Voi kerpeleen kerpeleen teosto ja google, samoja pas.... molemmat. "Tämän päivä aikana" kuulemma korjataan kuulumattomat juutuupit. Sivistysvaltio, ja pas... ! Onhan siitä sivistyksestä (ja sen totaalisesta puuttumisesta) saatu nauttia tämä vuosi ihan koko perheen voimin. Emmä ny laita maammelauluakaan soimaan, sitä ei voi kuunnella juutuupista kuin maammme rajojen ulkopuolella. Tartteekin soittaa vanhimmalle poijalle, joka killuu vaimoineen jossain Lähi-Idän ja Euroopan välisellä taivaalla, että kuuntele nyt hyvä mies, kun vielä pystyt. Kun pääsette Suomeen, niin ei kuulu "Oi maamme, Suomi, synnyinmaa".
Oi maamme, Suomi, synnyinmaa,
soi, sana kultainen!
Ei laaksoa, ei kukkulaa,
ei vettä rantaa rakkaampaa,
kuin kotimaa tää pohjoinen,
maa kallis isien!
Vårt land, vårt land, vårt fosterland,
Ljud högt, o dyra ord!
Ej lyfts en höjd mot himlens rand,
Ej sänks en dal, ej sköljs en strand,
Mer älskad än vår bygd i nord,
Än våra fäders jord.
2.
On maamme köyhä, siksi jää,
jos kultaa kaivannet
Sen vieras kyllä hylkäjää,
mut meille kallein maa on tää,
sen salot, saaret, manteret,
ne meist on kultaiset.
Vårt land är fattigt, skall så bli
För den, som guld begär.
En främling far oss stolt förbi:
Men detta landet älska vi,
För oss med moar, fjäll och skär
Ett guldland dock det är.
3.
Ovatpa meille rakkahat
koskemme kuohuineen,
ikuisten honkain huminat,
täht'yömme, kesät kirkkahat,
kaikk'kuvineen ja lauluineen
mi painui sydämeen.
Vi älska våra strömmars brus
Och våra bäckars språng.
Den mörka skogens dystra sus,
Vår stjärnenatt, vårt sommarljus.
Allt, allt, vad här som syn, som sång
Vårt hjärta rört en gång.
4.
Täss auroin, miekoin, miettehin
isämme sotivat,
kun päivä piili pilvihin
tai loisti onnen paistehin,
täss Suomen kansan vaikeimmat
he vaivat kokivat.
Här striddes våra fäders strid
Med tanke, svärd och plog.
Här, här, i klar som mulen tid.
Med lycka hård, med lycka blid.
Det finska folkets hjärta slog.
Här bars vad det fördrog.
5.
Tään kansan taistelut ken voi
ne kertoella, ken?
Kun sota laaksoissamme soi,
ja halla näläntuskan toi,
ken mittasi sen hurmehen
ja kärsimykset sen?
Vem täljde väl de striders tal.
Som detta folk bestod.
Då kriget röt från dal till dal.
Då frosten kom med hungers kval.
Vem mätte allt dess spillda blod
Och allt dess tålamod?
6.
Täss on sen veri virrannut
hyväksi meidänkin,
täss iloaan on nauttinut
ja murheitansa huokaillut
se kansa, jolle muinaisin
kuormamme pantihin.
Och det var här det blodet flöt,
Ja, här för oss det var,
Och det var här sin fröjd det njöt,
Och det var här sin suck det göt.
Det folk som våra bördor bar
Långt före våra dar.
7.
Tääll' olo meill on verraton
ja kaikki suotuisaa,
vaikk onni mikä tulkohon,
maa isänmaa se meillä on.
Mi maailmass on armaampaa
ja mikä kalliimpaa?
Här är oss ljuvt, här är oss gott,
Här är oss allt beskärt;
Hur ödet kastar än vår lott.
Ett land, ett fosterland vi fått,
Vad finns på jorden mera värt
Att hållas dyrt och kärt?
8.
Ja tässä, täss' on tämä maa,
sen näkee silmämme.
me kättä voimme ojentaa
ja vettä rantaa osoittaa
ja sanoa: kas tuoss' on se,
maa armas isäimme.
Och här och här är detta land.
Vårt öga ser det här,
Vi kunna sträcka ut vår hand
Och visa glatt på sjö och strand
Och säga: se det landet där.
Vårt fosterland det är.
9.
Jos loistoon meitä saatettais
vaikk' kultapilvihin,
mis itkien ei huoattais,
vaan tärkein riemun sielu sais,
ois tähän köyhään kotihin
halumme kuitenkin.
Och fördes vi att bo i glans
Bland guldmoln i det blå,
Och blev vårt liv en stjärnedans.
Där tår ej göts, där suck ej fanns.
Till detta arma land ändå
Vår längtan skulle stå.
10.
Totuuden, runon kotimaa
maa tuhatjärvinen
miss' elämämme suojan saa,
sa muistojen, sa toivon maa,
ain ollos, onnees tyytyen,
vapaa ja iloinen.
O land, du tusen sjöars land,
Där sång och trohet byggt,
Där livets hav oss gett en strand,
Vår forntids land, vår framtids land.
Var för din fattigdom ej skyggt.
Var fritt, var glatt, var tryggt.
11.
Sun kukoistukses kuorestaan
kerrankin puhkeaa,
viel lempemme saa nousemaan
sun toivos, riemus loistossaan,
ja kerran, laulus synnyinmaa
korkeemman kaiun saa.
Din blomning, sluten än i knopp,
Skall mogna ur sitt tvång;
Se, ur vår kärlek skall gå opp
Ditt ljus, din glans, din fröjd, ditt hopp.
Och högre klinga skall en gång
Vår fosterländska sång.
|
, ihan sattuneesta, ennustettavissa olleesta syystä ja minä opettelen elämään sydämen vajaatoiminnan kanssa, joka ei siis johtunut ruokailutavoistani vaan melkein hengen vieneestä tapaturmasta. Kauhea väsymys ja toivottomuuskin iskevät välillä melkein kumoon, mutta periksi ei anneta, eihän? 
Voi teitä, ihan lämmittää tätä liikalaiskaa sydäntä kun olette olemassa. Jo sen voimalla jaksaa paarustaa taas matkaa eteenpäin. Ei oo niin kuin Dimitri laulaa, jotta yksin kuljen autiolla tiellä. Kepeät mullat hänelle ja siellä on tuonilmasissa jo monta kuoroon käynyt ennemmin. Omaiset on omaiset ja viranomaiset on luku sinänsä. Kaippa se aatos on, että kun me ensimmäisen sodan voitimme, niin kiusa se on pienikin kiusa. Tässä kipeänä olis kyllä ihan muutakin tekemistä kuin pohtia kaikkia pikkusieluja. Mutta hiljentykäämme olennaisen edessä ja äärellä : 
Minäkin täällä. Luulin oleeni jo aikaisemmin, mutta on tainnut mennä vitjat sekaisin, kun olen melkein kännyllä niitä tihrustanut. 
sitten kolisteli keittiössä. Käänsin vaan kylkeä ja ajattelin, että eläinrakkauden nimessä, syököön nyt jompi tai kumpi.