Jospa muutama asia taas muistiin tänne. Voipi sitten joskus tarkistaa jos on aihetta. Aika usein on.
Ensinnä kiitos kaikille onnittelijoille. Oli mukava huomata, että vielä niin moni muistaa... Ja onneahan tarvitaan aina ja jokapäivä - niin sitä tarvittiin silloin 6 vuotta taapäinkin. Onnea ja uskallusta. Ja häive hullunrohkeaa heittäytymistä. Mutta hyvä ja hieno juttuhan siitä kehkeytyi. Siitä olen iloinen ja onnellinen.
Muistiin kannattaa merkitä myös toissaöinen uhkaava Senioritalojen tulipalo. Geri, taisit olla aitiopaikalla näkemässä ja kokemassa - siis jos olit hereillä. Mie kuulin asiasta vasta lauantaiaamuna. Vain pelastushenkilöiden varma, nopea ja oikeanlainen toiminta esti henkilövahingot. Suuri kiitos ja ansio siis heille. Sikäli tuntuu läheiseltä tuo onnettomuus, kun useita ystäviä asuu ko.taloissa. Ei ole kodin menettäminen kellekään helppoa. Karmaiseva tapahtuma kaikkiaan!
Heinäkuu jo hyvässä vauhdissa, onneksi on aurinkopäiviäkin välissä. Tänäänkin mukava +20 asteen aurinko-/puolipilvinen päivä. Ruokahommelit kuten ennenkin, mansikat tuovat väriä ja makua näihin päiviin. Nyt kun on niiden aika, kannattaa niistä myös nauttia, ei ylenpalttisesti mutta vähän joka päivä. Sesonkiajattelua. Oma amppelimansikkakin tuottaa satoa, liki joka päivä siitä saa napsasista yhden tai kaksi mansikkaa. Se ilahduttaa mieltä kovasti. Olen aloittanut rumtopfin teon. Kirsikat ja mansikat on jo laiteltu uinumaan ruokosokerin ja tumman rommin hellään syleilyyn. Seuraavana sitten vadelmat. Varmaan nous'viikolla.
Ja iäisyysasia paino, tulkoon nyt sekin mainituksi. Paino näkyy elävän omaa elämäänsä ja lähestyvän pikku hiljaa asettamaani 75 kilon tavoitetta. Mitenkään erityisemmin en yritä laihduttaa. Syön vaan sen mukaan mitä sielu ja vatsa halajaa. Ja tuntuvat halajavan ihan oikein. Tuon seitenviiskilon alemmas ei välttis tarvitse mennäkään, mutta en vastaankaan pane, jos semmoinen tapahtuisi. Mutta se on tulevai- suuden ja henkimaaliman juttuja, sano.
Tässäpä tärkeimmät, no se vielä, että olen alkanut taas käydä kuntosalilla - siellä viiru(s)pöllön pesällä, kuulin Aatamin tänään jotain mutisevan...
_________________ Elän hetkessä, suurella intohimolla! Joskus kaiken loppu voi olla uusi alku!
Olipa kiva lukea kuulumisiasi. Näin nämä viikot, kuukaudet ja vuodet vaan mennä huristavat. Kesä kauneimmillaan. Oma vointini nykyään hyvä, paino kohdillaan. Kun vaan pidän hiilarit alle 50. Hyvin pelittää. Vei vain aikansa, ennenkun uskalsin heittäytyä rasvan tervehdyttämiseen voimaan. Syön hyvin, mlv:n tyyliin, taitaapa olla sinunkin.
Hyvä meininki Keksi-Suomessa. Miunkin keskimmäinen siellä asustellee ja tuottaa papparaiselle kohta toisen lapsenlapsen jos kaikki menee kuten pitäisi.
Seitenviis' tuntuis' aika passelilta painolta siulle, noin näppylätuntumalta huitaisten.
