karppaus.infon arkistoitu foorumi :: Kunka moni karpeista ratsastaa?

ja ei sen hevosen pidon kallista tarvitse olla, tulkaa pois sieltä ahtaasta kaupungista tänne maalle, niin ei tarvi hevosella jalkakäytävällä kävellä.. ja ennenkaikkea maksaa itseänsä kipeäksi.

ja minusta suuri osa tätä harrastusta on sitä, että saa hoitaa hevosensa itse. Ja mitä aikaan tulee, se on pelkkä arvo-kysymys.

Mun miehestä ei ikävä kyllä saa maalaispoikaa millään. Mä voisin muuttaa vaikka heti esim. Sipooseen. Maalla, mutta 20 minuutin matkan päässä Helsingin keskustasta. Mutta ei kelpaa herralle.

Samoin tuo hevosteluun käytettävä aika. En voisi kuvitella olevani niin itsekäs, että käyttäisin (rahan lisäksi) suurimman osan vapaa-ajastani omaan harrastukseeni.

Ja mä haluan harrastaa muutakin, matkustella yms, eli ei mulle hevonen omaan pihaan passaisi siinäkään mielessä. Hevonen omassa pihassa ei ole enää harrastus, vaan se on elämäntapa.

BTW, hannoverit on myös mielestäni heppojen "aatelia",
Kyllä ne kahta asiaa Saksassa osaavat tehdä: kasvattaa hevosia ja tehdä autoja

Tuo painorajoitus kiinnostaa kanssa... Pelottaa, että jos olisikin sopiva talli, niin sanottais, että ei mellä oo tarpeeks vahvoja hevosia. :oops:

opiskelijan tuloilla ei ole yksinkertaisesti varaa.

Julkaisija:	Kotisiili [ 2006-08-31 07:02:11 ]
Viestin otsikko:	Kunka moni karpeista ratsastaa?
Eli löytyykös täältä muita hevoshulluja ? Jos löytyy, niin kertoillaankos vähän faktoja: - Kuinka kauan olet harrastanut? - Missä käyt ratsastamassa? - Onko omaa pollea? - Mitä nyt mieleen juolahtaa... Eli mie olen hevostellut säännöllisesti ja aktiivisesti 11-vuotiaasta asti, ikää on nyt se 30 vee, eli harrastusvuosia takana pian parikymmentä. Omaa hevosta ei ole, eikä ole koskaan ollutkaan. Tällä hetkellä käyn ratsastamassa Espoossa Leppävaaran ratsastuskoulussa, ihan huippupaikka! Ja ensi kuussa muutamme vielä ihan siihen tallin lähettyville, uuteen rivariin Vaikka omaa hevosta ei ole ollut, mulla on ollut paljon sekä vuokrahevosia että ns. hoitohevosia, joita olen saanut pitää kuin omaani. Noin kymmenen vuoden ajan (ikävuodet 16-26) kisasin koulua ahkerasti, ja kiitos hyvien hevosten pärjättiinkin ihan kivasti Nykyään en enää kisaa, eikä ratsastaminen muutenkaan ole niin tavoitteellista. Tosin luulin jo, ettei vanha Kotisiili opi enää uusia temppuja, mutta tallin ja varsinkin opettajan vaihdos saikin ihan uusiin aatoksiin... Välillä kisahammasta kolottaa kovastikin, mutta olen vielä toistaiseksi jättänyt silti väliin, tiedän että jäisin kisaamiseen taas ihan koukkuun. Toisaalta ei paha addiktio ollenkaan Haaveissa siintelee oma suomenhevonen... Sen ostaminen ei olisi ongelma ollenkaan, mutta pitäminen maksaa täällä pk-seudulla hunajaa! Karsinavuokrat on törkeissä hinnoissa, ainakin maneesitalleilla. Eikä mulla olisi aikaa käydä tallilla joka päivä, joten maksaisin sitten itseni kipeäksi siitä, että joku hoitajatyttö ratsastelee puolet ajasta. Tarpeeksi ison suokin löytäminenkin voisi kyllä olla vaikeaa, mulla kun on ruotoa 180 sentin verran, niin siinä ei pikkuputte piisakaan Ja koulutustasoakin saisi olla ainakin sen heA:an verran, jotta pääsisi kunnolla kisaamaan, ehkä jopa äsämmiin jonain päivänä... Mutta ainahan sitä haaveilla saa

