karppaus.infon arkistoitu foorumi

Sinulla on lupa ihan missä tahansa tilanteessa sanoa oma mielipiteesi.

Jos kerrot miniälle, että olet rempannut ruokavaliosi ja siihen eivät enää kuulu esimerkiksi asiat X, Y ja Z, niin ei ole sinun vastuullasi jos miniä pahoittaa mielensä SINUN henkilökohtaisesta elämänmuutoksestasi. Sinä et ole vastuussa toisten ihmisten tunteista, koska he aiheuttavat suurimman osan niistä sillä, mitä itse sattuvat ajattelemaan siitä mitä heidän ympärillään tapahtuu tai mitä muut ihmiset tekevät.

Etkö itse näe mitään vikaa tilanteessa, jossa toinen ottaa itseensä siitä, miten sinä omaa elämääsi järjestelet?

Ei kannata taipua kaksinkerroin toisia miellyttääkseen, koska silloin he eivät tykkää sinusta, he tykkäävät vain siitä miellyttämisesityksestäsi ja todellinen minäsi jää piiloon. Jos sen sijaan olet vain oma itsesi, niin silloin ne jotka sinusta tykkäävät, tykkäävät ainakin oikeasta sinusta, eivätkä miellyttämisesityksestä.

Lisäksi: Jos söisit kunnon karppiruokaa, voisivat ruokavälit olla niin pitkät, ettei tarvitsisi vierailulla syödä yhtään mitään.

_________________
Lipidaari, laktovoori, lähiruoka

Jos kerron tekeväni jotain itse, se ei tarkoita että suosittelen muita tekemään samoin.
Kaikki sanottava sanottu tismalleen kuten tarkoitan, tulkinnat & rivienväliinluvut täysin omalla vastuulla.

Kyllä palelu loppuu, kun saa kämpän lämmitettyä +10:stä +17 asteeseen, ei siinä syömään tarvitse alkaa No JOO, kyllä liikuntakin lämmittäisi, mutta nyt ei tarkene kuin klapeja kantaa, ei oikein kiinnosta ulos lähtö

_________________
http://satuetainen.vuodatus.net
Facebook: Satu Etäinen

_________________
http://satuetainen.vuodatus.net
Facebook: Satu Etäinen

Anoppina ei ole aina niin kovin helppo käskyttää miniää tai vävypoikaa jos haluaa pitää hyvät välit ja lapsenlapsiakin tavata. Minulla on helpompaa kun voi diabetekseen vedota hankalissa tilanteissa, mutta jos ei olisi suoraa terveysuhkaa niin ehkä valitsisin vapaammin tilanteen mukaan minäkin. Syöhän ihmiset joulunpyhinäkin vapaaehtoisesti milloin mitäkin, se on karpillekkin suotavaa, mutta että ei saisi ottaa läheisten tilannetta ja tunteita huomioon välillä on kai jokaisen omassa harkinnassa.

_________________
Karppausta v 2008 keväästä Heikkilän ketoruokavalion ja Annikan LCHF tyyliin.
LCHF ruokavalio(kin) toimii vain jos sitä noudattaa.
Old lives matter.

Se että et suostu syömään ruokaa joka ei ruokavalioosi kuulu ei ole käskyttämistä, se on omasta terveydestä huolehtimista.
Käskyttämistä olisi se, että nimenomaan vaatisit miniältä tai vävyltä tietynlaista ruokaa.

Mikään ei estä sinua syömästä niin kunnollista karppiruokaa - ruisleivät yms. pois ja paljon lisää rasvaa - että pidentynyt ruokaväli mahdollistaisi sen ettei tarvitse syödä ollenkaan miniän/vävyn luona käydessä, tai sitten voisit ottaa omat eväät mukaan.

Sinun syömisesi eivät ole jotakin missä sinut tulisi ottaa huomioon toisten tunteita. Niillä toisilla on totisesti omia psyykeongelmia, jos he ottavat itseensä siitä, että sinä haluat pitää oman ruokavaliosi tietynlaisena etkä sen vuoksi syö kaikkea samaa kuin muut.

Jos menet mukaan toisten ongelmiin, niistä tulee myös sinun ongelmiasi.

