Alkuhistoria:
Tätä kuvannollista vuoren valloitusta eli oman läskivuoreni kukistamista mie olen yrittänyt
enemmän kuin kaksi tai kuusi kertaa.
Aina se on kaatunut johonkin, enimmäkseen siihen, että "emmie nyt jaksa taas
tätä laihutusta" ja "onko miun tosissa pakko" tai "me tahon grillimakkarata ja viiniä..."
että " mie sitten syssyllä...tai joulun jälkeen tai....joskus..."
Tämän vuoden alussa olin sitten tullut joulu- sun muun juhlakauden ansiosta siihen
pisteeseen, ettei ollut enää vaihtoehtoja.
Jos 157 senttinen Madame painaa kasilla alkavan kilomäärän ihan ilman rihmankiertämää päällään,
ollaan jo siellä huolestuttavalla puolella ja mittari pahasti punaisella.
Perusleiristä lähtö oli perjantaina 1.1. 2016 ja kun asia oli nyt otettava enempi kuin tosissaan, kertyi
vajetta peräti -2,1 kiloa startista kahessa kuukaudessa mikä aika
vierähti melkein kokonaan tilapäisellä väliaikaleirillä.
(Just joo!! Ettet mitään parempaa keksinyt, lillis!!)
Se kaksi kiloahan häipyi heti kahden ekan viikon aikana.
Sen jälkeen oli vaan jahkailua, miettimistä, salilla rehkimistä, lupauksia, päätöksiä ja niiden rikkomista,
ns. lohtusyömistä ja väliin juomistakin ilman mitään erityistä lohduttautumisen tarvetta...
Sen kaksi kuukautta kävi kuitenkin aivokopassa melkoinen kuhina ja lopullinen niitti asialle lyötiin
torstaina 3.3.-16.
Silloin oli suunnitelmat tehty, tarpeellinen varustus hankittu ja ei kun matkaan.
Jospa tulisit mukaan tälle matkalle. Repunkantajaa, persuksille potkijaa ja kannustushuutoja
kajauttelevia kamuja tulen varmasti tämän matkan aikana kovasti tarvitsemaan.
Ensimmäisen tosietapin leiriin saapumispäivä on viimeistään 24.3. Aikaisemminkin voin tulla, jos on hyvät kelit...
myöhästymisistä ei edes puhuta.!!
Taivallettavana on 2 kilo(metri)n matka. Usko onnistumiseen elää vahvana.Nyt nukkumaan, matka jatkuu huomenna!
minäkin mukana!
Juu, nyt on elämässä menemisen meininki ja huipulle mennään - jossain vaiheessa.
