karppaus.infon arkistoitu foorumi

Mitäköhän voisi merkitä se, että maksimisyke nousee? Vai voiko se oikeasti nousta, ehkä tilastollista harhaa...
Joka tapauksessa olen testannut maksimisykkeeni näin: lenkin lopuksi olen tehnyt pari kolme tiukkaa ylämäkivetoa. Vajaa vuosi sitten syke nousi mittarin mukaan 182:een. Tällä viikolla uusin testin, ja sain tulokseksi 186. Hyvä vai paha vai onko merkitystä? Iän mukainen maksimisyke olisi 180. Leposykkeeni on 55, mikäli se auttaa analysoinnissa ja Polarin kuntotestin mukaan kunto on hyvän ja erinomaisen rajalla vaihdellen.

Mitä suurempi on leposykkeen ja maksimisykkeen erotus - sitä paremmassa kunnossa olet. Se, että saat nostettua sykettä ylemmäs, tarkoittaa että olet paremmassa kunnossa! Maksimia ei kannata testata ihan jatkuvasti - ja se tietysti vaihtelee. Hyvänä treenipäivänä sykkeen pystyy nostamaan ylemmäs - ja huonona päivänä jaksaminen lopahtaa jo matalammalla syketasolla.

Se iän mukainen syke on keskiarvo, ihan niinkuin hyvin moni asia ihmisen kehoon liittyen. Olen juossut puolimaratonin siten, että seurana juossut kuudenkympin korvilla oleva mies tikitti koko ajan yli 170 sykkeellä. Hän jatkoi samaa vauhtia koko maratonin!! Ilmeisesti hänen kehonsa toimi vaan korkeammilla syketasoilla. Minä en silloinkaan olisi kyennyt pitämään yllä 170 sykettä yli varttituntia - saati sitten neljää tuntia!!

Tsemppiä treenaamiseen!

_________________
tli kesäkuntoon, osa I (joulun aikaan)

Voisiko samaan ketjuun laittaa vielä yhden toisen kysymyksen, joka myös sykkeisiin varmasti liittyy..

Työterveyshuolto järjesti UKK-kävelytestin. Sain huonon tuloksen. Suositeltiin, että alkaisin esim. tehdä kolme puolen tunnin kävelylenkkiä viikossa! HÄH! Minähän harrastan kovatehoista liikuntaa useita tunteja viikossa ynnä kiltisti teen lihaskuntoliikkeitä salilla ja bodypumpissa ja isoilla painoilla.

Potuttaa. Työterveyshuoltoon jää nyt merkintä huonokuntoisesta työntekijästä.

Olisko sinulle "liian hyvä kunto" kävelytestiä ajatellen? Testi ei ole luotettava todella hyväkuntoisilla ihmisillä.

_________________
Jalokalat (karpit ) uivat vastavirtaan - roskakalat menevät virran mukana.

Toinen juttu voi olla, että jos harrastaa pelkkää kovatehoista liikuntaa, kunto ei olekaan niin hyvä. Harjoittelusta ainakin puolet pitäisi tehdä peruskuntotasolla, niin että syke ei nouse kattoon. Jos tekee vain kovatehoista reeniä, kunto ei kasva. Se voi jopa huonontua.

_________________
Katen Kaamoskarppaussivut

Kiitos neuvoista. Olivat kovin ristiriitaisia, mutta paras pelata varman päälle. Nyt on aamupäivä aikaa ennen iltavuoroa lähteä vaikkapa sauvakävelylle (olin ajatellut intervallilenkkiä, mutta olkoon...). Siinä lienee sellainen sopiva välimuotoliikunta minulle: ei liian kovatahtista ja toisaalta oikeaa liikuntaa, kun siinä saa heilutella niitä sauvoja... Mun tarvitsis varmasti jotenkin silmäillä taas niitä sykkeitä? Oiskohan semmoiset 120:n hujakoilla ok?