Iloista vihreää pilvipäivän otsikkoon. Taitaakin olla kuukausi siitä kun viimeksi olen päiväkirjaani avannut. Aamu on harmaa ja pilvinen mutta ilma edelleen lämmin. Melkoisen lämmin tämä kesä on ollutkin enimmiltä osin. Muutamat sateiset ja viileät päivät välillä ihan tervetulleita. Sato on kasvanut niin pelloilla, puutarhoissa kuin metsisäkin. Hyvä niin. Toissapäivänä oli maaginen Laurin päivä; pääskyt laumaan (ja Pärttyliltä 24.8. peräti pois).
Talossa käynnistui kuun alussa ikkunaremontti. Tai ei vielä tässä talossa, näitä on kaksi samassa taloyhtiössä, työn alla oleva talo valmistunee ensiviikon aikana. Ja ensi viikolla nostetaan meille ikkunat parvekkeiden kautta. Jonniiverran raivaustöitä Salongissa teettänee se. Varsinainen raivous sisällä sitten kun on tämän huoneiston vuoro.
Kesä mennyt aika haipakkaa vaikkei kovin suuria tapahtumia ole ollutkaan. Muutamia kylässäkäyntejä puolin ja toisin. Poitsun ja ystävättären vierailua odotan parin viikon päästä, josnei korona taas iske ennen sitä. Jospa ei iskisi, vaikka pahalta näyttää. Maskein ja hanskoin olen nyt varustautunut, kaiken varalta. Mulla on nykyisin hyvin vähän kauppa-asioita kun melkein kaiken ostan joka toinen vk Rekosta. Vähä niinko entivanhaan. Kahvit ja suolat vaan kaupasta, sokeria ja lamppuöljyäkään kun ei tarvitse. Voita, tomskut ja kurkut, niitä eioo Rekossa näkynyt.
Veronpalautusrahat tulivat - ja menivät - kesäaikaan, niinkuin nykyjään tapa on. Ostin niillä rahoilla parit hyvät kengät, olen Riekeriltä löytänyt hyvän mallin. Uskaltaa netistäkin ostaa kun tietää sopivan lestin. Muutoin eioo paljoo kulunut rahaa vaatteisiin, pari puseroa ja yhdet caprit, siinä ne taitaa olla.
Kuntosalin aloitin juhannuksen jälkeen mutta lopetin tämän kuun alussa. En halua tahallani koronatartuntaa mistään haalia. Kotijumppaohjelmankin tein, mutta aika sitkasta se kotona jupaaminen kyllä on, mistä lie johtuu. Pitänee siteen vaan pyöräillä, se ei toistaiseksi ole vastenmieliseksi muuttunut.
Eipä tässä juuri muuta. Yhteiselo Aatamin kanssa sujuu entiseen tapaan; eilen pyykättiin yhdessä. Oli vähän enemmän lakanoita yms. niin Aa oli apuna pitkillä käsillään niitä naruille nostelemassa. Äkkiä nuo tuulenhaipakassa kuivuivatkin. Huomenna mennään Rekoon ja sitten ollaankin pian viikonlopussa. Siinähän tämä (kk)katsaus taas.
_________________ Elän hetkessä, suurella intohimolla! Joskus kaiken loppu voi olla uusi alku!
Mä tykkään myös Riekerin kenkuloista, sopii mun(kin) jalkaan. Pitäisiköhän minukin törsätä syyskuussa tulossa oleva palautus kenkiin, ei ollenkaan huono idea
Kiva kun käyt vaikka harvakseltaan Lillis
_________________ karppi nro 3729 "ihanvähänvaanhiilihydraatittomalla vuodesta 2007"
Hyvät kengät ovat kyllä tärkeät. Miten sitä silloin nuorempana koikkelehti korkkareissa töissäkin?
_________________ Karppausta v 2008 keväästä Heikkilän ketoruokavalion ja Annikan LCHF tyyliin. LCHF ruokavalio(kin) toimii vain jos sitä noudattaa. Old lives matter.