Julkaisija:	Suzi [ 2006-08-31 10:45:33 ]
Viestin otsikko:
Hep täällä! -Olen harrastanut 25 vuotta eli pikkutytöstä asti ilman taukoja. Hullu mikä hullu , suomenhevosista olen tykännyt eniten ihan alusta asti. -Oma polle löytyy, se asuu Sipoossa. 10v suokkitamma, ollut mulla koko ikänsä. Maailman ihanin hevonen, tietysti http://www.sukuposti.net/fakta.php?Numero=92098 Sillä olis kapasiteettia enempäänkin, hyppää metriä (jos mamma pysyy kyydissä eikä tee edes tiukkaa ja on ratsuttajan kanssa startannut HeA:ta. Minä vaan en jaksa tällä hetkellä edes ajatella kisaamista, luurataan vaan pitkin metsiä ja välillä vähän käydään kentällä testaamassa, miten kouluratsastus sujuu. Ratsastusvaellus on kiva lomailumuoto, olen ollut 3 kertaa Kuusamossa viikon suokkivaelluksella ja viikon Islannissa issikoilla. Suunnitelmissa on myös Etelä-Espanja ja andalusianhevoset (maassa maan tavalla ja -hevosella, nääs!), ja ehkä joskus tulevaisuudessa mahdollisesti Jenkkeihin leikkimään cowboyta miehen kanssa, kunhan se ensin opettelee ratsastamaan

Julkaisija:	Kotisiili [ 2006-08-31 12:09:21 ]
Viestin otsikko:
Ihuna ruunikko suokki sulla! Missäs päin Sipoota hän asustaa? Minä oleilen päivät kanssa täällä Sipoon puolella (asun Espoossa), olen töissä tässä suurehkossa meijerialan yrityksessä... Hevosia näkyy olevan täällä vähän joka puolella. Mä kanssa olen vaelluksesta, nimen omaan suokkivaelluksesta, haaveillut, mutta nykyisellään taitaa jäädä haaveeksi: en tiedä mikä mokoma on persusnahkaa niin ohentanut, että hankaumia tulee tosi herkästi, ja kahtena peräkkäisenä päivänä ratsastaminen ei välttämättä aina onnistu. Istunta on kunnossa yms, eli en jummarra missä vika. Jotkut satulat tietty hankaa, mutta ei vika aina ole siinäkään. Seuraavaksi ostoslistalla onkin napakammin istuvat ratsastushousut, nykyiset pussitta persiistä, josko siinä olisi edes vähän syytä. Samoin olen haaveillut Unkarin tai Espanjan hevostelureissusta. Aika näyttää, toteutuuko haave.

Julkaisija:	Ewa [ 2006-08-31 12:26:53 ]
Viestin otsikko:
Täällä yksi hevoshullu lisää. Tällä hetkellä on kaksi omaa, toinen on exravuri ja ollut mulla jo 11 vuotta, eetu nimeltään. Eetu on ollut lähinnä maastoratsuna. keväällä kävin saksasta hakemassa toisen, viisi vuotiaan hannoveri-tamman, jolla olen tämän kesän aikana käynyt seurakisoissa. Mulla tavoitteellinen ratsastaminen on siis vasta lapsen kengissä, vaikka hevosia olen harrastanut jo 20 vuotta ja olen sekä hevosenhoitaja että hevosagrologi ammatiltani. Melko hevoshullu siis. saa nyt sitten nähdä onko minusta kilparatsastajaksi, jos ei, niin palaan taas siihen maastoköpettelyn pariin. ja ei sen hevosen pidon kallista tarvitse olla, tulkaa pois sieltä ahtaasta kaupungista tänne maalle, niin ei tarvi hevosella jalkakäytävällä kävellä.. ja ennenkaikkea maksaa itseänsä kipeäksi. ja minusta suuri osa tätä harrastusta on sitä, että saa hoitaa hevosensa itse. Ja mitä aikaan tulee, se on pelkkä arvo-kysymys.

