karppaus.infon arkistoitu foorumi

Olen miettinyt lisäravinteiden hankintaa jo pitempään. Tällä hetkellä otan vain karnosiinia. En tiedä, ovatko lisät oikeasti tarpeellisia. Karnosiini on tuntunut auttavan väsymykseen. Tosin kyse voi olla lume-vaikutuksestakin. Ruokana tänään tavanomainen aamiainen pekonista ja vihanneksista, lounaaksi jauhelihakermakastike ja 2 pientä perunaa sekä parsakaali-nokkoslisäke, mantelileipää, hapankaalia, piimää, marjoja ja luumuja sekä kermakahvia. Iltauinti ja sauna kuuluivat ohjelmaan.

Mihin niitä tarvitsisit? : )

Nimmarilla "toista vuosikymmentä ilman ravintolisiä, ja reilusti yksinkertaisemmalla ruoalla kuin sinä"

_________________
Erkki terveys- eko- ja eettisistä syistä. Tyyli täällä, kliks
Ei eläinkään pysy terveenä jatkuvasti vaihtelevalla sapuskalla.
We are 90% microbes and 10% human.
Why invent a cure when you can profit from thousands of remedies? (DrWho)

No niinpä, els! Tuntuu, että voin jo paljon paremmin kuin ennen tällä ruokavaliolla ja painokin on laskenut parin kilon verran viime mittauksesta. Noita verensokereita vain mietin, että riittääkö tämä maltillinen karppaaminen. Taannoin yritin syödä berberiiniä, mutta se ei oikein tuntunut sopivan. D-vitamiinia syön talvisin. Yksi lääkäri epäili minua lääkevastaiseksi ja oikeassa taisi olla. En haluaisi syödä muuta kuin kunnollista ruokaa. Ravintolisätkin arveluttavat. Otan kuitenkin nyt tämän ruokavalion vakavammin kuin koskaan ennen, sillä en usko, että saisin enää apua vaivoihini mistään muusta. Äidilläni todettiin hiukan kohonnut verensokeri ja nyt tuntuu, että tämä ikänsä voita syönyt 86v. mummeli on peloteltu rasvalla. Oli mennyt ostamaan Voileviä!!!

Oletko mittaillut verensokereita? Pyydä terveyskeskuksen lääkäriltä labrat ja eteenkin kysy pitkää verensokeria, jos se on yli 6, niin insuliiniresistenssi on todennäköinen.

Multa aikoinaan työpaikkalääkäri kysyi, olenko lääkevastainen. Vastasin, että akuuteissa tapauksissa en missään tapauksessa, kroonisiin oireisiin yritän löytää muita vaihtoehtoja. Selitys kelpasi.

Keittiödiagnoosi: Lihottaako, kusettaako (öisin), vituttaako (masentaa), väsyttääkö (pakolliset päivänokoset)? Jos kaikkeen vastaa kyllä, niin on syytä epäillä. Painosi toki näyttää laskeneen, mutta jos taustalla on vakavampi insuliiniresistentti, niin se ei parane kuin ankaralla hiilarien rajoittamisella, johonkin lähelle 20 g/päivä. Heikkilän sanoin: "ei voi olla vähän raskaana".

Sukulaisista (subjektiivinen otos): Ei kuuntele äiti tytärtään eikä tytär isäänsä...

_________________
Evoluutio ei ole väärässä. Minä voin olla.

Hyvin muotoiltu!