Mukavaa oloeloa, grillailua, chillailua ja muutakin mukavaa näin elokuun lämpöisena lauanatai-iltana. Elämä on. On niin hyvä kun voi sanoa, että elämä tuntuu nyt hyvältä ja täydeltä vaikean kevään ja alkukesän jälkeen. Vasta nyt alkaa olla semmoinen tuntu että elämä voittaa, vähitellen itsekunkin kohdalla. Ja onneksi on Aatami. Ilman häntä olisi oleminen paljon köyhempää. Enkä tarkoita tässä nyt ollenkaan mitään aineellista köyhyyttä.
_________________ Elän hetkessä, suurella intohimolla! Joskus kaiken loppu voi olla uusi alku!
Nyt kun kesä mennyt on, syksy saapuu...niinpä tuo saapui ja kesä alkaa olla jo muistojen joukossa. Se oli oli lämmin ja pitkä, riittävän sateinen ja riittävän kuiva, kesän sato monipuolinen ja runsas. Vähän muistiin merkittäviä asioita kesäajalta tänne:
Ikkunaremontti, joka alkoi elokuun 3.päivänä, ehti Willaan 31.8. Aikamoinen rumbahan se oli; ensin tavaroiden roudausta ja suojausta, yksi päivä evakossa Aatamin luona ja sitten raivoisaa siivousta, jonka suurin ja työläin vaihe kesti 4 päivää. Ankaraa työtä, ikkunain pesua, mainosteippien jäljet mahottoman tiukassa, imuroimista, lattiain pesua, pölyjen pyykimistä, imurointia, ovien pesua, pölyjen pyyhintää, imurointia... Vähän pelotti, miten pikkuinen imurini urakasta selviytyisi, onhan se jo yli 6 vuotta vanha, mutta hyvin se pärjäsi. Onneksi säiliö on niin helppo tyhjentää, jokaisen imurointikerran jälkeenhän sen joutui tekemään, mutta niinhän mä teen aina. Suodattimen olin putsannut ennen urakkaa, pitänee jossain vaiheessa vilkaista, miltä näyttää. Ja puhdistaakin varmaan. Sekin on onneksi perin yksinkertainen homma ja samalla hoituu säiliön pesukin. Vaikka tämän ison siivousoperaation teinkin hieman avustettuna itse niin nyt on siivoussopimus taas tehty ensi viikonperjantaista alkain. Siitä olen tosi onnellinen.
Ikkunoiden puitteet ovat nyt kauniin valkoiset entisten tummanruskeiden asemasta, parvekkeen ovi yksinkertainen ulospäin aukeava ja kaikissa ikkunoissa ja partsun ovessa säleverhot niitä kaipaaville. Mie en säleverhoja rakasta, ovat toistaiseksi saaneet olla ylhäällä, koskematta.
Rekosta on saanut kiitettävästi kauden kasviksia, kalaa, lihaa ja munia. Perin vähän on tarvinnut mitään ostella kun kerran viikossa olen kaupassa käynyt. Hyvähän se niin. Pakastimet ovat täynnä, marjojakin ihan sopivasti. Lakoista ja vadelmista olen erityisen onnellinen. Hiukan hamsterimainen olo.
Viime perjantaina tehtiin Aatamin kanssa kaalikääryleitä. Niistä tuli tooodella hyviä Mysi Lahtisen taatulla ohjeella tehtyinä. Sunnuntaiksi pyydettiin kylään ja syömään ystävätär joka myös on kaalikääryleiden ystävä. Hän menetti kotinsa Palokan senioritalojen palossa ja löysi parin viikon harhailun jälkeen tilapäiskodin Forenumin huoneistohotellista ihan ydinkeskustassa. Sattumoisin oli juuri sunnuntain Keskisuomalaisessa kymmensivuinen artikkeli kyseisestä tulipalosta, kyllähän se nosti tunteet ja muistot pintaan eikä kyyneleitäkään puuttunut. Järkyttävä kertomus tapahtumien keskellä olleelta iäkkäältä talon asukkaalta.