Julkaisija:	Jenni84 [ 2006-08-31 12:32:31 ]
Viestin otsikko:
Aikanaan olin hyvinkin heppahullu, kuten varmaan kaikki tytöt. Ratsastin aktiivisesti kuutisen vuotta. Kilpaillut olen vain tallin omissa estekilpailuissa. Lukiossa ridaus sitten jäi. Liekö syy ajanpuutteessa, vai peloissa; mutama pahempi putoaminen ja murtuneet luut säikäytti. Nykyään käyn vain satunnaisesti maastoilemassa milloin missäkin.

karppaus.infon arkistoitu foorumi https://karppi.ninja/forum/

Kunka moni karpeista ratsastaa? https://karppi.ninja/forum/viewtopic.php?f=3&t=19912	Sivu 1/30

Julkaisija:	Kotisiili [ 2006-08-31 12:58:16 ]
Viestin otsikko:
Ewa kirjoitti: ja ei sen hevosen pidon kallista tarvitse olla, tulkaa pois sieltä ahtaasta kaupungista tänne maalle, niin ei tarvi hevosella jalkakäytävällä kävellä.. ja ennenkaikkea maksaa itseänsä kipeäksi. ja minusta suuri osa tätä harrastusta on sitä, että saa hoitaa hevosensa itse. Ja mitä aikaan tulee, se on pelkkä arvo-kysymys. Katsoppas kun ei se naimissa olevalla ole niin yksinkertaista Mun miehestä ei ikävä kyllä saa maalaispoikaa millään. Mä voisin muuttaa vaikka heti esim. Sipooseen. Maalla, mutta 20 minuutin matkan päässä Helsingin keskustasta. Mutta ei kelpaa herralle. Samoin tuo hevosteluun käytettävä aika. En voisi kuvitella olevani niin itsekäs, että käyttäisin (rahan lisäksi) suurimman osan vapaa-ajastani omaan harrastukseeni. Yhteinen aika on nytkin välillä niin vähissä, ettei siitä ole varaa nipistää. Ja mä haluan harrastaa muutakin, matkustella yms, eli ei mulle hevonen omaan pihaan passaisi siinäkään mielessä. Hevonen omassa pihassa ei ole enää harrastus, vaan se on elämäntapa. Silloin kun olin sinkku vietin kaiken vapaa-aikani tallilla. Pakosti ne elämäntilanteet vaan muuttuu, ellei sillä puoliskolla ole samankaltaiset tai ainakin yhtä aikaavievät (ja rahaa kuluttavat) harrastukset. BTW, hannoverit on myös mielestäni heppojen "aatelia", kakkosena heti suokkien jälkeen Rakkaimmat ja osaavimmat kilpakumppanini ovat olleet hannovereja. Kyllä ne kahta asiaa Saksassa osaavat tehdä: kasvattaa hevosia ja tehdä autoja

Julkaisija:	Suzi [ 2006-08-31 13:15:47 ]
Viestin otsikko:
Kotisiili, teidän tehtaan piiput näkyy meidän tallille I:byssä asuu heppa. Ewan kanssa kuvittelen olevani samaa mieltä siitä, että suuri asia on se, että saa hoitaa hevosensa itse. Mun otus tosin asuu täysihoitotallilla, mutta ehkä kaikkein parasta heppailussa on ratsastuksen sijaan se kaikki muu, mitä tekee hevosensa eteen ja mitä sen kanssa touhuaa. Ehkä sen takia ei tuo kilpaileminenkaan nappaa. Aikaa siihen menee juu, varsinkin kun talli on lähes 30 km päässä kotoa. Siksi olen ottanut vuokraajan hepalle, että saan edes pari vapaailtaa viikossa (jotka yleensä omistan miehelle). Rahaakin siihen menee, mutta junnuna oli tavoitteena hankkia sellainen ammatti (työn sisällöstä välittämättä?), että on varaa pitää omaa hevosta. Mihinkäs sitä rahansa laittaisi jos ei olisi hevosta ? Josta tulikin mieleeni, että valitettavan usein heppaharrastuksesta puhuttaessa keskustelu kääntyy rahaan. Ei ne muutkaan harrastukset ilmaisia ole.

Julkaisija:	Tiira [ 2006-08-31 13:59:50 ]
Viestin otsikko:
Mie olen myös hullu! Oma ex-juoksija suokki asustelee puolihoitotalllilla, jossa saa itse hoitaa rutiinit, mutta ei tarvitse joka aamu ja ilta olla ruokkimassa ja tarhaamassa. Jotenkin minulle se suomenhevonen on ainoa oikea, sen jälkeen ehkä issikka ym 'alkuperäiset' rodut. Hevoshistoriani on lyhyenlainen: olisiko siitä viisi-kuusi vuotta kun menin aikuisten alkeiskurssille. Kisannut en ole koskaan enkä tiedä riittääkö hermo moiseen. Ja oma hevoseni soveltuu huomattavasti paremmin metsään kuin kouluradalle... Toki molemmilla riittää tavoitteita kouluratsastuksessa, niitä hiomme kentällä fiilisten mukaan. Liikumme tasolla 'juuri ja juuri perusmerkki' ja lajimme on kouluküüry. Kumma kyllä, myös minulla on maailman ihanin hevonen

Julkaisija:	Karbureettori [ 2006-09-01 04:45:27 ]
Viestin otsikko:
Kaksi heppasta täällä. Pitäähän ihmisellä nyt hevonen olla.

