, eli ei ole tämä vajaan kuukauden vhh-syöminen pudottanut painoa lainkaan.

Mutta tiedetään, että tässä iässä kilot ovat tiukemmassa kuin nuorempana.

Toinen päivän pettymyksistä oli, etten löytänyt meidän kylän kaupoista lainkaan keräkaalia. Olisin kovasti halunnut kaalilaatikkoa hirvijauhelihasta, pekonista ja muista lisukkeista. Nyt oli tyydyttävä siihen, mitä kaupasta ja jääkaapista löytyi. Eli: lounaaksi munakasta, jossa Wilhelmiä, kesäkurpitsaa, pari pientä keitettyä perunaa ja pinaattia. Iltaruoksi on uunissa tulossa broilerinkoipia, joita nautin jonkin lisukkeen kanssa? en tiedä vielä minkä. Aamupala sisälsi tuttuun tapaan turkkilaista jukurttia, auringonkukan siemeniä, ruokalusikallinen Viola kinuski-tuorejuustoa, kookoshiutaleita ja omenan. Kahvia on juotu muutama kupponen päivän mittaan tumman suklaapalan kanssa.

Tänään oli käytävä vähän "isommalla kirkolla", ja sieltä onnistuin kuin onnistuinkin löytämään pari pientä kiskurihintaista kaalinpäätä. On kuulemma aivan maanlaajuisia ongelmia kaalinviljelyssä tänä kesänä, eikä tavaraa riitä kauppoihin asti. Hintaakin on jouduttu hinaamaan ylöspäin kun tavallisesti tähän aikaan kaali on halvimmillaan. Auts.

Mutta nyt pääsen kaalilaatikon tekoon, kunhan eiliset kanankoivet on syöty loppuun. En keksinyt koiville lopulta mitään lisuketta, joten salaatinlehtien, avokadon ja kurkun kanssa pistelin niitä iltasella menemään.

Tänä aamuna normi aamupala joka on siis turkkilaista vaihtelevien marjojen/hedelmien ja siementen kanssa. Hedelmänä oli tällä kertaa avokado ja hunajameloni (vain mausteeksi!).

Töissä söin isännän evääksi ostaman valmiskanakeiton, kun oli päiväys jo mennyt ja piti saada pois pois, sekä jälkkäriksi Kivikylän pulled porkia muutamia haarukallisia.

Töistä tultua kahvia turkkilaisen ja mustaviinimarjojen kanssa + pari palaa 80-suklaatia.

Päätä jomottelee, hiukoo, elimistö kaipaa rasvaa (ja suolaakin). En vain jotenkin saa sitä tungettua ruokiin riittävästi, joten kylläisyyden tunteen kanssa on ollut vähän niin ja näin.

Päivän hyvä uutinen on se, että eiliset vaakalukemat eivät luultavasti pitäneet kutiaan. Tänään kävin duunipaikan puntarilla ja se näytti 66 kg (ei 70 kg.) Varmaan mun pitää heittää tuo aikoinaan jätelavalta löydetty vaaka takaisin sinne minne se kuuluu?

Huomannut saman jutun. Mitenkähän käy, jos kansa tosissaan alkaa syömään kasvisruokia. Loppuvat kesken ja ovat kiskurihintaisia.

_________________
"We are not living longer, we are dying longer". Sten Ekberg
Häntä pystyyn vaikka hakaneulalla!

Viikonloppu vierähti hienossa säässä, tuli jopa vähän grillattua, vaikka luulin jo grillikauden olleen tältä kesältä ohi. Syömiset olivat ihan sitä tavallista: perjantaina kaalilootaa, uunilohta ja voissa paistettua parsakaalia lauantaina, ja sunnuntaina kasleria ja pekoni-herkkusieniä grillissä. Saunakaljana nautittiin muutama Koff Lite ja saunamakkaroiden kyytipoikana vähän punkkua. Mitään isoja houkutuksia ei ollut, paitsi ulkona kahvitellessa yksi keksi ja kauppareissulla sokeriton jäde.

