Muutamassa päivässä voi lihota vissiinkin, tai ainakin kerätä sellaisen turvotuksen, että tuntee lihonneensa. Kevät tuo tullessaan juhlia ja sukulaisvierailuja. Mummo sanoo kahvipöydässä "otapa tästä pullaa, ihan sinua varten leivoin kun aina oot siitä tykännyt". No, minähän syön sitten pullaa.. ei se yksi pulla pahaa tee, eikä ehkä kaksikaan.. Mutta, kun mummolareissu kestää kolme päivää ja mummo tykkää, kun kaukana asuvat sukulaiset tulee kylään niin silloin ei syömingeissä säästellä. Hiilariruokaa ollu paljon tarjolla. Mutta toisaalta ei mitään einestä. Kaikeksi onneksi mummo on aito maalaisemäntä, joka ei laittihömpötyksistä välitä. Leipävoi oli voita eikä margariinia, juustot täysrasvaisia jne. Kahvin kanssa kunnon kermaa. Mutta kyllä niitä makeita sokerileivonnaisiakin riitti. Mummo itse voi hyvin ja ikääkin reilu 85 vuotta, kotona asuu ja on pirteä. Pientä vaivaa alkaa kuulemma tulemaan ja joitain lääkkeitä joutuu popsimaan, mutta vielä jaksaa hyvin laitella kukkapenkit ja hakea postit. Pirteys varmaan johtuu myös siitä, että enempi tykkää leipoa kuin syödä niitä makeita leivonnaisia. Ja että kaikki ruoka on itse tehty raaka-aineista.
Syönyt olen reilusti viime päivinä, mutta ihme kyllä en ylensyönyt. Liikahiilarit helposti aiheuttaa minulle sitä liikaa syömistä. Etenkin viljahiilarit. Ja kun ne aiheuttaa vielä sellaisen pallukkafiiliksen. Ja kun hiilarit ei sitä nälkääkään poissa pidä niin lopulta olen vain nälkäinen pallukka. Ja sitten syön lisää ja pallukkafiilis pahenee. Olen siis pallukka. Olo on samalla kuitenkin ontto, mutta se ontto on kuin sellainen tyhjiö paksun pallukkakerroksen keskellä ja se vaatii täytettä. Hiilarit vain pahentaa tuota oloa eivätkä täydennä tuota onttoa tyhjiötä. Onneksi mummolla oli voita. Sitä ja juustoa reilusti niin onttous helpotti.
Niin, miksi sitten söin niin paljon pullaa, leipää ja puuroa? Varmaan siksi, että mummolla käyn harvoin välimatkan takia. Ja mummolassa tuntee itsensä aina jotenkin lapseksi ja lapsena tykkäsin aina syödä mummon pullaa ja puuroa.
En tiedä enkö nuorempana osannut huomata mahavaivoja, joita saan viljaa syötyäni, vai onko viljansieto huonontunut karppauksen myötä? Vaikka en niin kauhean pahasti oireile, vähän turvotusta ja ilmavaivoja yms. Ja kasvojen iho tulee epäpuhtaammaksi jos syön viljoja liikaa pidemmän aikaa.. ei kuitenkaan mitään suurempia tuskia ja kipuja. Mutta eron huomaa kyllä sitten, kun on ilman niitä.
Tai onhan eroa silläkin, että onko syöty vilja jokin sokerileivos tai hapanjuuresta tehty leipä. Jälkimmäinen etenkin runsaalla voilla on ihan ok, ei aiheuta isoja turvotuksia jos pysyy kohtuudessa. Hyvää se toki on, etenkin mummon tekemä ruisleipä ja voi

Selvimmät oireet tulee kuitenki kaupan lisäaineviljatuotteista. Huomio kiinnittyi yksi päivä ruokakaupan leivontatiskin tuoresämpylöiden tuoteselotukseen. Tai siis milloin niihinkin on alettu laittaa e-aineita?
Noh, kaupan viljatuotteet pannaan. Mummon leipomukset ei, niitä en kuitenkaan syö usein

Nyt viimeinkin olen kotona ja laitan vain mjukisbyxat jalkaan ja löysän t-paidan päälle, mahaa turvottaa, väsyttää ja päätäkin särkee. Ilmavaivoja myös
Ihana siis olla kotona ja syödä sitä hyvää itsetehtyä ruokaa. Pari päivää opetti taas paljon. Sain jonkun uuden motivaatiosysäyksen.
Tarkastelin omia syömisiä hieman finelin laskurilla. Viime viikollakin (ennen mummolareissua) on ollut proteiinit liian korkealla mistä on voinut johtua hieman väsynyt, tukkoinen olo. Juustoa olen syönyt liikaa, lihaslihaa ei ole mennyt normaalia enempää. Rasvat on ollut liian alhaalla. Sekin on voinut väsyttää. Mieli olis tehnyt vaikka mitä kaupassakin, mutta onneksi rutiinilla ostin ne mitä tarvii, vaikka mieli olis tehnyt muutakin.
Muistais vaan syödä tarpeeksi rasvaa niin ei vaan tule noita tekismielijuttuja. Ja toinen mikä meinaa välillä unohtua on veden juominen. Nyt etenkin kun sommaren e på g
