Perjantai 19.8.-16Perjantaita kaikille lammikkoon! Ollunna hiukka ohjelmoitu päivä.
Aamupäivästä oltiin kaupoilla - tyhjyyttään huutava jääkaappi vaati monelaista
täyttöä. Kaupat, apteekit, alkot, siinähän sitä kauppareissua. Just ja just ennätin
romppeet jääkaappiin laittaa, sitten jo piti kiiruhtaa terkkariin.
Aatamin autoavun torjuin kauniisti, ihana auringonpaiste ja melkein kaks'kymppinen
lämpö kallistivat vaa'an ehottomasti pyöräilyn puolelle. (siis matkaa on alle 1 km)
Ihana Hoitaja-L paneutui taas ihan tosissa meikän oloon. CRP oli laskenut keskiviikon
11:sta 8:aan. Rohinaa kuului enää vain oikean yläkonjunktion lohkosta vähäsen.
Puhalluksetkin olivat parantuneet. Kaikin puolin olo jees ja kokonaisvaltaisesti voimakkaasti
kohenemaan päin.
Yhteispäätöksellä
EN mene salille vielä ensiviikolla. Loistava on tämä hoitajatar!
Tässä kehitellään pientä juhlaa. Jääkellarilohi pääsi juur' äsken liemeensä uiskentelemaan.
Entrecote muhii marinaadissaan. Paprikahöystö valkosipuleineen ja mausteineen oottaa käsittelyään.
Kyllä siittä juhla syntyy. Ihan harjoituksen vuoksi juotiin tuossa äsken pullollinen Henkkeliä,
vanhojen aikojen kuohujuomaa. Ihan samalta se maistui. Entivanhaan sitä juotiin ranskalaisista kapeista
kristallilaseista jäitten kanssa. Nyt ei ollut jäitä, mutta puolijäinen pullo pelastettiin pakkasesta...
Ja lasit olivat ranskalaista kristallia, ei kuitenkaan sitä samaa...
Tuli siinä vanhat ajat mieleen...
Vaan nyt on nyt ja huomenna juhlitaan yhden, miun elämääni monta vuotta varjostaneen
vaikean asian lopullista päättymistä.
Tuntuu hienolta, mie selvisin siitä, ja elämä jatkuu ilman suuria peikkoja...ainakin toivon niin.
Ja että tässä ehkä helpommassa(kaan) elämässä en ole yksin, se on upein asia mitä voin ajatella,
kun ei ole tarvinnut olla yksin siinä kurjemmassakaan.
Rakastan!
