Tiistai tammikuun toinen ton ja tön-päivä.
Siitä lähti tammikuu hujeltamaan, tämäki päivä jo puolessa. Valoa päin mennään ja on syytäkin. Pimmeetä on niinnotta ilman valoja törmäilee keskipäivälläkin huonekaluihin, vähintäin soffapöydän lasikanteen, jossa onkin enää yksi kulma, mihin en ois polveani kumauttanu.
Käytiin kaupassa, voi oli mekein lopussa ja grillatun broiskunkin ostin. Siitä saapi vähän soveltamalla monenlaista ruokaa loppuviikolle asti. Seuraava kauppareissu sitten perjantaina, lauantaihinkin vissiin pärjäisi, mutta silloin on loppiainen ja mä en juhlapyhinä kauppaan mene. Pientä kunnioitusta entisiä aikoja kohtaan näin omalla kohdallani.
Kitkajoki-dokumentti alkaa telkussa ihan kohta, katsoin eilen vähän huolimattomasti, nyt katon oikein ajatuksella. Oli mun mielestä hyvin tehty kuvaus itäisistä erämaista.
Sitä paitsi se dokumentin tekijä muistuttaa kovasti olemukseltaan, liikkeiltään, ääneltäänkin mun toisille tähdille vaeltanutta pikkuveljeäni. Voi ikävää...
Siinä mainittiin myös ne pienet suolamuikut, joiden nimeksi oikein virallisesti tuli Kitkan viisas. Miksikö? Kun ovat niin viisaita, etteivät ui Kitkajokea pitkin itänaapurin puolelle, vaikka joki sinne laskeekin. No hah-hah!
Siitä säästökampanjasta; ei se ole mulla mikään satunnaiset vaihtorahat satunnaisesti purkkiin, vaan määrätietoinen euro päivässä-tsydeemi. Eikä sieltä sitten rahoja kaivella edes loppukuusta rahapulassa. Nih!
Muoks. OOokin ennätti, vilkutuksia Ooolandiaan!