Kirjoitit miniästäsi näin:


Hän siis aiheuttaa ihan itse ihan omilla ajatuksillaan itselleen ongelmia. On totta, että tuonkaltaiset itselleen omilla ajatuksillaan ahdistusta aiheuttavat myös suuttuvat todella helposti siitä mitä itse ajattelevat toisten tekemisistä - ja siitä eivät sitten nämä muut ihmiset ole vastuussa ollenkaan. Mutta ongelma on silti hänen, ei sinun.

"Herkkä" on tässä tapauksessa pikemminkin "itse itselleen epärealistisilla ja toteen näyttämättömillä pelkoajatuksilla turhaa stressiä aiheuttava." Sellainen muuten opitaan lapsuudessa ympäristön aikuisilta, joten hänen lapsensa tulee oppimaan sen saman häneltä, ellei hän opettele siitä eroon. Tämä on muuten ihan hirveän yleistä, eivätkä ihmiset yleensä tajua että omia ajatuksia ei aina kannata uskoa ja että omat ajatukset voivat olla niin totuudevastaisia/hölmöjä, että jos joku muu sanoisi saman sille nauraisi. Mutta kun asia pyörii omassa päässä, siihen suhtaudutaan yleensä vailla kritiikkiä.

Puhun tässä kokemuksesta: Pelottelin itsekin itseäni ennen huolestuneisuusajatuksilla, mutta niistä pystyy opettelemaan eroon kun tajuaa mistä on kyse. Ja niin kauan kunnes näin on tehnyt, on omien pelkojensa vietävissä ja muillekin aika rasittava ihminen. Tässä hyvä opus asian tiimoilta:
http://www.adlibris.com/fi/kirja/vapaak ... 9529112128

_________________
Lipidaari, laktovoori, lähiruoka

Jos kerron tekeväni jotain itse, se ei tarkoita että suosittelen muita tekemään samoin.
Kaikki sanottava sanottu tismalleen kuten tarkoitan, tulkinnat & rivienväliinluvut täysin omalla vastuulla.

Täällä on paljon hyvää asiaa ja haluan kommentoida ja kirjoittaa lisää ja selittää muutamia taustatietojakin, jotka vaikuttaa tähän tilanteeseen, mutta nyt ei ole aikaa.

Olen nyt sitten sitä tai tätä, niin nyt panostan kaiken siihen, että selvitään koko sakki huomisista hautajaisista, niin henkisesti, kuin ihan käytännön jutuista pikkulasten kanssa kovassa pakkasessa. Pitopöytä ei ole ollenkaan vaikea paikka syödä, mutta pystynkö ohittamaan kakkukahvit, on sitten eri juttu. Ja kun pitopöytään pääsee vasta klo 16 tienoilla, niin sitä ennen pitää syödä jotakin ehkä senkin jälkeen, kun on syönyt kotona aamulla ennen täältä lähtöä.

Nyt poistun ja palaan aikaisintaan lauantaina.

_________________
http://satuetainen.vuodatus.net
Facebook: Satu Etäinen

Voimia sulle!varmasti vain sun parastasi toivoen täällä neuvomme..ja moni on itsekin käynyt läpi sen että on ollut pakko opetella tervettä itsekkyyttä omiin valintoihin..
Äitinä tiedän tuon toisten huomioimisen ja uhrautumisen,mutta ei kannatta uhriutua
Luen ja tsemppaan!

_________________
http://satuetainen.vuodatus.net
Facebook: Satu Etäinen

Joo kyllä mulla ainakin välit lastenlapsiin menee ensimmäiseksi arvoasteikossa ja sen jälkeen vasta tulee ruokien hiilarimäärä.

_________________
http://satuetainen.vuodatus.net
Facebook: Satu Etäinen

Nyt mulla on maha ja suolisto ihan hyvässä kunnossa, on sitten viime viikon ruoka ollut mitä mössöä tahansa. Pitää yrittää poistaa ensi viikon aikana muutamia pahimpia....

