karppaus.infon arkistoitu foorumi

Keskiviikko 6.4.-16

Sateinen, harmaa aamu! Siis tervetuloa ihana sade, vie pois lumet ja pölyt, ja tuo meille kevät!
Teikku, kaikenlaista sattuu, kaikissa vehkeissä on kuluvia osia ja joskus joku pettää.
tuo vaihderemppa, se oisis pitänyt siinä huollossa jo huomata, ei ois tullut tämmöistä
"käyttökatkoa" ja oisin päässyt normisti salille, mutta en taida tänään päästä ollenkaan.
Pitää kävellä sinne pyörän hakuun, kun Aatami tekee autossaan jotain rengasremppaa.
Tulisi ehkä liian iso rasitus tuon D2:n kannalta aatellen kävely korjaamolle, ajo sieltä
salille, salitreeni ja vielä pyöräily kotiin. En halua, että ne kortisolit rupee taas riehumaan,
opin siitä yhestä kerrasta.
Ahkerasti mie oon salilla käynytkin, ei haittaa, jos joku kerta jää väliin.
Tästä se päivä taas lähtee käyntiin.

Muoks. Suklaakakkuset jähmettyivät Salongissa yön aikana hienosti.
Tuntuu tosi ihanalta, kun sillä sivelee ihoa. Tykkään!

_________________
Elän hetkessä, suurella intohimolla!
Joskus kaiken loppu voi olla uusi alku!

Mäs ain vihdoin melkein kolmen vuoden haaveilun ja väijymisen jälkeen tilattua unelmapyöräni.
7-vaihteisen hybridin kohta pääseekin nauttimaan pyöräretkistä.

_________________
karppi nro 3729
"ihanvähänvaanhiilihydraatittomalla vuodesta 2007"

Onnittelut uuden pyörän ja haaveen täyttymisestä!
Nautinnollisia pyöräretkiä!!

_________________
Elän hetkessä, suurella intohimolla!
Joskus kaiken loppu voi olla uusi alku!

No nih!
Pyörä on haettu ja vaihteet toimivat kuin unelma.
Vaan vaihdettiinhan siihen kokonaan uusi vaihteisto, pitää sen toimiakin.
Kävelin sinne pyöräpuotiin ja matkalla bongasin kevään ensimmäisen peipposen.
Vettäkin sateli välleen, mutta ei pahemmin haitannut. Oisi saanut sataa enemmänkin,
nyt voisvat jo loputkin lumet häipyä, vaikkei niitä enää paljoa olekaan.
Iloisesti virtasivat vedet tien raviojissa, tuoksui ihan keväälle.

_________________
Elän hetkessä, suurella intohimolla!
Joskus kaiken loppu voi olla uusi alku!

Lauhkea eteläinen tuuli houkutteli miut vielä pienelle pyörälenkille.
Tuli mieleen vanha sanontani tuommoisesta tuulesta keväällä;
on ihan lokkituuli. Ja siinä niitä jo pari lentelikin vapaan taivaan alla ihallakseni
sitä sulavaa lentoa ja kaunista lentokuvaa...

_________________
Elän hetkessä, suurella intohimolla!
Joskus kaiken loppu voi olla uusi alku!

Täällä satoi ensin vettä, sitten räntää ja nyt vielä joku lumihiutale leijuu alas. Harakat vain ovat lennelleet vaisuna tuossa sateessa. Hyvää pyöräilyretkeilya sinne kiipeilyn oheen!

_________________
Karppausta v 2008 keväästä Heikkilän ketoruokavalion ja Annikan LCHF tyyliin.
LCHF ruokavalio(kin) toimii vain jos sitä noudattaa.
Old lives matter.

Torstai 7.4.-16

Niin se on viikko lipsahtanut tätä huhtikuutakin, joka on kuukausista julmin...
Aamu on tuulinen ja harmaa, lämmintä reilu +5 astetta.
Lumet ovat huvenneet kyllä huimasti. Ja kevytliikenneteitä on putsattu ihan
kiitettävästi, huomasin eilen.

Naama on nyt pyyhitty suklaakakkusella ja huulet rasvattu suklaasuukolla,
niinnotta ulkoisesti on hyvin suklainen olo. Sisäisesti olen varustautunut rasva-
kahvilla, jota pikkuhiljaa kulauttelen. Ei siitä vieläkään oo miun lempparia tullut,
mutta voi sitä aina välleen juoda.