_________________
"We are not living longer, we are dying longer". Sten Ekberg
Häntä pystyyn vaikka hakaneulalla!

Hyvä vastaus minunkin mielestäni. Ja niin, olen saanut D2-diagnoosin yksityisellä puolella, mutta sitten myöhemmin terveyskeskuslääkäri oli sitä mieltä, etten tarvitse vielä lääkitystä. Olin karpannut sitä ennen enemmän ja vähemmän varmaankin vuoden verran. Vuosi sitten taas uusi lääkäri kirjoitti metformiinireseptin, kun en halunnut ruveta syömään kolesterolilääkettä. Ainakin ymmärsin hänen puheestaan, etten muuten olisi sitä välttämättä tarvinnutkaan. En voi syödä metformiinia kovien vatsavaivojen takia. Olen laiminlyönyt kotimittaukset sen jälkeen, kun liuskat loppuivat. Pitäisi hommata uusia. Pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni. Luulen, etten pysty kovin tiukkaan hiilarirajoitukseen. Tykkään liian paljon syömisestä. 40-50g hiilareita on tällä hetkellä se, mihin pystyn. Tiukempi linja onnistuisi ehkä aseella uhaten. Mielialasyöminen on kyllä hurjasti vähentynyt tai ei sitä tällä hetkellä ole ollenkaan. Hiukan pelkään kaamosmasennusta, joka yleensä on laukaissur minussa syömähimon. Mutta nyt tykkään ruokavaliostani tosi paljon. Ja mikä parasta, pystyn noudattamaan sitä ilman suuria vaikeuksia.

Meillä hiilariherkillä se hiilariraja vaihtelee eli voi olla että sinulle hyvinkin riittää tuo rajoitus sinne 40-50 gramman pintaan. Minä pysyn remissiossa vain jossain 20-25 gramman pinnassa ja sitten ne ruokakerrat rajoittaen max kolmeen. Minä ostan nykyisin itse liuskat kun niitä tarvitaan vain joskus kontrollimittauksiin, voihan sillä varmistaa että pysyy sokerit hallinnassa. Toivotaan että masennus pysyy poissa ja siihen syömähimojuttuun auttaa se että ruokavalio on mieluinen. Hyvää syyskesän jatkoa vain!

_________________
Karppausta v 2008 keväästä Heikkilän ketoruokavalion ja Annikan LCHF tyyliin.
LCHF ruokavalio(kin) toimii vain jos sitä noudattaa.
Old lives matter.

Kiitos, mlv! Minäkin uskon, että maistuva ja mieluinen ruoka auttaa syömähimoon ja tietenkin tämä LCHF. Se pitää nälkätuntemukset kohtuullisina. Leipää mussuttaessa pikku hiuka sai pian etsimään lisää syötävää, kun nälän tunne katosi vain hetkeksi. Olen nyt pystynyt venyttämään ateriavälejä ja silloin tällöin selvinnytkin kolmella ruokailukerralla päivässä, mikä onkin tavoitteeni. Ehkä tuo hiilareiden vähentäminenkin vielä onnistuu. Katson ja kuulostelen tässä näitä kropan tuntemuksia ja seurailen painoa. Aamusokereita mittailen myös. Olen nyt innostuneempi tästä dieetistä kuin kertaakaan aikaisemmin eli motivaatio jatkaa on aika korkealla. Huomaan sen siitä, että jos poikkean ohjelmastani vaikka juhlissa tai matkoilla, palaan mahdollisimman pian dieettiin. Oikein kaipaan sitä, että voin syödä niitä "omia ruokia". Tämä on minulle merkki siitä, että olen sisäistänyt tai omaksunut karppaamisen eri tavalla kuin ennen. Eikä ole samanlaista kaipuuta vanhoihin ja tuttuihin makuihin kuin silloin, kun vasta ensi kertaa tutustuin vähähiilariseen dieettiin. Uskon, että tämä kerta voi olla nyt enemmän kuin jälleen uusi yritys palata ruotuun.