Tässä miniän pöydässä syömisessä on ollut sellainen juttu, että ei ole kyse pikku vierailuista, vaan olen ollut heillä aamusta iltaan, joten sitä ongelmaa ei ratkaista ruokailuita paremmin ajastamalla, ellei sitten ota käyttöön pätkäpaastoa. Silloin kun käyn vierailulla kaksi kolme tuntia, ei minun tarvitse siellä mitään syödä, juon vaan lämmintä vettä ja siihen miniä on jo tottunut. Ja paljonko olen jatkossa heillä riippuu monista asioita ja vaihetelee päivästä toiseen ja viikosta toiseen. Katsotaan päivä kerrallaan.

Enkä voi ilmoittaa nyt tehneeni ruoka remontin, kun tämä on ollut tätä samaa soutamista ja huopaamista vuosikymmenestä toiseen. Milloin syön mitäkin, ottaa siitä selvän.

Mitä ruokaa mahtaisin saada, jos ilmoittaisin jollekin asiasta tietämättömälle karppaavani, mitä kuukle antaisi kyselijälle?, tulisiko kevytkarppausta, rasvapaastoa, ketolinjaa vai ruisleipää? Täysin teitämättömälle on aika vaikea selittää mitä karppaus on! Mikä pitää olla rasvojen, hiilareitten ja proteiinien suhde tai kokonaismäärä. Ei kaikki edes tiedä mitä moiset sanat tarkoittavat.

Siihen minun pitäisi päästä, että ruokailuajat olisivat säännölliset, siitä olen kanssanne samaa mieltä. Voisin myös vaivautua vähän etsimään yrttitee aineksia kaapeista, mutta en kyllä tiedä mitä etua yrttiteellä saavutan lämpimään veteen verrattuna. Mitään paprikajuomia en uskalla kokeilla, maha voi tykätä huonoa. Vältän ruuissakin paprikaa, chiliä ja tomaattia, saa niitä vähän olla, mutta ei paljoa.

Kuuluuko sitten muille minun syömiset. Kyllä minusta kuuluu, sori vaan. Kyllä minä olen vastuussa siitä mitä tunteita aiheutan toisille ihmisille! Ei minun tarvitse miellyttää tai mielistellä, mutta en saa myöskään loukata tai ärsyttää toisia. En voi olla avoimesti oma itseni, jos teen niin, sitten ei kukaan pidä minusta ja sitten saan olla aivan yksin. Oikeastaan pitää olla aika varovainen, sillä nyt on jo piiri aika pieni, en saa menettää loukkaamalla enää yhtään ihmistä. En minä voi aina tehdä sitä mitä haluan, oli sitten kysymys syömisestä tai muista asioista.

Toisinsyöjä!
Mitä sanoit ihmisten herkkyydestä, on niin totisinta totta. Mutta en nyt tänne kirjoita enempää miniäni asioista.


Näillä ajatuksilla uuteen viikkoon.

_________________
http://satuetainen.vuodatus.net
Facebook: Satu Etäinen

_________________
http://satuetainen.vuodatus.net
Facebook: Satu Etäinen

_________________
http://satuetainen.vuodatus.net
Facebook: Satu Etäinen

Sinun tulee siis telepaattisesti etukäteen tietää mikä voisi muita loukata ja pyrkiä toimimaan tuon telepaattisesti saadun tiedon mukaisesti?

Sinä et mitenkään voi tietää mikä ketäkin loukkaa, joten jos käyttäydyt normaaleiden kohteliaisuus- ja käyttäytymisohjeiden mukaisesti, niin jos silti joku pahoittaa mielensä se et ollut silloin SINÄ joka häntä loukkasi, vaan hänen omat todennäkösesti vääristyneet käsityksensä ja ajatuksensa siinä tilanteessa. Näinollen, jos edellytät itseltäsi ettei kukaan koskaan saa pahoittaa mieltään sinun takiasi, se on mahdoton tehtävä - paitsi jos todella olisit telepaatti. Ja vaikka olisitkin ja pystyisit kaikkien muiden oikkuihin sopeutumaan, niin silloin olisit kaikkien muiden ihmisten heittopussina eli joutuisit sopeutumaan heidän mahdollisesti kohtuuttomiin ja häiriintyneisiinkin vaatimuksiinsa.

MIksi juuri sinä olet se jonka aina pitää sopeutua muihin? Tasapainoisissa ihmissuhteissa ovat asiat tasapainossa, eikä ole niin että vain toinen vääntää itsensä kaksinkerroin toista miellyttääkseen.



