No, minä onnistuin huijaamaan itseäni niin, että kuvittelin liikkuvani. Kehonkoostumusmittaus kertoi todellisuuden, siis se aikaisempi.
Sen lisäksi on Teron puhe onnellisuushormoneista, joka meni näin:
Lainaa:
Jos ne ihmiset, jotka hakevat koko ajan dopamiinia, elikkä lyhyitä helppoja juttuja, en lähde lenkille, koska Netflix, en syö salaattia, koska kebab, en tee tätä, koska tämä, nehän hakee jotain, mä en lähde aamulla lenkille, minä panen herätyskelloon lisäaikaa. Ne hakee sen pienen dopamiiniannoksen, samaa, minkä tekee meistä esimerkiksi suklaariippuvaisia.
Pieni dopamiiniannos, joka pitkällä juoksulla saa meidän mielihyväkeskuksen lakkaamaan toimimasta normaalisti. Me lakataan luottamasta itseemme, me lakataan motivoitumasta asioihin, kaikki muuttuu vähän harmaammaksi, vähän mauttomammaksi, ja vaikka tapahtuisi jotain kivaa, niin se ei enää riitä nostamaan sitä onnellisuustasoa enää ylös.
Tällöin teidän perustaso onnellisuudessa, eli niiden muiden onnellisuushormonien tuotanto tulee häiriintymään. Pahimmassa tapauksessa te rupeatte vielä stressaamaan asioista ja te rupeatte paikkaamaan sitä stressiä asioilla, mitkä tuovat mielihyvää, jolloin te nostatte teidän stressihormonin tasoa ja yritätte paikata sitä dopamiitasoillanilla.
Lopputulos on se, että vaikka se alussa tuntuu kivalta, niin lopulta kaikki tuntuu pahalta ja täältä ei pääse enää hirveen helpolla ylös.
Kannattaa rakentaa serotoniinia eli teette nyt jotain, mikä ehkä tuntuu vähän nurjalta, kun teidän mielihyväkeskus ei vielä toimi siinä, mutta kun te teette sen tarpeeksi monta kertaa ja rupeatte onnistumaan, niin teidän kokonaistaso, se, miltä teistä tuntuu, kun te heräätte aamulla, nousee paremmaksi ja vaikka sitten tapahtuisi joskus jotain pahaa, se ei ikinä notkahda ikinä sinne epäonnistumisen puolelle.
Kävely on tylsää puuhaa, etenkin talvella ja etenkin kaupungissa. Kun se on tylsää, hokee Mielessä koko ajan mantraa, "milloin tämä loppuu" ja kotiovi kutsuu ennen aikojaan. Siksi mun piti määrätä itseni ulos. Ei lääkkeitäkään sen takia oteta, että ne maistuisivat hyvältä. Joka päivä ulos, niin nyt on ruvennut tuntumaan edes jotenkin siedettävältä. Se mielihyväkeskus toimii. Toistaiseksi kävellen pääsee vielä useampaan paikkaan kuin mitä fillarilla. Kävelijästä ei julkinen liikenne peri lisämaksua.
Minä en ajattele, että tässä lihasta kasvatetaan, vaan esimerkiksi metsässä kävellessä ajattelen, että treenaan tasapainoa ja ennen kaikkea sitä serotoniinia. Kerkiän sniffailemaan itseeni metsän terveyttä edistäviä höyryjä ja mikro-organismeja enemmän kuin viuhahtaessa pyörällä läpi.
Mun esiäitini kulki tipun tietä 300 kilometriä Rukajärveltä Perttiniemeen 1700-luvulla eikä tehnyt sitä fillarilla.
Kerroinko minä, minun reseptini oli ekan kehonkoostumusmittauksen jälkeen, että HIIT:tiä kahdesti viikossa ja sen lisäksi leppoisaa liikuntaa kahdesti muulloin, mutta mieluiten joka päivä ja menin lupaamaan, että niin tapahtuu. Minä en petä lupauksiani, ellen sitten joudu sairaalaan.
Kirjaudu sisään
UKK
Etsi
Ja joo, tilanteita ei voi vertailla, kun on eri kuntoisia kehoja. Mutta hyötyliikunta mukaan siihen askelten mittaukseen!
2006: 80kg 
Mulla on se onni, että kauppareissu on harvinaisen kauniissa maisemissa, kesällä varsinkin kierrän järven rannan kautta. 
Olen vatsanpalvoja. 
Esim. sitä Kotimaista jauhelihaa ei koirakaan syö. 
Kaikkea hyvää jatkoon!