Mitäpä tänään? Ainai siivousta. Joku ääni sisällä kuiskii, jotta keittiön ikkunan
voisi pestä. Saa nähä, päätyykö ihan teoksi asti. No, illalla se tiedetään!

_________________
Elän hetkessä, suurella intohimolla!
Joskus kaiken loppu voi olla uusi alku!

Huomenta tällekin vuorelle

Heräsi kysymys lukiessa viestejäsi. Puhuit tuolla kortisolien kohoamisesta ja että yksi episodi oli ollut asian kanssa. Mitä tapahtui? Minullahan on todettu epänormaalin korkeat kortisolit jo vuosia sitten.

Hienoa, että olet saanut taas pyörän kuntoon!

Moi!

Tuutu, moimoi!
River, olin tuonnoin ylipitkällä lenkillä ja väsyin kamalasti. Kun viimein pääsin kotiin,
mittasin sokrut, jotka olivat jotain lähellä kymppiä parissa
mittauksessa. Soon miulle paljon, ei ole kait koskaan ollut noissa lukemissa.
Kun ihmettelin sitä täällä, sain mlv:ltä hyvän selvityksen siitä, miten varasto-
energian loppuessa kortisolit (strssihormooni) nousevat ja hälyyttävät kuole-
man vaarasta eli inskat nousee ja maksa alkaa hulluna työntää sokeria vereen,
metformiinit vastustaa ja hulabaloo on valmis. Jotenkin näin se meni.
Sie saat siitä paremman käsityksen, kun luet mlv:n päikystä sivuilta 51-52.
(tarkistan oliko oikeat sivut)oli ne, eli noissa tuota käsiteltiin.
Ja sieltä opin myös sen, ettei kannata hiiliä tankata ennen salitreeniä,
ainakaan jos on D2 ja metformiinit. Ruotsissa ollaan menossa hiilettömään treeniin.
Nythän miulla ei lääkitystä ole ja hyvän combon olen löytänyt salille, eli avocadoa,
rahkaa, heraprodea ja mehukeittoa. Teen aika ison annoksen ja juon puolet salille
lähteissä ja toisen puolen treenin jälkeen. Toimii!
Muutenkin kannattaa lukea mlv:n päikkyä, siellä on paljon hyvää asiaa selvitettynä
"selkosuomella".

_________________
Elän hetkessä, suurella intohimolla!
Joskus kaiken loppu voi olla uusi alku!

No jopas. Tässä se nähdään, että ei ole liikunta hyväksi Vakavasti puhuen, pitääpä seurata asiaa itsekin.

Mlv:n päikkyä olen lukenutkin pikkuhiljaa. Tietoa on paljon, ja se vähän harmittaa kun moni linkki on ruotsinkieliselle sivulle. Tai siis oikeastaan eihän se hänen "syy" ole, että tieto on pääasiassa ruotsiksi. Mulla kun ei vaan tuo ruotsinkieli suju, ja nuo LCHF pioneerit on mokomat ruotsalaisia. Onneksi on nykyään tuo Eenfeldting ja kumppaneiden englanninkielinenkin sivusto, se diettitohtori. Tokihan mlv siis itse tarjoaa paljon tietoa myös suomeksi ja suomennettuna, mutta kun olisi niin kiva aina niitä lähdelinkkejäkin osata lukea. Höh, hassusti nyt selitin. Tarkoitus ei ollut marista mlv:n päikystä lainkaan, vaikka semmoiseltahan tuo nyt kuulostaa! Harmittaa vaan siis se, että kun hän tarjoaa niin hyviä linkkejä niin oma kielitaidottomuus on usein esteenä niiden lukemiseen.