Julkaisija:	Codyllac [ 2006-09-01 06:36:59 ]
Viestin otsikko:
Terveiset täältä hevosentuoksuiselta tallilta! Ratsastin lapsuuden ajat ja sitten teininä harrastus jäi hetkeksi.. Kun sain oman tyttäern ja muutimme omaan taloon maalle, ensimmäinen vuokrahevonen saapui kesäksi ja sitten tullikin hurahdettua ihan kunnolla ! Syksyllä ensimmäinen om hevosenpuolikas, Tanskalainen PV-ruuna, vanha kisakonkari.. Hänen kanssaan oli hyvä viritellä vanhoja taitoja.. Seuraavaksi ostin Tori-Hannover-tamman, joka ei valitettavasti ole mi´nulla enää. Nyt asumme omalla tilalla, jossa on uudet tallit ja ratsastuskenttä, ihanat maastot... Omia hevosia on Tinker-ori 4v., Suomenpienhevonen 8v, LV-ruuna 6v ja vuokrapaikalla meillä on PV-ruuna... Hevosurheilua riittää!

Julkaisija:	katjavuori [ 2006-09-01 09:12:39 ]
Viestin otsikko:
Täällä myös yksi "heppahullu". Aloitin ratsastamisen 30 vuotta sitten, sen jälkeen jatkunut on/off-tyyliin elämäntilanteesta riippuen. Lännenratsastusta olen harrastanut vajaat 10 vuotta, nyt on katkolla lastenhoidollisista syistä. Issikkavaellukset ovat myös sydäntä lähellä. Rotusuosikkeja ovat suokit, arabit ja issikat. Oma heppa mulla oli joskus kauan sitten.

Julkaisija:	Ewa [ 2006-09-01 17:05:12 ]
Viestin otsikko:
Lainaa: Mun miehestä ei ikävä kyllä saa maalaispoikaa millään. Mä voisin muuttaa vaikka heti esim. Sipooseen. Maalla, mutta 20 minuutin matkan päässä Helsingin keskustasta. Mutta ei kelpaa herralle. niinpä, tuo voi olla ongelma, riippuu juuri siitä kuinka haluaa antaa itsestään "pois" toisen vuoksi ts. elää toiselle. Tiedän yhden ihmisen jolle tuli aviorero kyseisen ongelman takia. (En tietenkään tarkoita että sinulle kävisi niin..) Mun mies onneksi on pikkuhiljaa innostunut hevosista ja ratsastelee silloin tällöin vanhemmalla hepalla ja hoitaa sitä myös paljon kun on yrittäjänä kotona päiväsaikaan. Minä itse henkilökohtaisesti en voisi solmia suhdetta ihmiseen joka ei haluaisi asua maalla eikä välittäisi eläimistä. Rakkaus ei siinä tapauksessa riittäisi. Lainaa: Samoin tuo hevosteluun käytettävä aika. En voisi kuvitella olevani niin itsekäs, että käyttäisin (rahan lisäksi) suurimman osan vapaa-ajastani omaan harrastukseeni. En oikein ymmärrä mitä tarkoitat itsekkäällä, meillähän on täällä vain yksi elämä ja minusta oman sisäisen äänen seuraaminen on ainoa tie onneen. Onnea ei voi saavuttaa, jos ei ole rehellinen itselleen. Ja mitä ihmissuhteeseen tulee niin ei se aika vaan se laatu... Lainaa: Ja mä haluan harrastaa muutakin, matkustella yms, eli ei mulle hevonen omaan pihaan passaisi siinäkään mielessä. Hevonen omassa pihassa ei ole enää harrastus, vaan se on elämäntapa. Matkustelu ei ole ongelma, hevoset voi lykätä täysihoito-tallille tai pyytää ystäviä pitämään niistä huolta. Itse olen viimeisen vuoden aikana käynyt Kreikassa, Saksassa, Virossa ja ruotsissa... ratsastuksen lisäksi harrastan tanssia, pyöräilyä, kuntonyrkkeilyä, baarikeikkoja jne. Asioista tulee ongelmia vasta sitten kun niistä päässään sellaisia tekee. Mut tosta elämäntapa-jutusta olen samaa mieltä. Hevoset vie paljon aikaa ja melkein kaikki mun rahat. Mut en mä ole kateellinen niille jotka pyörii kaupungilla ja näyttää mallinukeita ja shoppaa... vaihtavat sisustusta kerran kuussa kämpillä... joo, ei ole mun juttu. Lainaa: BTW, hannoverit on myös mielestäni heppojen "aatelia", Kyllä ne kahta asiaa Saksassa osaavat tehdä: kasvattaa hevosia ja tehdä autoja Jeps ! Kaikkea hyvää!