Söin taannoin tuliaisiksi saamaani leipää. Istuttiin kahvipöydässä ja ihan kohteliaisuudesta söin palasen. No, vielä illalla söin toisen palan, sillä leipä maistui pitkästä aikaa oikein hyvältä. Mutta mitä tapahtuikaan. Vatsa turposi ja olo muuttui raskaaksi ja jotenkin voimattomaksi. Nälkä ei ollut, vaan sellainen oikein ikävä pömppö olo. Jäin miettimään, miksi vilja ainakin leivän muodossa saa minussa aikaan tuollaisen reaktion. Lisäksi närästysvaivat pahenivat. Niitäkin minulla on ajoittain ollut. Oma aamiaiseni eli pekoni, salaatti ja tomaatti kermakahveineen ja hapankaaleineen jättää ihan erilaisen fiiliksen. Sen olen huomannut, että pieni määrä viljaa harvoin, ei vielä vaikuta oloon. Mutta sellainen suuri muutos on tapahtunut, että leipää tekeekin mieli todella harvoin, ei oikeastaan enää ollenkaan. Varmaan aivot osaavat nyt yhdistää leivän pömppöön oloon ja viestivät muuttamaan syömistottumuksia ihan alitajuisesti. On tämä aika ihmeellistä minulle, joka olen pitkiäkin aikoja elämässäni elänyt suureksi osaksi voileivillä. Syömisiäni ovat muutenkin ohjanneet lähinnä makunautinnot. En kyllä pysty vieläkään syömään ns. pahaa ruokaa. Kasvissyöntikokeiluni päättyi aikoinaan siihen, kun en osannut tehdä pelkästään kasvikunnan tuotteista tarpeeksi hyvää ruokaa. Nyt ehkä osaisinkin, mutta enää en tunne tarvetta muuttaa mitään. Näin on hyvä.

Keittelin pitkästä aikaa luulientä grillibroilerin luista, joita olin kerännyt pakkaseen. Tuli todella maukasta hyytelöä ja olen sitä käyttänytkin jo moneen ruokaan. En olisi ilman tätä foorumia keksinyt keittää jäännösluista lientä tällä tavalla. Roskiin ne aina ennen menivät, harmi kyllä. Nyt pakastan luut ja keitän sitten kerralla isomman satsin. Syksy tekee tuloaan ja vähän minua jo jännittää, laukaiseeko iltojen pimeneminen syömähimon. Niin on usein tapahtunut, mutta toivon tietysti, ettei nyt niin käy.

Aika hyvin on dieetti sujunut. Oli yövieraita ja pelkäsin vähän, tuleeko repsahduksia, mutta ei pahemmin tullut. Kahvittelut sujuvat koko ajan paremmin eli en välttämättä sorru syömään makeita. Ennen en voinut ollenkaan vastustaa keksilautasen kutsua. Vaikka tänne päikkyyn kirjaan lähinnä onnistumisia ja edistysaskeleita, on elämä välillä niin hektistä, etten aina mieti loppuun asti, mitä suuhuni pistän. Paino on kuitenkin hiukan laskenut, joten oikealla tiellä ollaan. Ruokavalioni kivijalka on nyt jauheliha, broilerinliha ja erilaiset kalat. Lisänä sitten vähän riisiä tai perunaa ja vihanneksia. Nyt olen syönyt paljon luumuja, ehkä liikaakin. Sato oli niin hyvä. Maitotuotteet ovat jääneet aika vähiin. Rasvaa kuluu melko paljon. Silloin tällöin syön pähkinöitä ja joskus palan kauraleipää. Aika maltillista karppausta harrastan. Syönhän hedelmiäkin. Kokonaisruokamäärä on kuitenkin aika tavalla vähentynyt eli en syö enää kovin paljon. Kylläisyys siis tulee vähemmästä. Lasken sen itselleni isoksi edistysaskeleeksi matkallani kohti uutta suhdetta ruokaan ja syömiseen.