Mistä sinä tiedät, että asia on noin? Mitä todisteita sinulla on tuosta?
Ja voisiko olla niin, että jos noin käy, niin kyseessä ovatkin niiden muiden ihmisten ongelmat, eikä se että sinussa olisi luonnostaan jotain mistä ihmiset eivät pidä?

Jos et ole oma itsesi, niin silloin kukaan ei edes pidä sinusta - he pitävät vain siitä esityksestäsi! Kukaan ei edes näe sitä todellista sinua Ja sinulla ei ole mitään todisteita siitä että maailman 7 miljardista ihmisestä ei löytyisi ainuttakaan joka ei sinusta pitäisi.

Tuo lause nimittäin sisältää kognitiivisen häiriön nimeltään YLIYLEISTÄMINEN: 'kukaan ei pitäisi minusta'
'KUkaan' tarkoittaa nimittäin sitä että todellakaan kukaan koko planeetan 7 miljardista ihmisestä ei pitäisi sinusta. Lauseesi on epätosi ihan vain tällä perusteella.

Ja yliyleistäminen on sinulle vaarallista, se on yksi niistä monista jutuista jotka saattavat johtaa masennukseen tai ahdistukseen:
http://www.tohtori.fi/?page=8581646&id=7491015

Tunnistan tekstistäsi asioita jotka olen itse taannoin käynyt läpi ja joista olen päässyt eroon. Ja kas kummaa: Kun lakkasin leikkimästä jotain mitä en ole ja aloin olla oma itseni, eivät ystävät kaikonneet enkä jäänyt yksin. Sellaiset ihmiset, jotka eivät tykkää sinun todellisesta minästäsi eivät ole sinullekaan parasta mahdollista seuraa.

_________________
Lipidaari, laktovoori, lähiruoka

Jos kerron tekeväni jotain itse, se ei tarkoita että suosittelen muita tekemään samoin.
Kaikki sanottava sanottu tismalleen kuten tarkoitan, tulkinnat & rivienväliinluvut täysin omalla vastuulla.

Vanha kotona opetettu sanonta kuuluu: "Jos ei kelpaa niin olkoot ilman". Ihminen joka kykenee olemaan oma itsensä ei jää yksin, koska pystyy pitämään itse itsestään. Itsestään pitävä ihminen alkaa näyttää vahvuuttaan ulkopuolelle ja samalla saattaa saada uusia vahvoja ystäviä. Toisaalta ne, joille se ei kelpaa, kaikkoavat. Mutta se ei haittaa. Tosiystävät punnitaan hädän hetkellä, mutta myös muutoksen keskellä. Itsestä pitäminen ei kuitenkaan tapahdu sormia napsauttamalla, vaan se on taito, jonka voi opetella. Se opettelu tarvitsee taustalleen päätöksen, milloin on mitta tullut täyteen ja ryhtyy tekemään muutosta sen sijaan, että vain sanoisi sitä haluavansa.

_________________
Our way is not the best way. Our way is merely another way.
Vapaa ohjelmisto, vapaa yhteiskunta

Moi Toisinsyöjä ja jazzhole sekä muut karpit

Valitettavasti telepatia ei ole mun juttu ja ihmistuntijanakin olen huono. Kuuntelen kyllä mitä ihmiset puhuvat, mutta en kykene samalla seuraamaan heidän ilmeitään ja eleitään tarkkaan, ja mitä ehdin nähdä, niin en ymmärrä.

Tiedän, että en voi olla loukkaamatta ihmisiä. Mutta se vaan tuntuu pahalta. Eilen tyttö kävi täällä poikakaverinsa kanssa, minulla oli pöydällä paljon isäni vanhoja papereita ja puhuin vieraille niistä asioista joita papereissa oli, en mitenkään huomannut, että heitä olisi asia kyllästyttänyt. Minusta he viihtyivät, osallistuvat keskusteluun ja kyselivät. Sitten he menivät täältä poikani luo, ja poika sanoi tänään, että siskolla oli ollut meillä tylsää, äiti oli vaan paasannut jotakin vanhoja asioita. Mutta minä tulkitsin väärin heidän kiinnostuksensa tai sitten en tajua näistä asioista mitään. Tai he sitten vaan näyttelivät olevansa kiinostuneita, mikseivät sanoneet: ole hiljaa tai aloittaneet juttua muusta aiheesta, en minä mitään tauotonta puhetta pitänyt. Kun en halua jatkuvatsi kysellä heidänkään asioistaan; onko teillä klapeja? miten töissä menee? millon hankitte lapsen?....Mutta tunnen nyt, että tuo tapaaminen meni pieleen, jäi huono maku suuhun nain jälkikäteen.