Ymmärrän täysin mitä tarkoitat, River. Minnuu harmittaa kanssa monesti se,
etten saa oikein selvää, mitä niissä linkeissä sanotaan. Onneksi mlv aika paljon
suomentaa niitä tärkeimpiä.
Tuosta liikunnasta se, että tokihan D2n niinkuin kaikkien muittenkin pitää liikkua,
se on liki elinehto, mutta pitää osata suhteuttaa se omaan kuntoon ja taudin
(valitettavasti) olemassaoloon. Eli ei liikaa rehkimistä, ei liian pitkiä lenkkejä,
ja erityisesti se, että on jotain evästä mukana, jos sattuu reissullaan
lillukanvarsiin eksymään Eväs- ja lepotauko, jos siltä alkaa tuntua.
River, kun sie sanoit, että siulla on aiemmin todettu suuret kortisolipitoisuudet, niin
niillä voisi olla jottain tekemistä sen kanssa, että olet elänyt välleen aika ressistä
elämää - ainai muistelen niin...kortisolihan on nimenomaan stressihormoni, eli stressi
nostaa kortisoleja jotka nostavat inskoja jotka nostavat maksan sokerituotantoa
jotka nostavat inskoja...eioo ihme, että niin moni sairastuu D2een, kun ei tiedä
miten nuo hormonit toimivat, tai ei voi mitään esim. stressiselle elämänvaiheelleen.
En miekään ennen tiennyt, enkä ilman Karppilaa tietäisi ehkä vieläkään.
Voisin hyvinki olla inskaa piikittävä sohvaperuna "vuoren rinnettä kiipeevän"
liikunnallisen, lääkkeettömän, mutta toki insuliiniresistenssisen mummelin asemasta.
Mutta ainai on jottain tietoa olemassa päässäkin, ja tieto myös siitä, mistä sitä
oikeata tietoa hankitaan ja se ei todellakaan ole Diabetesliitto tai joku muu
viralliserheellinen.
Puh! Ihan hengästyttää kun niin innostuin selittämään!!

_________________
Elän hetkessä, suurella intohimolla!
Joskus kaiken loppu voi olla uusi alku!

Korjaan tekstiä vähäsen:
Vuorenrinnettä kiipeävä
Mummeli Lady

_________________
Päikky: http://karppaus.info/forum/viewtopic.php?f=11&t=72076

Teikku hih!
Ettei totuus unohtuisi, pannaas tänne yksi vinksinvonksin-kuva.
Liekö sitten Leidi vai Mummeli.

klics, ja hän kohottautuu pystyasentoon!

_________________
Elän hetkessä, suurella intohimolla!
Joskus kaiken loppu voi olla uusi alku!

Niin tykkään noista sun vinksinvonksin kuvista

_________________
Päikky: http://karppaus.info/forum/viewtopic.php?f=11&t=72076

Sen verran vielä houkutteli ulkoilma ja pieni happihyppy, että nappasin
sauvat käteen ja lenkkarit jalkaan ja läksin käymään Huhtiksen pankkiautomaatilla.
Sittarin automaatti on usein viikonloppuna joko rahton tai epäkunnossa.
Ei tarvii sen kanssa huomenna ihmetellä, salireissulla sinne kuitenkin tulee mentyä.
Vettä sateli hiljakseen koko ajan, mutta ei tuo haitannut, puolisen tuntia meni aikaa
ja kerkisin siinä parit kuulumisetkin matkan varrella vaihtaa.

Eilisistä suklaaorgioista oli yksi jämäluraus suklaa-ooöö-kaakaovoita jälellä.
Lämmitin sen just ja just juoksevaan muotoon, sekoitin mukaan pari teelusikallista
hien.sokeria ja sivelin iholle suihkuun mennessä. Hyvä kuorinta ja rasvaus
samalla kertaa. Rasvausta vielä vähän täydensin suihkun jälkeen. Iho tuntuu
ihanan pehmoiselta.

Jospa tästä kohta siirryn makkarin puolelle. Miten lie olevinaan väsyttää,
vaikka ihan nuhjaamispäivä on ollut. Jospa tuo pikku lenkki sentään buustais
vähän aineenvaihduntaa tikittämään iltayön puolellekin.
Adjö, mina kära vänner!

_________________
Elän hetkessä, suurella intohimolla!
Joskus kaiken loppu voi olla uusi alku!

Mutku.
Äsken harmitti kun kamera puuttui.
On siis hieno tyttärien ostama järkkäri, kaikilla herkuilla.
Upea valaistus, etelässä sadetta, idässä aurinkoa.
Välissä pelto täynnä olkia' lato upeassa valossa.
Ja se keleen kamera kotona....