ElisaViihteen digiboxi sanoi sopimuksensa irti viime viikon lopulla oireiltuaan sitä ennen jo jonkun aikaa. Usseempaan otteeseen onnistuin palauttamaan yhteyden mutta nyt ei enää onnistunut. Käynti Elisalla aamupäivällä ja sitten resetointia puhelinohjeiden mukaan. Aatella, mie osasin, kun toinen kertoi luurissa yksityisohtaisesti mitä tehä! Eipä se resetointi mitään auttanut, uusi boxi on tulossa ja sittenhän se pitää asentaakin. En nyt ota siitä kovin suurta rasitetta, takuuaika vielä niinnotta asentajankin saa josnei muutoin onnistu. Olisi kyllä aika huluppeeta jos selviytyisi hommasta ihan ite!
Päivät taipuvat hämärään iltaan, välillä sataa raivokkaasti, välillä paistaa aurinko syyskuulaalta taivaalta ja rastasparvet ovat ilmestyneet kaupunkikuvaan. Jonniimmoinen rauhallisuus asustaa sielussa, kirjat ja musiikki kutsuvat, kynttilä syttyy pöydälle ja villasukat etsiytyvät jalkoihin yhä useampana iltana. Eletään syksyssä.
_________________ Elän hetkessä, suurella intohimolla! Joskus kaiken loppu voi olla uusi alku!
Kurkistus ja joitain merkintöjä tännekin. Upean upean ruskan syksy alkaa kääntyä loppupuolelle ja hidas laskeutumien talveen alkaa. On ollut todella mahtavaa värien leikkiä niin maassa, puissa, pensaissa kuin taivaallakin. Nöyrä kiitos siitä värien haltijalle. On saatu paljon energiaa väriterapian muodossa tulevalle vähempiväriselle kaudelle.
Ruskan hehku ukona alkaa haalistua mutta minulla hehkuu ketoosi poskilla, mitenkään siihen erityisesti pyrkimättä. Jos nyt aattelee miksi, niin aika vähissähän hiilarit on olleet viime aikoina. Ei siksi, että oisin tietoisesti niitä vähentänyt, ei vaan oo tehnyt mieli. Sikälis vähän ristiriitaista, kun nyt juur ois mahdollista ostaa Rekosta ihania luomuisia juureksia, pottuja, kvinoaa, tattaria, maa-artisokkaa...mutta eiväthän nuo mitenkään ketoon, vielä vähemmän ketocarniin kuulu. Ja sitähän mun ruokavalioni on lähinnä viime aikoina ollut. Ihan vaan itsestään siihen liukuen. Mutta hyvä niin. Syömiset ovat olleet proden puolesta karitsaa, possua ja hirveä, sisäelimiä ja Limusiininautaa...Päijänteen kalaa...se ibericon secrette vieläki odottaa...ehkä ensi viikon vaihteessa... Rekosta on saanut myös luomukalkkunaa. Kovin vähän tarvii nykyään kaupasta ostaa. Voita, kermaa ja muita maitotuotteita vähäsen, kahvia, kurkkua ja tomaatteja, siinä ne melkein onkin. Viinipullo joskus.
Syksyn myötä muutamia vaatehankintojakin: Vuosia haikailemani viininpunaiset vakosamettihousut tilasin vähän arvellen kokoa L. Nettikaupoissa ei koskaan tiedä. Suuri oli ilo, kun olivat aikalailla sopivat. Vähän väljätkin, varmaan eka pesun jälkeen passelit. Ei tarvinnut mennä sängyn päälle selälleen, että sai vetarin kiinni. Senhän mä oon päättänyt jo aikoja sitten, että yksiäkään legginsejä en enää ikinäni osta. En ole koskaan tykännyt niistä pillilahkeista, onneksi nyt saa taas housuja, joissa on kunnolliset lahkeet. Yhden jumalallisen revontulen väreissä leimuavan tunikan ostin. Luulen että diggaan sitä paljon ja aion pitää ihan harmaiden arkipäivien ilona. Minulla on kotihousuina kahdet mustat neuloshousut "oikeilla" lahkeilla. Viime syksynä ne ostin ja olivat hyvinkin sopivat silloin. Niissä on jännä korkea "vyötärökappale" joka ulottuu melkein rintsikoihin asti. Harmi vaan, että ovat jotenkin kummallisesti kaapissa venyneet. Tavallisestihan vaatteille tuppaa käymään päinvastoin... Riekeriltä ostin nilkkurit joissa on pitopohja ja lisäksi kannasta alas käännettävä liukueste. En vielä tiedä ovatko hyvät vai ei. Ja vielä himoan jotain: Ihanaa kaunista lippalakkia. Semmoista joka on ainakin yhtä paljon lakki kuin lippis. Saa nähä, löytyykö.