Nää asiat on niin moninaisia, tietyllä tavalla minä en ole mikään heittopussi, en ainakaan itse koe niin. En itsekään tiedä millainen olen, enkä sitä mitä haluan. Minulle on sanottu, että olen saanut kaiken mitä olen halunnut. Niin varmaan olenkin, kun kukaan muu ei ole sanonut tärkeisiin asioihin, joista on ollut pakko tehdä päätös, yhtään mitään ja minä olen sitten sanonut miten menetellään. Itse pidän sitä vastuunkantona ja päätöksentekona, enkä omien halujen toteuttamisena, kun kaiken lisäksi olen yrittänyt ottaa kaikki asiaan liittyvät ihmiset huomioon, en vain itseäni. Mutta jos se sitten on ollut tahtoni, niin olkoot sitten....

Kukaan ei pidä minusta....lause on tietysti epätosi.....pitäkööt edes siitä mitä esitän. Olen aika pettyneen kitkerä itselleni, siitä että elämääni ei ole vuosikymmeniin tullut uusia ihmisiä ja vanhoja tuttuja on jäänyt sivuun, kun olen mokannut ja menetellyt tyhmästi. Ja sitten suuri syy on se, että tuttavuus (en sano ystävyys, sillä minusta ystävyys on niin suurta ja jaloa, etten halua sitä sanaa tähän) vaatii työtä, pitää olla yhteydessä; soittaa ja käydä, ja minä olen laiska ja juuri siksi olen missannut hyviä tilaisuuksia saada tuttavia.

En ole ajatellut yleistystä tuosta näkökulmasta, mutta kun nyt ajattelen, niin sitä on ollut elämässäni paljon silloin, kun olin ahdistunut ja mesentunut (oma diagnoosi) mutta paha olo on joskus ollut, mitään sellaista ei ole juuri nyt.

Mitä seuraan tulee, niin minulla ei ole nyt elämässä muuta seuraa, kuin aivan lähimmät ihmiset: mies ja lapset kumppaneineen, äiti 90 vee ja sisko. Ja olen sitä mieltä, että tekisi hyvää, jos olisi edes yksi suvun ulkopuolinen ihminen, jonka kanssa voisi tavata livenä. Eikä tämä ole uusi kuivo mun elämässä, mulla oli vuosituhannen vaihteessa paljon aikaa vievä homma yhden yleihyödyllisen yhdistyksen puheenjohtajana, minusta tuntui, että se vie liikaa aikaa ja jätin sen homman, jotta voin kehitellä itselleni kivampaa harrastusta ja saan lisää tuttuja. Mutta sitä uutta kivaa ei ole vielä tullut, eikä uusia tuttuja vaan vanhatkin tutut unohtuivat. Joten nyt minusta tuntuu, että mun ympäriltä ei ole varaa kaikota yhtään ihmistä.

Pidänkö itsestäni? Enpä taida! Kun pitäisi olla sitä sun tätä. Pitäisi ainakin laiduttaa ja paljon muuta! Jos en pidä itsestäni läskinä, niin miksi sitten laihuttaisin? Mistä löytäisin sen tahdonvoiman muusta kuin itseni soimaamisesta läskiksi. Vähän sama on muidenkin asioiden kanssa, voin pitää itsestä ...sitten kun....mutta kun...... se muutos ei onnistu.

Nyt laitan viestin pojan anopille, jos vaikka tultaisiin tutuiksi!

