jäbä kirjoitti:
Sisäelimet ovat parhaita ja todella ravinnetiheitä mutta jakavat kovasti mielipiteitä, eikä ne kovinkaan monelle maistu.
Lihoista löytyy paljon ravinteita ja mitä vähemmän kypsennetään, sen pienempi ravinnehävikki.
Kananmuna on oikein loistava, varsinkin kun keltuaista kypsentää mahdollisimman vähän.
Kasviksissa joo toki on ravinteita mutta ne(kin) pitää kypsentää ja silloin ravinteita häviää paljon. Lisäksi kasviksia pitäisi syödä kovin suuria määriä ja monet kasvikset sisältävät huomattavasti antiravinteita, tärkkelystä ja hiilareita jne.
Parhaiten hivenaineita ja ravinteita on tai ne säilyvät itse tehdyssä ruoassa versus teolliseen / kovasti prosessoituun.
Edit:
Onhan toki makkaramunakas juustolla ja paljolla voilla oikein hyvää ruokaa ja teen itsekkin sellaisia toisinaan.
Sisäelintä syön maksamakkaran muodossa ja saattaisin paistaa sitä muutenkin.
Liha tietysti on ongelma, kun se on täynnä antibiootteja ja muuta töhkää. Sen takia olenkin syönyt lammasta, kun se on suuren osan vuodesta vapaana laitumella.
Kasviksista ristikukkaisilla ja muutamalla muilla on goitrogeenejä, mutta keittäminen neutraloi ne. En tiedä, miten paha ongelma se on kilpirauhasen kannalta, kun tuntuu, että D-vitamiini olisi se suurin puute. D-vitamiinia otan yhä purkista läpi kesän ja sen lisäksi lisäravinnetta, jossa on jodia sekä tyrosiinia. Oksalaattiongelmaan olen tutustunut vasta pintapuolisesti. Minun suurin ongelmani siinä kuitenkin on tee.
En pidä myöskään tärkkelystä enkä hiilareita ongelmana, kun se nauttiminen tapahtuu ennen urheilusuorituksia.
Kananmunia olen syönyt välillä hyvin säännöllisesti ja saatan syödä edelleen.
Makkarat tänään oli sen takia, että ne kulkivat repussa luontoon, eikä ollut vaikeaa valmistaa. Pakastimessa on Tapolan mustaa, eli siitä saa sitten sisäelinruokaa eli verta.
Kirjaudu sisään
UKK
Etsi
2006: 80kg 