Vielä corona, ja muu terveyspäivitys: Ei sinänsä vaikuta elämään pahastikaan. Kerta viikkoon käyn kaupoilla maski naamalla.. Salilla en käy, lenkillä kyllä ja kotijumppaa harrastan - harvakseltaan. Kirjastossa käyn ahkerasti. Niitä ei ainakaan vielä ole suljettu vaikka maan punaisimmalla alueella ollaankin. Onneksi sekä Poitsu että IhanaYstis Länsilaidalta ennättivät käydä ennenkuin sh-piirien rajat taas sulkeutuvat. Ihmeempiä muitakaan tauteja ei ole ollut, mitä nyt fibro muutamaan otteeseen kuritellut. Onneksi aika maltillisesti sekin.
Aatamin kanssa jaksetaan rakastaa aina vaan. Monesti oon aatellut sitä, miten hieno hyppy tuntemattoman oli se uskallus silloin yli 6 vuotta sitten. Ja miten upean ihmissuhteen ja suuren rakkauden se toi tullessaan.
Siinäpä näitä päällimmäisiä. En osaa mitään ihmeempiä kaivatakaan, elämä tällaisenaan on hyvää ja mukavaa.
_________________ Elän hetkessä, suurella intohimolla! Joskus kaiken loppu voi olla uusi alku!
Upeet on värit siellä, syömiset yhtä upeet. Samettihousuja olen aina rakastanut. Mulle kävi niin, että housukaupoilla piti ottaa neljä tuumaa edelliskertaa pienemmät.
Mulle tää carni on niin passeli. Tosin nyt pottimurekkeessa on vähän kuullotettua sipulia. Ja (herkku)sieniä silloin tällöin, reiluvoissa.
Ihanaa, että rakkaus kukoistaa. Niin meilläkin. Huolehtivainen puoliso. Viime viikolla sanoi, jotta pitäis mennä hajuvesikaupoille. Opiumit alkaa olla lopussa Onnellinen olen, kun oon 55v. sitten tapaamani Miehen kanssa naimisissa. Vaikka silloin olinkin varattu
Täällä lämpötila vielä huitoo +30-paikkeilla. Meri on upea...ja kävellä voi ilman liukuesteitä. Kolikon toinen puoli on ikävä.
_________________ Aloituskokeilu 1992. Uudelleen vuodesta 2000, Atkinsia, Heikkilää, ketokarppia ja sitten lähinnä Kwasniewskia vuodesta 2008. Huhtikuusta 2019 asteittain karnivoriksi Kotona!
Kiitos toivotuksista ja kommenteista, tuuliainen! Ja onnittelut kadotetuista tuumista. Mullaki kotihousut ihmeellisesti venähtäneet kesän aikana kaapissa.
Mie niin muistan sen teidän tarinanne, kun kerroitte sitä silloin WillaMarialla. Oliko se vuosi 2007 vai 2008, en nyt vuosilukua ihan tarkkaan muista. Ihanaa se on, että on rakkautta ja mieleinen kumppani vierellä. Teillä on niin hyvä olla keskenänne, että viihtyisitte varmaan melkein missä päin maailmaa tahansa - kunhan ois lämmintä. Mutta tietty on sitten välillä ikävä niitä muualla olevia rakkaita. Milloinhan mahdatte päästä näkemään...
Ihania syyspäiviä teille sinne Etelän maille. Elämä on hyvää!