_________________
http://satuetainen.vuodatus.net
Facebook: Satu Etäinen

Minusta on tärkeää ja rehellistä on pohtia noin! olen ennenkin sanonut että tykkään sun tyylistä ja "kieroutuneesta" ajattelusta,esim.kun sulla oli blogissa kuvia niistä kotoa muuttaneen aikuisen lapsen röykkiöistä
samaistuin siihen inhorealismiin täysin..
On hyvä pohtia ja kirjoittaa,kaikki mikä auttaa j o h o n k i n on hyväksi <3
Uusia ihmissuhteita ei ole koskaan liian myöhäistä löytää,kun on iso perhe ja elänyt maatalouselämää..se vie ihan toisella lailla kuin toisenlaista elämää elävän (/valinneen)ympyröissä

Minua jäi vaivaamaan tuo, että poikasi kertoi sinulle tyttäresi sanoneen, että hänellä oli tylsää luonasi.

Ensinnäkin: et sinä voi olla vastuussa tyttäresi ja hänen poikaystävänsä viihtyvyydestä, jos he tulevat teille kylään. Mitä ohjelmaa sinun heille pitäisi järjestää heidän mielestään?

Ja toiseksi: miksi ihmeessä aikuinen mies (poikasi) kertoo tuon kaiken sinulle ja takuulla ymmärtää sinun pahoittavan mielesi? Yrittikö hänkin syyllistää sinua tuosta? Ja jos yritti, niin miksi sallit sen?

Minullakin on aikuisia lapsia enkä osaa kuvitella tuollaista tilannetta.

Muuten tykkään tavastasi kirjoittaa ja minusta olet saanut hyviä, hyvää tarkoittavia kommentteja. Jatkan seuraamista.

jaanak

Ei uusia ihmissuhteita ole liian myöhäistä solmia, mutta kun olen vuosia yrittänyt eikä se ole onnistunut, niin jatkossa minun pitää tehdä jotakin toisin, jotta onnistuisin, enkä tiedä miten pitäisi menetellä. Olen asian kanssa vähän hukassa.

tuutu

Kyllä minä haluaisin, että tyttö ja hänen poikaystävänsä viihtyisivät meillä. Ainakin heidän pitäsi sietää minua, sitten kun heillä on lapsia haluan tavata lastenlapsiani, ja siksi nyt on todella tärkeää säilyttää hyvät välit heihin.

Ja mitä tulee poikani juoruamiseen, niin itsepä olen hänet kasvattanut. Olen ilmeisesti ollut huono malli ihmissuhdeasioissa. Siksi minun on se pakko kestää. Nyt en voi enää häntä kasvattaa. Muuten tuo poikani on kavereittensa suuntaan reilu ja suora, mitä olen huomioinut. Ja olen melkein kateellinen hänelle, miten hän on säilyttänyt kavereina ison joukon entisiä koulu- opiskelu- ja työkavereita. Minä olen missannut kaikki kaverit, vaikka olen joskus käynyt koulua, opiskellut ja ollut töissä.

Jos luette mun vanhoja juttuja, niin varmaan huomaatte, että joistakin asioista olen muuttanut mieleni. Sellaista sattuu! Itse vaan huomasin tässä, kun luin jotakin vahnaa blogiani, että kylläpä ajatukset muuttuu ajan kuluessa. Ja tietysti muuttuu se asiat, jotka ovat eniten mielessä, ja hyvä niin, toivottavasti pääsen eteenpäin, enkä juutu jauhamaan samaa.

_________________
http://satuetainen.vuodatus.net
Facebook: Satu Etäinen

_________________
http://satuetainen.vuodatus.net
Facebook: Satu Etäinen

Kolmena viimepäivänä on safkat näyttänyt siltä että niistä voisi alkaa karppia rakentamaan.

Tosta lämpimästä vedestä tulee mieleen että kun mä juon vaan itse keittämääni kahvia, pikakahvia voilla, pari kertaa unohtunnut kahvi, ihan juotavaa pelkkä voi vesi mutta piti kokeilla teen kanssa, jotenkin ei toimi jos sinne heittää teepussin, niin olen joskus vesi voita juonnut kupin kun ei kahvia ole tehnyt mieli. mmm. Aika hurja heitto, tiedän, tekee vaan pahaa kun menee lämmintä vettä hukkaan, sinnekkin olisi saannut sekaan voita.

_________________
Just eat a goddamn steak