Keskiviikko 13.4.-16Iloista huomenta vuoren rinteeltä!
Voi, Willassa on käynyt vieraita! Kiitos ajatuksistanne MaMi, mlv, Grasu, Kirris...
Kyllä kevät on kaikin puolin ihanaa aikaa janyt tietysti ootan ihan hikuna Paratiisiin
pääsyä. Vaikka taitaa se vielä vähintäin kuukauden takana olla.
Noista töyhtöhyypistä vielä, vaikka oon sen tainnut sataan kertaan tarita.
Isä nimitti niitä "Molotohvin harakoiksi", sodassa olivat semmoisen nimen antaneet,
kun niitä oli ollut Karjalassa runsaasti. Ja miulla on muisto lapsuudesta; isän kanssa
oltiin kävelemässä jossain pellon laidassa, mie, pieni isin tyttö käsi tiukasti isän
kädessä. Silloin nähtiin töyhtöhyyppiä ja isä sanoi, että katos, Molotohvin harakoitahan
siinä. Mentiin sitten kotiin ja mie riemukkaasti kertomaan äidille, että me nähtiin
Molotohvin harakoita. Äitiä se vähän nauratti, ja sanoi sitten, että töyhtöhyyppä
sen linnun oikea nimi on. Mutta Molotohvin harakaksi se miun ajatuksiin jäi ja joka
kevät, kun nään ensimmäiset, muistan tuon tapahtuman. Ja saan kyyneleet silmiini.
Oisinko silloin ollut jotain viisivuotias.
Suloisenhaikeista muistoista tähän päivään!
Hupsista vaan, huomasin saapuneeni pari päivää etuajassa toisen etapin leiriin,
jota joku oli vielä siirtänyt puolisen kilo(metri)a eteenpäinkin.
Enpä tuohon jää ihmettelemään, luotiliivikahveet juon ja Ramsayn munat haarukoin suuhuni ja
eikun eteenpäin kohti 3. etapin leiriä. Nämä pari lisäpäivää ovatkin tarpeen, 3. etappiin on
matkaa 1,5 kilo(metri)a ja sinne viimeinen saapumispäivä on 29.4. Eli yli ½ kiloa on viikkotavoite,
se voisi vielä tässä vaiheessa olla mahollista saavuttaa, vallankin näiden kahden lisäpäivän avulla.
Sitten nousu alkaa käydä jyrkemmäksi ja ja viikkotavoitteetkin pienenevät.
Joku voipi pitää tätä vuorenrinneleikkiä ihan höperönä, mutta jos/kun tämmöinen mielikuva-
harjoitus auttaa minnuu laihtumuksen tiellä, niin oikein hyvä.
Laihutuksessa, kuten sodassa ja rakkaudessakin, kaikki keinot ovat luvallisia.