_________________ Elän hetkessä, suurella intohimolla! Joskus kaiken loppu voi olla uusi alku!
Aika kulkee kulkuaan. On kulkenut Karppilassa oloaikanani jo 16 vuotta. Monenlaista kuviota mahtuu noin pitkään aikaan. Aattelen niitä ensimmäisiä vuosia kun luulin olevani karppi mutta oikeasti olin kaukana siitä. Pikkuhiljaa maalima karpin ja vhh:n poluilla valkeni ja aika pitkään olen voinut sanoa olevani karppi ja vhh ja viimeisen puolentoista vuoden ajan enemmänkin ketocarnivori. Joskus siltä polulta lipsahdan sivuun, mutta aina on helppo palata.
Karppilasta olen saanut todella isot eväät elämään ja paljon myös ystävyyttä, toisesta välittämistä ja henkistä hyvääoloa. Sitä, että jos on ollut suru, kanssani on surtu ja minulle on annettu tukea ja voimaa. Ja jos on ollut ilo, karppikaverit ovat iloinneet täysillä kanssani. Samoin olen itse saanut olla osallisena ja tukena karppikaverin elämässä, iloissa ja suruissa. Karppilasta on löytynyt myös ihan oikeita tänä päivänäkin olemassa olevia live-ystäviä, siitäkin olen todella kiitollinen.
Eikä vähiten mieltäni sykähdytä kun muistan ne viestit, joissa Paratiisiaikoina karppiystävät kertoivat käyneensä laittamassa Paratiisia kuntoon meidän sinne mennä; kuka kuistin laasten, kuka tietä parannellen, joku soutuveneen kunnostaen. Upea Ernest-kissakin sinne saatiin lainaksi hiiriä karkoittamaan.
Ne on niitä aikoja. Sellaista ei enää ole. Karppila on kutistunut pieneksi parinkymmenen hengen sisäpiiripienipyörii-porukaksi, mutta niinhän se saattaa käydä vaikka kuinka isosti ja hyvin toimivalle yhteisölle. Mie katson, että aikani on poistua tästä noitapiiristä. Elämää on aika paljon Karppilan ulkopuolellakin, mutta se aika minkä täällä olin, oli hyvää aikaa. Enimmäkseen.
Haluan kuitenkin erityismaininnan ja kiitokset antaa kahdelle Karppilan kantavalle voimalle; mlv:lle ja els:ille. Kiitos kaikesta siitä tiedosta ja niistä näkemyksistä, mitä olen teiltä näiden viidentoista vuoden aikana saanut. Niiden arvoa ei voi rahassa mitata. Kiitos myös hyvästä karppikaveruudesta!
Ai niin! Vielä yksi erityismaininta Gredalle ja Reginalle niistä rakentavista klyyvarikommenteista silloin kun vaihdoin kuusitoista vuotta vanhan avatarkuvani nykypäiväiseen. Niinhän se on, että sääliä saa kerjäämälläkin, mutta kateus täytyy ansaita!
Rakkaudella lillis
_________________ Elän hetkessä, suurella intohimolla! Joskus kaiken loppu voi olla uusi alku!
No voi- eihän tuohon voi muuta sanoa kuin että kiitokset monet viesteistä, joita on aina ollut mukava lukea ja myös- että on saanut myötäelää tapahtumia kun niitä täällä erämaan laidalla ei liikaa ole lähitodellisuudessa. Oikein hyvää jatkoa ja hyvää ruokaa - terveiset länsilaidalle ja kai A.llekkin uskaltaa lähettää. Toivottavasti vielä pistät jonkun viestin!
_________________ Karppausta v 2008 keväästä Heikkilän ketoruokavalion ja Annikan LCHF tyyliin. LCHF ruokavalio(kin) toimii vain jos sitä noudattaa. Old lives matter.
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 13 vierailijaa
Et voi kirjoittaa uusia viestejä Et voi vastata viestiketjuihin Et voi muokata omia viestejäsi Et voi poistaa omia viestejäsi Et voi lähettää liitetiedostoja
Rekisteröidy
Kirjaudu sisään
UKK
Etsi
Onnittelut täältäkin.
Kaikissa meissä on vikamme, mutta minusta niitä ei vain huomaa