Yritän aina jokaisesta saamastani neuvosta ottaa vaarin, ja aina menen metsään! Miten ihmeessä sitä oppisi oikein yhdistelemään kaikkia saamiaan neuvoja. Olisiko kellään aikaa pistää tähän jatkoksi sellaista TOIMIVAA liikuntaohjelmaa? Jos puolet liikunnasta pitäisi olla matalasykkeistä, niin lasketaanko esim. se pump? Vai pitääkö sen olla enemmän aerobista? Olin jotenkin ajatellut, että harrastamani hyöty- ja koiraspissatusulkoilu olisi ajanut sen perusliikuntapuolen, mutta ei se ehkä olekaan niin. Pyöräilyä/ koiranulkoilutusta tulee siinä puolesta tunnista tuntiin/ vrk. Työni on liikkuvaa, mutei nyt mitään ojankaivamista sentään.

Mitä on kunto?
Onko maratoonari paremmassa kunnossa kuin pikajuoksija - ja ovatko nämä kumpikin huonommassa kunnossa kuin bodari? Vai päinvastoin?

Peruskuntoilijan on toki hyvä pitää huolta, että harjoittelee monipuolisesti. Joskus on syytä tehdä pitkä lenkki hiukan alhaisemmalla sykkeellä (aerobinen taso) - ja sen perustreenarin olisi syytä joskus kokeilla vähän tiukemmin sykettä nostavaa treeniä.

Kävelytesti ei testaa kovakuntoisia henkilöitä. Tein testin itse vuosia sitten, kun kunnon puolesta puolimaratonikin meni kevyesti. Tulos oli melkoisen keskinkertainen. Kävelin tietysti niin kovaa kuin pystyin, ja tämä tarkoitti, että väänsin kehoani ennen täysin tuntemattomaan pikakävelyyn, joka nosti sykettä parantamatta nopeuttani juurikaan. Rasitus tuli siis suorituksen teknisestä vaikeudesta, ja eihän testin tarkoitus ollut nähdä, kuinka taitavasti kävelen! UKK-testi on tarkoitettu ihmisille, jotka eivät kykenisi kevyesti juoksemaan testissä vaadittavaa aikaa. Kovakuntoisemmalle parempi helposti toteutettava testi on se perinteinen Cooper, ja jos halutaan kunnon kuntotestausta, polkupyöräergometri, tai vielä parempana esimerkiksi Vierumäellä tarjottava Valojänistesti.

Otanpa nyt (kun aiheeseen puutuin) erot miesten ja naisten tyypillisessä liikuntaharjoittelussa: Huom! kyseessä on yleistys - älkää vetäkö hernettä nekkuun: Naiset tekevät tyypillisesti hyvin paljon aerobista harjoittelua. Naisten lajeja ovat kevyt hölkkä, kävelyt, rauhallinen uinti, ja kovempina lajeina aerobic, reippaat lenkit jne. Miehet eivät kävele, he käyvät pelaamassa sählyä kerran viikossa (syketaso hyppii, mutta tasaista rasitusta ei tule), ja huhkivat salilla.

Naisten puutteet ovat huono lihaskunto, joka myöhemmällä iällä lisää osteoporoosiriskiä - kaatuillaan helposti, koska lihaksilla ei ole voimaa palauttaa tasapainoa - ja koska lihaksia ei myöskään ole kaatumisia pehmentämässä, tulee murtumia jne. Miehillä on lihasmassaa, mutta aerobinen kunto on usein hyvin heikko. Se yksi sählyvuoro viikossa/kahdessa ei juurikaan paranna sydämen toimintaa, vaan vanhemmalla iällä on itse asiassa ihan hirvittävä sydänkohtausriski!!

Naiset: jos treeni rajoittuu kevyeen kalorinpolttoliikuntaan... muistakaa, että teette vähintään kerran viikossa, mielellään 2, ihan kunnolla lihasvoimaa kasvattavan harjoituksen, ja se on vähintäänkin kunnon kuntopiiri kotona, joka sisältää kyykkyjä, askelkyykkyjä, punnertamista ja vatsa- ja selkälihasharjoittelua. Ja yrittäkää aina välillä sillä kävelylenkillä ollessa painella joku mäki ihan täysillä ylös, niin että vähän kylkeen pistää.