Kiva ja rentouttuava viikonvaihde oli tämä, yksi kokous ja muuten pientä rauhallista puuhastelua kotosalla. Nykyinen työni on fyysisesti melko kuormittavaa, ja se on kaikki pois vapaa-ajan jaksamisesta. Tälle syksylle olisi vielä monenlaista tehtävää, niinkuin maatilalla yleensä. Hevosten talviaitaukset pitäisi korjata, lantala tyhjentää, kerätä/säilöä ruokaa puutarhasta ja kasvimaalta, tehdä pellon syystyöt, pilkkoa polttopuita liiteriin jne jne... En tiedä johtuuko tästä hiilarien vähyydestä, mutta on ollut viime ajat ihan tavallista voimattomampi olo, eikä ole hommat paljon liikahtaneet. Vähän samanlainen olo kuin joskus vegetaristiaikoina, kun hemoglobiini tippui alle sataseen.

Huomenna jaksettava taas duuniin. Evääksi varasin kasler-pihvin, pari herkkusientä ja kaali-porkkanasalaattia runsaalla majoneesilla.

Siihenhän se luultavasti menee, että merten takaa rahdataan enenevässä määrin kaikkea teollista paskaa, soijaa, tofua ja mitä näitä nyt on.

Täällä on syöty aika kaalivoittoisesti. Eilen ja tänään voissa paistettua keräkaalia, hirvijauhelihaa, pekonia, punasipulia, porkkanaa, kermalla ja juustolla höystettynä. Nyt on valmistumassa tonnikala-aurajuustotäytteinen spagettikurpitsa illaksi + huomiseksi evääksi.

Eväsruokien keksiminen on tuottanut päänvaivaa, koska tuntuu etten tule oikein syömistäni annoksista kylläiseksi. Tarkoitus olisi, että puolenpäivän lounaalla pärjäisi hyvinkin tuonne klo 18:aan, jolloin pääsen kotona kokkailemaan. Nyt joudun ronkkimaan jääkaapilta välipalaa heti kun pääsen töistä, eli klo 16 maissa.

Annoskokoa ei voi juurikaan kasvattaa, koska a) ei mahdu eväskippoon enempää b) en ehtisi yhtään suurempaa annosta syömään ruokatauon aikana. Olisi myös etua, jos sapuska olisi syötävissä kylmänä; silloin voisi käyttää mikrouunille jonottamisen ajankin ateriointiin. Ruoan tulisi olla myös sellaista, että se maistuisi kahvin kanssa, koska ajan puutteen vuoksi on pakko vetää sumppi siinä samassa (ei erillistä kahvitaukoa).

Tacopiiras reseptiä mukailemalla eri täyttein saa ihan ok eväksiä, mutta niihinkin kyllästyy lopulta.

En tiedä auttaako sinulla, mutta olen lisännyt omiini rasvaa niin paljon, että täyttävät pienempinäkin määrinä.
Tosin nykyisin ne täyttävät niin hyvin, ettei lounasta tarvitse edes ajatella, kun jo kuppi voimaitokahvia riittää sellaiseksi.

Siinä amerikan ketoilussa (mallia Virta Health, diabeetikkojen remissioon saannin ja lääkkeiden vähennyksen ohella se on mukavasti pienentänyt kaikenlaisia muitakin riskimarkkereita) rasvaa on ruoasta peräti 70-85 prosenttia sen ruoan energiasta. Ja rasva menee tunnetusti varsin pieneen tilaan...

_________________
Erkki terveys- eko- ja eettisistä syistä. Tyyli täällä, kliks
Ei eläinkään pysy terveenä jatkuvasti vaihtelevalla sapuskalla.
We are 90% microbes and 10% human.
Why invent a cure when you can profit from thousands of remedies? (DrWho)

Rasvan lisääminen varmasti auttaisi, kun vain saisin itseni pitämään ällörasvaisesta ruoasta. On aina vähän tuo rasvapuoli tökkinyt, sen sijaan proteiinia menisi vaikka kuinka paljon. (Hiilareista nyt puhumattakaan!)