Tänään olen aivan erityisesti iloinnut elämäntapamuutoksestani. Minulle se on ihan todellinen rukousvastaus. Olen kamppaillut niin kauan ruokariippuvuuden kanssa, että välillä aloin jo epäillä minkäänlaisen muutoksen mahdollisuutta. Syömisestä on pikku hiljaa tullut minulle aika yksinkertaista ja pystyn melkein kokonaan pitämään tunteet erossa ruuasta. En siis yleensä enää syö mihinkään tunnetilaan erityisesti. Makeankaipuuta on todella vähän. En muista, milloin suhteeni ruokaan olisi ollut näin normaali. Luottamus siihen, että syksykin tulee menemään hyvin, on kasvanut. Parasta on se, että karpatessa nälkä on normaalia ja hallittavissa ihan säännöllisillä ruoka-ajoilla. Eli ei tarvitse syödä kuin lehmä laitumella, koko ajan. Pienet pokkeamat eivät myöskään kaada systeemiä, kun se ei perustu ajattelulle tyyliin kaikki tai ei mitään. Olen näiden havaintojeni jälkeen aivan uskomattoman tyytyväinen. Ja kiitollinen olen tästä foorumista ja niistä monista hyvistä neuvoista ja tsemppauksesta, joita olen täällä saanut. Niiden avulla olen päässyt tähän pisteeseen.

Syksy on tähän saakka sujunut yllättävän hyvin, vaikka uusi työ on aiheuttanut hieman stressiä. Syöminen on välillä ollut epäsäännöllistä, mutta en ole sortunut suuriin ylilyönteihin. Paino on hiukan laskenut. Minullahan tavoitteena on satasen alitus ja siihen on vielä matkaa. Aloitin jostain 125 kilon vaiheilta painavimmillani. Nyt olen 116,5 kg. Avuksi painonpudotukseen otin kalorien laskemisen. On ollut kiinnostavaa tietää, mikä on syömäni ruuan kalorimäärä suhteessa sen tuottamaan kylläisyyteen. Pekoniaamiaiseni kalorit ovat hiukan alle 300 ja jaksan sillä hyvin lounaaseen. Toisinaan syön munakokkelia pekonin tilalla. Silloinkin kylläisyys on hyvä. Tämä on minulle tärkeää, jotta nälkä ei kasva liian suureksi ja johda ylensyöntiin tai yhtämittaiseen mussuttamiseen. Tunnesyömistäkin on ollut yllättävän vähän, vaikka kaamos aina laskee mielialaani ja silloin yleensä himoitsen jotain makeaa. Tähän asti on siis mennyt hyvin. Säännölliset ruokailut auttavat ehkä parhaiten pitämään dieettiä yllä kunnon ruuan ohella tietysti. Oikeasti olen tyytyväinen jo siihenkin, ettei paino talvisaikaan nouse. Niinhän minulle on vuosien varrella tavallisesti käynyt. Kokonaan ilman makeaa en ole nytkään pystynyt olemaan eli jäätelöä tai suklaata olen syönyt heikkoina hetkinäni, mutta niitä hetkiä ei onneksi ole ollut monta. Leivonnaisistahan en kauheasti välitäkään, joten keksit, kakut ja muut sellaiset on ollut helppo jättää pois. Leipäkin maistuu nykyään ihan pahvilta näkkäriä lukuunottamatta. Tämän päivän lounaaksi olen suunitellut kanaa kookoskermassa lisänä höyrytettyä kesäkurpitsaa. Miehelle keitän spagettia tai riisiä, sillä hän ei erityisemmin pidä kypsennetyistä kasiksista. Leuto ja kuiva sää kutsunee pihatöihin.

Kivoja kuulumisia täällä! Se että paino on laskusuunnassa kertoo myös että ruokailut sopivat ja laihtuminen ilman nälkää onkin hyvin. Oikein hyvää talven alkua vain, toivottavasti uudessa työssä stressi helpottaa!

_________________
Karppausta v 2008 keväästä Heikkilän ketoruokavalion ja Annikan LCHF tyyliin.
LCHF ruokavalio(kin) toimii vain jos sitä noudattaa.
Old lives matter.

