HS:n nekrologi 04.02: Mårten Wikström
Eläinsoluissa tapahtuvan soluenergian (ATP) nyttemmin oikeana pidetyn loppuvaiheen taisteleva suomalainen selvittäjä on poistunut joukostamme. Moderni insinööriajattelu väittelee vetytaloudesta eli vedyn käytöstä energialähteenä (saasteeton, loppumattoman runsas). Luonto ja (eläin)biologia on tässä ollut edistyksellinen jo vuosimiljoonia (-miljardeja). Mitokondrioiden kaksoiskalvon välitilaan synnytetään protoniylipaine, joka johtaa soluenergian (ATP) lopulliseen syntyyn. Jokaisen solun terve tai sairas toiminta on riippuvainen sen kyvystä tuottaa ”solubensaa” (ATP). Erittäin runsas on se sairauksien määrä, joka johtuu vajaasta soluenergian tuotannosta. Suomalainen Anu Wartiovaara on tuottanut uutta tietoa selvittämällä perinnöllisen äidiltä perityn (isä on näissä asioissa ”sivustakatsoja”) geenihäiriöitä ja ja niiden vaikutuksia yksilön elinkelpoisuuteen. Viimeisin havainto on, että jokainen yksittäinen solu on vastuussa omasta ATP-tuotannostaan, toisen ”piikkiin eläminen” ei käy.
Nykyajan ”terveeseen elämään” liittyvät suositukset ovat edelleen hyvin etäällä solubiologian toipumiseen vaikuttavista toimenpiteistä vaikka perustuvatkin ”tutkimusnäyttöön” (bisnekseen). VHH (lue karppaus) ja ”pätkäpaasto” näyttävät juuri nyt tehokkaimmilta solubiologian korjaussarjoilta.
|