Eli esim. kahviin en pysty lisäämään kuohukerman lisäksi mitään tai ei mene alas. Mutta yritän sitä voita tunkea ruokiin niin paljon kuin mahdollista. Jostain täältä muuten luin, että pekonikin pitäisi paistaa voissa. Oikeestiko? Vai oliko se vain läppää?

Olipas suunmyötäistä tuo täytetty spagettikurpitsa. En malttanut jättää edes tekeytymään, vaan vedin heti neljänneksen poskeen. Auralla ja kermajuustolla saa kyllä ruoan kuin ruoan maistumaan!

Eihän pekonia ole tietenkään pakko paistaa voissa, mutta näin sen meillä tekee sekä minä että tuo siippa. Hän ei laita pannulle muuta kuin voita, pekonit ja lopussa pari munaa. Minä taas tykkään laittaa mukaan sipulia ja miksei hapankaaliakin, piilottamaan sen rasvan. Itse asiassa ainoa syy meikäläiselle käyttää ruoanlaitossa kasviksia taitaa ollaa tuo rasvan piilotus - ja toki ne kasviksetkin maistuvat sen jälkeen paljon paremmalta. Tähän suuhun siis

En minäkään muuten laita kuohukermakahviin enää voita. Opin lisäämään sitä maitokahviin töissä, jossa ei kenelläkään koskaan ole edes kunnon maitoa, saati minkäänlaista kermaa. Onneksi lusikallisella voita maitokahvin saa maistumaan varsin kermakahvin kaltaiselle, joten aika pian koukkuunnuin siihen.

Ja joo, ihminen on kumman oppivainen, loppujen lopuksi. Nimimerkillä "entinen vegataari"

_________________
Erkki terveys- eko- ja eettisistä syistä. Tyyli täällä, kliks
Ei eläinkään pysy terveenä jatkuvasti vaihtelevalla sapuskalla.
We are 90% microbes and 10% human.
Why invent a cure when you can profit from thousands of remedies? (DrWho)

Niin, kyllähän moni kasvis tänä päivänä ei menisi alas ilman voissa, kermassa ja juustossa hölväämistä. Ennen itsekin olin vegetaristi, tuli kyllä kaikenlaista syötyä, mutta ei ne nyt mitään hääppöisiä eväitä olleet maultaan. Mutta kun silloin nuorempana piti leikkiä niin kovasti maailmanparantajaa...
Onneksi kroppa laittoi stopin sille villitykselle, meni veriarvot niin heikoiksi etten jaksanut enää kavuta opiskelupaikan portaita ylös

Ok, siinä tapauksessa tuo rasvan lisäys saattaa olla sinullekin vain samanlainen oppimiskysymys kuin minulle.
Ja joo, kun näitä joutuu itse pähkäilemään, niin tuossa opettelussa meni (valitettavasti) vuosia.
Ja tämä siitä huolimatta, että minusta voi on aina maistunut todella, todella hyvältä.

Terveiset aamupalalta ja onnea matkaan
(aamiainen tänään: voimaitokahvia ja kippo kotona hapatettua smetanaa kera yhden ison viipaloidun mansikan)

_________________
Erkki terveys- eko- ja eettisistä syistä. Tyyli täällä, kliks
Ei eläinkään pysy terveenä jatkuvasti vaihtelevalla sapuskalla.
We are 90% microbes and 10% human.
Why invent a cure when you can profit from thousands of remedies? (DrWho)

Vaaka näytti tänään rapiat 65 kg. Wuhuu!!! enää -5 kg tavoitepainoon. Jo nyt huomaa, että nivelvaivat ovat helpottaneet, ja kyykistely ja polvillaan könyäminen töissä ei satu niin pirusti kuin +70-kiloisena.

Minäkin pidän kyllä voin mausta, mutta kovin rasvainen liha ja esim. lohen rasva ällöttää. Niistä joudun vähän karsimaan ruoanlaitossa.

Tänään taidan tehdä jotain piirasta muna-kermapohjaan. Kaapissa olisi meetvurstia, pekonia, purkki tonnikalaa, Auraa, kermajuustoa, tomaattia, sipuleita, pinaattia...