Kiitos, mlv! Tuo laihtuminen ilman nälkää tuntuukin nyt aivan ihmeelliseltä, kun aina ennen karppaamista jatkuva nälkä pisti kokeilemaan kuureja toinen toisensa jälkeen ja paino jojoili. Aina laihdutksen välillä ahmin nälkääni. Nyt melkein naurattaa, jos ei toisaalta harmittaisi niin paljon oma tyhmyys ja tietämättömyys. Tunnesyöminen minulla tietysti laittoi omat esteensä terveelle suhteelle ruokaa kohtaan. Nyt olen käsitellyt asioita ja vapautunut tunteitten hallitsemisesta ruuan avulla. Se on ollut iso edistysaskel matkalla terveyteen. Kaipaan nykyään lähinnä vain oikeaa ruokaa eli sitä, mikä pitää nälän poissa. Minulla se on liha, rasva ja vihannekset. Jos ja kun kaipaan makeaa jälkiruokaa, syön pari taatelia ja kourallisen pähkinöitä tai sitten juustoa ja jotain hedelmää. Ja pieni määrä riittää. Olen jopa alkanut tuntea pientä ällötystä sokerisia herkkuja, jopa jäätelöä kohtaan. Tämä on uusi havainto ja toivottavasti pysyvä.

Joulu laittoi vähän jarruja painonpudotukselle, mutta nyt ollaan taas oikealla ladulla. Menneen kuukauden ykkösherkku oli madekeitto, joka on kyllä mielestäni keitoista parhain. Teen sen aina hyvin yksinkertaisesti ja laitan paljon kermaa liemeen. Mieskin tykkää, vaikka ei muuten keitoista piittaakaan. Hernekeittoa toki syödään. Palkokasvit kuuluvat ruokavaliooni kohtuullisina määrinä. Aamiaiseni on edelleen pekonia ja munia vihannespedillä. Tähän en kyllästy ollenkaan.
Vähän hapankaalia ja kermakahvi sekä lusikallinen pakastemarjoja lisänä, niin keho ja mieli on ravittu. Leivän kanssa joudun olemaan erityisen tarkkana, sillä pienikin määrä saa helposti aikaan ahmimisreaktion. Joskus tekee mieli hiukan kuivahtanutta ruisleipää, jossa maku on mukavasti tiivistynyt. Palasen saatan syödä, mutta en sitten enempää. Mukillinen vaniljakahvia on viime viikkoina ollut jälkiruokani. Muuta en kaipaakaan sen lisäksi, niin aromikasta se on. Edelleen syön vähän perunaa ja riisiäkin. Ei kovin karppia, mutta pidän määrät pieninä. Voi antaa perunalle ihanasti makua samoin kuin kookosöljy riisille. Kalaa syömme aika paljon varmaan siksikin, että siitä ovat lapsetkin aina tykänneet, vaikka muuten ovat olleet vähän nirsoja. Lohta paistan mielelläni voissa medaljonkeina. Laitan nykyään vihanneslisäkkeitä paljon enemmän kuin ennen. Se on selkeästi karppauksen aikaansaama muutos perheemme ruokavaliossa. Ruoka maistuu hyvältä ja nautin syömisestä hyvillä mielin.

Hyviä uutisia täällä, sinä olet löytänyt hienosti koko perheelle toimivan ruokasysteemin. Oikein hyvää kevättalvea sinne ja kiva kun käyt kertomassa kuulumiset!

_________________
Karppausta v 2008 keväästä Heikkilän ketoruokavalion ja Annikan LCHF tyyliin.
LCHF ruokavalio(kin) toimii vain jos sitä noudattaa.
Old lives matter.

Ihan samaa tulin sanomaa kuin mlv. Hieno homma ja hyvät jatkot o/

_________________
Erkki terveys- eko- ja eettisistä syistä. Tyyli täällä, kliks
Ei eläinkään pysy terveenä jatkuvasti vaihtelevalla sapuskalla.
We are 90% microbes and 10% human.
Why invent a cure when you can profit from thousands of remedies? (DrWho)