Miehet: jos käytte vain salilla ja ehkä sählytreenissä... tehkää vähintään kerran viikossa, mielellään 2, (ainakin) tunnin kestävä, sykettä kohtuullisesti nostava kävely/juoksu/pyörälenkki. Ei mitään veren maku suussa menoa, vaan aerobisella tasolla. Aerobisen tason määrittämiseen ei sitten tarvita sykemittaria - riittää, että suorituksen aikana pystyy keskustelemaan lenkkikaverin kanssa (tai vaikka puhelimessa).

_________________
tli kesäkuntoon, osa I (joulun aikaan)

Laitanpa korteni kekoon minäkin, vaikka täällä jo hyvin asiantuntevia kommentteja näkyy tulleenkin.
Itse sain kuntoni nousemaan kohtuulliselta tasolta hyväksi/erinomaiseksi (polkupyöräergometri) tällä tavalla:
- 4-5 kertaa viikossa juoksulenkki, 45 min, matalalla sykkeellä (kävellen en saanut sykettä nousemaan tarpeeksi)
- kerran viikossa extreme -spinningtunti, yht 55 min, josta korkealla sykkeellä (yli 175) vähintään 30 min.

Ajallisesti tuo jakso kesti 3-4 kk. Silloisessa kilpailulajissani lihasmassasta olisi ollut haittaa. Nykyisin, kun en enää kilpaile, käyn kaksi kertaa viikossa body pumpissa ja 1-2 kertaa viikossa juoksen/spinnaan, ja kuntokin on tainnut tulla jo aika mukavasti alaspäin

Olisi varmaan ihan ok. Mitä tämä sitten tarkoittaa? Jos sykkeesi on yhtään normaali (tämän tiedät ainoastaan itse, ei mikään mittari tai laskukaava), 120 on ihan hyvä syke tunnin palauttavalle treenille tai seitsemän tunnin kehittävälle peruskuntolenkille (tai tarkemmin ajatellen tähän saisi olla edes vähintään 130).

Kiitos hienoista vastauksista. Kovasti lohduttivat.

Vaan mikä mikä mikä on Kaapon ehdottama seitsemän tunnin kehittävä peruskuntolenkki? Nyt jää varmasti jokin kuntoilun osa-alue ihan rempalleen, koska kovin monta tuon mittaista lenkkiä en saa mahdutettua viikko-ohjelmaan... Vai voisiko niitä toimittaa työpäivän aikana?

Minusta muistuttaa tuo Kaapon kommentti kovasti pottuilua, jota täällä ihmeen paljon harrastetaan
Yleisesti voisi kai sanoa, että noin tunnin lenkki noin 120 sykkeellä kohottaa kuntoa vain, jos on suhteellisen huonokuntoinen. Jos et tiedä, mikä itselläsi on suositeltava sykealue (siis jotta kunto nousee), ei kannata omasta mielestäni sykkeestä hirveästi edes välittää. Tärkeintä on silloin seurata omia tuntemuksia. Jos et koirakävellessä hengästy, ei kuntokaan nouse. Eli kuntoillessa pitäisi olla kevyesti hengästynyt, mutta ei läähättää.

Vielä body pumpista, jota mainitsit harrastavasi. Oman kokemuksen mukaan pumppi ei kohota aerobista kuntoa, lihaskuntoa tietysti kyllä.

Tsemppiä syksyn liikkumisiin

nyt on dilemma.

Käyn muutaman kerran viikossa juoksulenkillä (maaliskuusta alkaen). Sain sykemittariini viimein patterin ja virittelin mittarin aerobikiselle tasolle syke rajat 127,4 - 145,6 ja lähdin juoksemaan. Koko matkan mittari piippas, että sykkeet menee yli. Juoksu oli helppoa, jalat toimi, hengitys toimi, hiki tuli. Sykkeet 150-170, suurinosa ajasta 160-165. Maksimisyke iän perusteella 182.