Olisko tullut noin upeeta kuvaa kuin Ladystä, en tiedä.
Ekä sitä enää milloinkaa saa tietääkkään.
Hetken kestää elämää, sekin synk...
Nih.

_________________


En se minä ollut ja siksi toiseksi se oli vahinko.

Kiitos esitelmästä, mielellään luen, eli intoudu vaan kirjottamaan Stressiä tosiaan on ollut, on vaihtelevasti edelleen ns. omiksi tarpeiksi... Lääkäri käski välttämään. Meni vähän samaan kastiin kuin laihdutusohjeena "syöt vähän vähemmän". Nyt on onneksi se elämän tilanne että se on suureksi osaksi ihan omasta asenteesta kiinni. Sitä minä yritän nyt opetella. Semmoista tervettä "I don't give a shit" asennetta


Tälleen, että ei ole minun sirkus eikä minun apinat Paitsi tietysti silloin kun kyseessä on ne omat apinat, niin kuin nyt tuon pojan jupakankin kohdalla.

Ihanan keväinen kuva sinusta

Perjantai 8.4.-16

Harmaankalsea aamu. Telkassa käsitellään MS-tautia. Paikalla oleva
potilas kertoo lopettaneensa ikäviä sivuvaikutuksia aiheuttaneen lääkityksen
ja vaihtaneensa ruokavaliota,syö nyt kaksi kertaa päivässä mutta korvat
hörössä kuuntelemisesta huolimatta en saanut selville, minkämoisesta ruoka-
valiosta oli kyse. Pitää yrittää selvittää. Mistähän johtunee, että veikkaan lchf:aa.

Isukki, elämässä on! Niitä häviäviä hetkiä, joita ei takaisin saa. Vallankin kuvausta
harrastavalla tai muutoin sillä silmällä maalimaa kahtelevalla pitäisi olla kuvausvalmis
kamera aina taskussa tai kaulassa.
River, niinhän se on. Kaikkeen stressiin ei ihan aina voi ihte vaikuttaa.
Ja kiitos kehuista, itse asiassa kuva on otettu viime vuonna loppukesästä.

Mitä lie eilinen iltalenkki buustannut, joka tapauksessa valvoin melkein koko yön.
Puoli neljän aikaan söin aamiaisen, rooibosteetä ja juustopannaripalan ynnä yhen
- voi hyvä isä tokkiinsa - pannutetun grillimakkaran!
Sen jälkeen nukahin ja heräsin ½8. Ymmärrettävästi on aamiaisena nyt vain rasvakahvia.
Ennen salille lähtöä sitten sitä voimajuomaa.

_________________
Elän hetkessä, suurella intohimolla!
Joskus kaiken loppu voi olla uusi alku!

No nyt jo tiijän hyviki, mitä eilinen ilta/viime yö buustasi.
Sitä ei vaan aina tuu tajunneeksi, kun on intoa täynnä kuin keväinen
vasikka. Oishan tuo jo pitänyt tietää, kun kroppa alkoi käydä kosketusaraksi,
rintakehäki nyt niin, ettei kädellä sivellä kärsi. Se sattans fibrohan se siellä
oli tulollaan ja eipä miusta paljonkaan tekijäksi salilla ollut. Soutelin hiljakseen,
tein selät, mahat ja jalkaprässin pienillä vastuksilla ja venyttelyä sitten
sen minkä kroppa antoi myöten.
Ihan piti Aatamilleki sannoo, kun kyyti minnuu, että elä tule tännään,
mie en jaksa.
Ylleensä mie tajuan tuon fibron jo ekoista oireista, miten lie nyt päässyt
yllättämään ihan täysin. Ja oikeesti pitää nyt sanoo, että mie oon tosissa
kipiä. Kivutonta kohtaa eioo ko korkeintaan kielessä. Olo on kuin katujyrän
alle oisin jäänyt ja lihaksissakaan ei tunnu voimaa olevan yhtään.

Tää eioo mikkään valivalivalitus, pikemminkin raportti olotilasta.
Ja välleen se olotila on tämmöistä. Helveta!

_________________
Elän hetkessä, suurella intohimolla!
Joskus kaiken loppu voi olla uusi alku!