Kiitos mlv ja els! Olette kyllä foorumin kantavia voimia ja vhh:n tietopankkeja. Sillä tietoa tarvitaan. Monella on näistä asioista aivan väärä käsitys, vieläkin. Olen todella hämmästynyt, miten vähän diabeetikotkin ovat selvillä karppauksen hyödyistä sairauden hoidossa. Omassa tuttavapiirissä on kakkostyypin diabeetikkoja, jotka eivät ole koskaan kokeilleet vhh-ruokavaliota. Minä tietysti yritän valistaa, mutta ruokatottumuksia on vaikea muuttaa. Ja tottahan se on. Itsekin olen kamppaillut mielitekojen kanssa aika ajoin. Terveyshyödyt kuitenkin ovat niin suuret, etten voi ajatellakaan luopuvani karppauksesta. Siksi mielestäni sairaiden kannattaisi ainakin kokeilla tätä ruokavaliota. Terveiden voi olla vaikea kannustaa itseään jatkamaan uudella tiellä, kun kyllästyminen ja mieliteot iskevät. Pelkkä laihtuminen ei riittänyt minullekaan kannustimeksi. Vasta selvät terveyshyödyt muulla tavoin saivat pitämään kiinni uudesta elämäntavasta. Tietysti aikaa on kulunut uuden opettelussa enkä kiellä, etteikö olisi vieläkin varaa viilata syömistä parempaan suuntaan. Nyt olen kuitenkin tässä vaiheessa matkaani ja monta kokemusta rikkaampana. Välillä on menty metsään, mutta siitäkin voi oppia jotain. Netflixistä löysin mielestäni hyvän dokumentin ketogeenisesta ruokavaliosta. Valistusta tarvitaan edelleen.

Olen nyt kokeillut kahvin pois jättämistä - taas kerran. Luulen, että kahvilla on lievästi huono vaikutus verensokeriini tai vointiini noin yleisesti. Tee ei tunnu vaikuttavan samalla tavalla sydämen rytmiin kuin kahvi, joka aiheuttaa minulla oireita suurina määrinä. Ja siihen tuo kahvinjuontini aina menee eli yhä useampaan kupilliseen päivässä. No, katsotaan onnistunko edes vähentämään. Sitä kuitenkin kovasti toivon. Viikonlopulla söin vähän herkkuja parissa erikoistilanteessa. Ei ollut kyllä erityistä kaipausta ja tajusin pian, että ilmankin olisin voinut olla. Nyt ei ole mitään juhlia tai muuta vastaavaa tiedossa pitkään aikaan, joten ei ole tilanteita, jotka houkuttelevat poikkeamaan ruokavaliosta. Enkä noita poikkeamia pidä enää niin katastrofaalisina nyt, kun syöminen hallitsee elämääni koko ajan vähemmän ja vähemmän.
Tuosta henkisestä puolesta onkin tehnyt mieli kirjoittaa. Se on monilla meillä vakavasti ylipainoisilla todella tärkeä syy tilanteeseemme.. Sokerimielihyvä on valtavan koukuttavaa. Kun karppasin ja mieliteot katosivat, aloin kaivatakin sitä himoa, jonka tyydyttäminen antoi niin euforisen olon. En ollut tajunnut, miten koukussa olin siihen mielihyvään, jonka syöminen antoi. Luulin, että jos vain erit.makeankaipuu jonkinlaisena fyysisenä tuntemuksena tai tarpeena katoaa, laihtuminen sujuu aivan leikiten. Minulle oli lopulta yllätys, että näin ei ollutkaan. Olen tarvinnut kaiken tämän ajan näiden asioiden tajuamiseen ja sen opetteluun, että tunteet on käsiteltävä muulla tavoin kuin syömällä. Karppaaminen vasta lopulta avasi silmäni näkemään oman kasvavan ylipainoni syitä. Olin vahvasti addiktoitunut ruuan aikaansaamaan mielihyvään. Ja tarvitsin ruokaa koko ajan enemmän ja enemmän.
Muutosprosessini on ollut hidas ja poukkoileva, mutta se eli muutos on kuitenkin lopulta tapahtunut. Suhteeni ruokaan on radikaalisti muuttunut. Olen tästä hyvin iloinen.