Onko minulla siis niin huono kunto, että en pysty juoksemaan ilman, että sykkeet nousee älyttömiksi vai onko mulla niin hyvä kunto, että pystyn helposti vetämään lenkin kovaa ja korkeilla sykkeillä. Juoksu aika n.30 min.

Sykkeet on mun lempiaihe

Pyöriäisen dilemmasta nousi sellaisia ajatuksia, että sykemittari on saattanut antaa sulle väärät rajat, tai sitten olet yksinkertaisesti juossut koko ajan kohtalaisen kovaa ja kehosi on tottunut siihen. Jos enin osa liikunnasta tapahtuu korkeilla sykkeillä, se kehittää käsittääkseni enemmän maksimikestävyyttä kuin peruskestävyyttä. Lajista sitten riippuu, kumpaa on hyödyllisempää kehittää. Peruskunnon kohottajan/ylläpitäjän lienee hyödyllisintä liikkua siellä peruskestävyysalueella, jos ei ole tarkoitus kilpailla.

Kannattaisi ehkä kokeilla juosta sama lenkki kuin normaalisti, mutta alemmilla sykkeillä.

Sulla on hyvä vauhtikestävyys, mutta huonompi peruskestävyys. Niin kauan kuin liikuntasuorituksesi ovat tolleen lyhyitä, niin tuolla ei ole käytännön kannalta niin väliä, mutta jos haluaisit pidentää juoksumatkoja ja edistää sydänterveyttäsi, niin sun täytyisi päästä enemmän juoksemaan siellä peruskestävyysalueella - eli aloittaa aivan alkeista. Siinä missä vauhtikestävyysalueella juokseminen kehittää kehon kapasiteettia kestää ja pitää yllä noita korkeita sykkeitä, niin peruskestävyyssykkeillä liikkuminen kehittää itse sydäntä, eli parantaa sydämen tehoa, eli sydän saa yhdellä sykäyksellä pumpattua suuremman määrän verta etiäpäin. Tällöin ei oo tarvetta sykkiä niin tiuhaan. Ja se on tietysti sydänterveydelle aivan erinomainen asia.

Peruskestävyyden parantaminen onkin sitten juuri sitä, että juokset niin hiljaa että mummot vetävät rollaattorilla ohi, kunnes saat vauhtia lisättyä ilman että sykkeet lähtee lapasesta. Tuo että sykkeet nousevat herkästi mutta sen kestää, tituleerattiin jossain aviisissa muistaakseni ns. aerobikkarisydämeksi.

Mun mielestäni nuo erilaiset laitteettomat kuntotestit on sikäli hassuja, että eihän esim. se Cooperin testikään mittaa kuin että kuinka hyvä olet juoksemaan juuri tuollaista lyhyehköä rutistusta. Eikä niissä huomioida painoa mitenkään. Liikuntaa harrastamaton, tupakoiva laiheliini saa helposti Cooperista erinomaisen tuloksen, sen sijaan vähänkään rehevämpi ei, vaikka juoksukunto riittäisi vaikkapa puolimaratoniin. Terveisin nimimerkki ei katkera mutta kuitenkin...

Lähinnä tuo kertoo, että juokset liian kovaa. Hidasta vauhtia ainakin osalla lenkeistä.

Se iän perusteella annettu maksimisykearvo on ihan vaan keskiarvo, ja jos vähänkin enemmän olet treenannut, liian matala.

Lisäksi, toisilla syketasot vaan ovat korkeammat, toisilla matalammat. Minulla on leposyke ollut parhaimmillaan 40 pinnassa, mutta maksimia en ole koskaan saanut lähellekään kahtasataa. Juuri tänään juttelin miespuolisen työtoverini kanssa, joka kertoi ettei hänen leposykkeensä ole koskaan laskenut alle 65:n, mutta nuoruusiällä ei tehnyt kovinkaan tiukkaa nostella sykettä 220:een. Hänellä oli myös huomattavasti korkeampi ruumiinlämpö - ja varmasti myös nopeampi aineenvaihduntakin. Kenties... Ja laitoinhan minä aiemminkin juttua siitä papasta, joka juoksi 4 tuntia (maraton) pitäen sykettä koko ajan 170 yläpuolella. Iän mukaan (60+) se olisi ollut hänen maksimisykkeensä!! Minä taas olen ylpeä, kun pystyin sunnuntaina pitämään yli 175:ttä yllä kokonaiset 3,5 minuuttia!!! Mutta silloin olikin suorastaan moottorisaha jo kyljessä!

