Olen ollut nyt paria päivää vaille kuukauden karppina. Olen noudattanut ensimmäisestä päivästä lähtien linjaa, jossa hiilareita tulee vain maanpäällisistä kasviksista ja kermasta/jogurtista. Hiilareita tulee n. 20-30g päivä. Syön joka aterialla lihaa ja lisään joka aterialla rasvaa joko paistaessa tai salaattiin. Esimerkiksi joka-aamuiseen munakkaaseen lisään kermaa ja paistan rasvassa, ja lisänä syön pekonia tai A-luokan makkaran. Käytän myös majoneesia (Helmann's). Munia, kasviksia, juustoa, lihaa, pekonia, öljyä, voita ja majoneesia kuluu. Syön myös muutaman kerran viikossa siemeniä ja pellavaa. Kertaakaan en ole sortunut sokeriin, viljoihin tai tärkkelykseen. Juomana vesi ja vichy, aamulla pari desiä kahvia kermalla. Syön kolme kertaa päivässä ja kaloreita 1500-2000 pvä. Mitat 185/101 (läskiä lähinnä). Liikuntana päivittäiset tunnin kävelylenkit. Suoli toimii päivittäin ongelmitta.
Ongelma: Kaikesta huolimatta tuntuu ettei tämä ole aiheuttanut minussa juuri mitään reaktioita. En haise, suussa ei maistu pahalta, enkä huomannut mitään erityistä nesteiden poistumistakaan parilla ekalla viikolla. Ja mikä pahinta: mitat eivät ole muuttuneet yhtään (vaakaa en omista, vaan mittaan itseni viikoittain). Ketoositikut hankin toisen viikon lopussa, ja ovat näyttäneet koko ajan tummanpunaista. Luulisi siis, että hiilareita ei ole ainakaan liikaa? Tuntuu silti, että joku on nyt mennyt pieleen. Luin vaan etukäteen niin paljon kokemuksia, joiden mukaan karppaus näkyy ja tuntuu kehossa ja eron entiseen huomaa.
Pieniä muutoksia olen havainnut siinä, että en koe himoa sokeriin ja syömiseen kuten ennen ja näläntunne on hallittavissa oleva tunne, vaikka ihan heti ei olisi ruokaa saatavilla. Ilmavaivat ovat vähentyneet. Kasvojeni iho näyttää myös ehkä vähän paremmalta. Pieniä iloja siis, mutta kun tuota läskiä on vyötäröllä ja muuallakin reippaasti, jonka haluan POIS, ja siksi karppaus tuntui houkuttelevalta alunperin.
Mikä mättää? Vai olenko vain niitä, joilla tämä ei toimi. Turhauttaa vähän, mutta en ole silti vielä ajatellut lopettaa. Olisi kiva saada tämä yksi iso murhe, eli ylipaino, hoidettua pois päiväjärjestyksestä. Nyt vaan tuntuu niin tehottomalta, että en haluaisi "katsoa vielä hetken" ja löytää itseäni vuodenvaihteessa siinä tilanteessa, ettei mitään näkyvää muutosta kropassa ole tapahtunut.
|
