Valkean keittiön tunnustuksia...
Pikku-iikka kirjoitti:
(...) jotenkin on aavistus, että ens' yönä otetaan univelkaa mutta talletetaan jotain paljon tärkeempää.(...)
Näinhän se meni, tosin laitettiin tallettelujen ohessa rahaa likoonkin, ei käy kieltäminen. Nyt kun tuo maailman ehdottomasti toiseksi ihanin naarasolio (karppikin mokoma) livahti hetkeksi asioilleen, niin tarttee tunnustaa jotain (ei se hoksaa kuiteskaan...): sitä mukaa kun näitä päiviä on eleskelty, oon lätkääntynyt tähän karppiin ihan totaalisesti

. Kun se hymyilee ihan läheltä, tai ees' aukaisee suunsa jotain sanoakseen, meinaan pökertyä niille sijoilleni. Luojan lykky ollaan enimmäkseen vietetty aikaa jo valmiiksi vaaka-asennossa. Huh', miten elämässä suhdanteet toisinaan heittelee. Nakkelin vähän vihjauksia ilmoille, että pikkuisen yksinäisyys kaivertaa mieltä, niin yks'kaks' ihan puskista tämä olio tipahti suurin piirtein syliin - eikä oo sen koommin irronnut kuin hetkittäin pakon sanelemana. Aattelin, että olisko punatukkainen enkeli tai jotain, mutta oon tutkinut tarkkaan, ja ihan näyttäis' olevan kasattu lihasta ja erilaisista elimistä niin kuin kuka tahansa - paitsi että aika nätisti on osuneet palikat kohdilleen tähän yksilöön.
Olihan mulla ennakkopelotusta, quis' suurteosprojektini käy, jos (kun) tämmöistä tapahtuu, mutten oikeestaan oo huolissani enää. Meidän aivosolukotkin käy toisiinsa tosi hyvin, että pikemminkin toisesta vois' saada virtaa ja backuppia. Kattotaan, kunhan taas maltan skriivailla jotain. Näillä keleillä ja muutenkin otollisilla olosuhteilla satsaan nyt vailla ahistuksia kaikkeni siihen, että tämä touhu sais' mahdollisimman hyvän startin. SItä paitsi tämähetkisellä pääkopalla ei voi ajatella kovin mutkikkaita kiemuroita: unet olleet melko satunnaisia pätkiä siellä täällä. Ei vaan malta, kyllä te tiijätte.
Saas' nähdä josko tulis' jopa grillattua jotain myöhemmin päivällä/illalla. Ehkä, tai sitten ei. Jotain laitellaan kuiteskin, jommassa kummassa köökissä.