Jos sykemittarista haluaa ihan oikeat hyödyt, pitäisi ensin hakea testeillä ne omat sykerajat. Kai sykemittareissa nykyään sellaiset testitikin on - joissain malleissa...

Meikää vois sanoa ton syömisen osalta hirveeksi numerohifistelijäksi, mutta treenaamisessa en sit taas hirveesti noita mittareita tuijota. Kun ikänsä on urheillut, tietää kyllä kroppatuntumalla milloin ollaan aerobisella tasolla, ja milloin ollaan vauhtikestävyysmeiningissä. Ei puolen tunnin lenkillä tarvitse hidastella - eihän lyhyestä lenkistä saa muuten mitään irti. Mutta toki sitten välillä pitempää matkaa alhaisemmalla sykkeellä.

Testeistä hunajapupulle - joo, tiedän ettei Cooper ole kovin hyvä testi (en minäkään siinä ikinä kovin hyviin tuloksiin ole päässyt - liian lyhyt matka), mutta ilman laitteita kuitenkin parempi hyväkuntoiselle kuin se UKK. Itse voi toki itseään testata... Mä teen musiikin tahtiin mun crossari-treenin, joten pyöritysnopeus on joka kerta melko lailla sama. Siinä on sit kalorimittari, joka tietysti mittaa sen 60 minuutin aikana tehdyn työn - joten mitä suuremman luvun saan kalorimittariin "samassa" treenissä, sitä kovemmilla vastuksilla olen pystynyt tekemään. Tän "testin" oon tehny nyt about joka toinen viikko. Ja kehitystä näkyy!

_________________
tli kesäkuntoon, osa I (joulun aikaan)

Mitenkäs luotettava se Polarin sykemittarin kuntotesti mahtaa olla? Tähän mennessä olen ollut hyvän ja erinomaisen kunnon rajamailla, mutta nyt muutin käyttäjäasetuksiin korkeamman maksimisykkeen ja tein testin. Hups, olen eliittiurheilija!

Pyöriäiselle: ehkä voisit testata oman maksimisykkeesi ja säätää sen sitten siihen mittariisi. Sen jälkeen laite saattaa antaa treenille sopivammat sykerajat. Olettaen tietysti, että maksimisykkeesi on korkeampi kuin tuo 182.

Ainakin Polarin ohjekirjassa sanotaan, että maksimisykkeen voi muuttaa, jos se on laboratorio-olosuhteissa mitattu, mutta jos joka ylämäki antaa osviittaa siitä, että maksimi on korkeammalla, niin kaipa siihenkin voi luottaa. Ainakin vähän?

Mulla on vähän samantyyppisiä "ongelmia". Olen aloitellut lenkkeilyä ja käynyt muutaman kerran hölköttelemässä ja jo alle minuutin hitaan hölköttelyn jälkeen syke nousee 150-160 kieppeille. Sama homma pyöräilessä, en edes osaa ajaa niin hitaasti, ettei sykkeeni nousisi yli 135:n. Kävellessäkin syke keikkuu n. 115-120 kieppeillä.
Mulla on Suunto T1 mittari. Maksimisykkeeksi olen mittarilla saanut lukeman 186. Iän perusteella se on 183. Mieheni on testannut myös tuon mittarin ja hän saa aivan erilaisia lukemia.

_________________
03/07-12/07 -34 kg 01/08-12/08 -6 kg

Seitsemän tunnin peruskuntolenkki ei ollut vitsi eikä myöskään tarkoitettu päivittäin tehtäväksi treeniksi. Pyörällä sellaisen voi tehdä helposti kun taas juosten voi olla vähän vaikeampaa. Kuten sanoin, itse tiedät kuntosi, sykkeesi ja kaiken muunkin itseesi liittyvän, eivät muut.