Ja sitten tuli takapakkia ja roimasti, nyt menee taas pakka uuteen jakoon, mutta niinhän se aina.
Kaleoridpurkin oston kunniaksi, on meinaan noussut hinta yli puolella, soittivatkin sairaalasta että olisi syytä sen syöminen lopettaa, on arvot jo niin yläkantissa että kohta menee huonosti. Se on tosi tarkkaa tämä säätö, jos on liika vähän tulee kouristus, jos on liikaa, sydän pysähtyy... Eipä niitä sitten jäänytkään kuin 198 tablettia syömäti. Toisaalta myöntyivät siihen että nostetaan se lopetuksessa oleva Absenor sille tasolle, missä kohtauksia oli vain kerran kuussa. Yhtä säätöä koko elämä.
Mutta kolesterolit olivat nyt"elämänsä kunnossa" joten liian lihan vaihtaminen kalaan ja jonkinmoinen järki munansyönnissä, samoin kuin rasvojen huolellinen titraaminen ovat tuottaneet tulosta. Vaikka verikokeiden tulokset erinomaisia olivatkin, niin nyt ollaan menty lääkepitoisuuksissa alle kipukynnyksen, eli niistä ei voikaan kokonaan luopua. Mikäpä sitä tässä maailmassa niin päälle toivon menisikään. Ukko hyppeli jo pitkin seiniä kun sanoin että ehkä kannattaisi taas palata myös siihen 10 hiilarigramman päiväannokseen. Joo juu ei, kato nyt miten likka on laiha, johan se kuolee nälkään ja sairastuu ja vaikka mitä.
, pakko oli sanoa, että ootkos kattonu peiliin. Likka on meistä ainut joka ei juuri koskaan sairasta mitään tavanomaista, ei viruksia, ei basilliskeja, ei tulehduksia ja me kaksi hyvinsyötettyä, liikakin hyvin veriarvoin, olemme jatkuvasti jostain kipeitä. Ei se todellakaan terveys, hyvinvointi ja sairastavuus ole vain painoindeksin mukaan. (meinaan, kun itse olin hernekeppinä ihan yhtä kipeä kuin nyt hmm...kantona kaskessa
)