Julkaisija:	uuma [ 2006-09-03 15:15:05 ]
Viestin otsikko:
Mie oon kans ollu aina vähän heppahullu, mutta ratsastus lopahti siihen, kun 11 vuotiaana sairastuin astmaan. Voisihan ratsastusta vielä joskus uudellen aloittaa, jos löytyy sellainen paikka, jossa hevonen laitetaan valmiiksi. Ulkona en enää nykyään saa oireita. Mutta kertokaas mulle te viisaat ja kokeneet, että mikä on painorajoitus hevoselle? Olen nimittäin ainakin toistaiseksi melkoisen raskasta kamaa...

Julkaisija:	Delfiini [ 2006-09-04 08:34:21 ]
Viestin otsikko:
Tuo painorajoitus kiinnostaa kanssa... Pelottaa, että jos olisikin sopiva talli, niin sanottais, että ei mellä oo tarpeeks vahvoja hevosia.

Julkaisija:	santtuli [ 2006-09-05 11:48:59 ]
Viestin otsikko:
Liian kallis harrastus... Mutta asiaa vois harkita jos joku Kokkolasta olis innookkana menossa ridailemaan??

Julkaisija:	Shial [ 2006-09-05 18:21:46 ]
Viestin otsikko:
ratsastus olis yks sellanen juttu mitä tekis mieli koittaa.

Julkaisija:	bipbe [ 2006-09-06 12:51:51 ]
Viestin otsikko:
Tääl kans koko ikänsä enep taiks vähemp hurahtanu..riippuen aina elämäntilanteesta. Nyt elämäntilanne on ollu jo 6 vuotta suotuisa ja ekakasi ostin 11 vuotiaan suokkitamman http://www.sukuposti.net/fakta.php?Numero=17298 (lopetettu viime syksynä, samoin lopetettiin hänen pikkunen varsa kun oli kehitysvaurioinen )ja sen kamuksi kotiin asumaan vuotiaan shettisorhin (nykyisin ruuna ) http://www.sukuposti.net/fakta.php?Numero=45236 jonka raviura ei ole koskaan loistanut mutta harrastettu on..Sitte tuli ostettua tooosi halvalla silloin 10 vuotias http://www.sukuposti.net/fakta.php?Numero=60281 (=ruunattu) tän kaverin säkä on jotain 173 tai 5 ..tää on herkkä kaveri ja tarvitsee hirveesti toimintaa joten annoin sen naapuriin yhdelle ihanalle ihmiselle ylläpitoon. Huminan varsan sydämmeeni jäävän kolon paikkaamiseksi ostin http://www.sukuposti.net/fakta.php?Numero=108233 jolle syntyi kesäkuussa Pipsasta tulee harvinaisemman värinen kimo (=myynnissä jos jotain kiinnostaa ) Sitten meillä on viimekesällä ostettu Leeville kamuksi http://www.sukuposti.net/fakta.php?Numero=284091 josta tulee hieno poni..luonne kohillaan ja on pikkasen opetettu ratsun alkeita ja kärryjäkin vedelty. Sitten tallissa asustaa vielä pari lämppäriä harraste ratsuina (ns. puolihoidolla) Tässä vielä Pipsan "kuoriutuva" pisamanaama

Sivu 1/30	Kaikki ajat ovat UTC+02:00
Powered by phpBB® Forum Software © phpBB Limited https://www.phpbb.com/

Julkaisija:	Ewa [ 2006-09-04 13:24:46 ]
Viestin otsikko:
Delfiini kirjoitti: Tuo painorajoitus kiinnostaa kanssa... Pelottaa, että jos olisikin sopiva talli, niin sanottais, että ei mellä oo tarpeeks vahvoja hevosia. Höpö ja vielä kerran HÖPÖ HÖPÖ Jos asiakaspalvelua harrastaa, niin ei kenelläkään ole varaa mennä möläyttämään tuollaisia... ei hyvänen aika, kyllä hevoskokoinen eläin jaksaa kantaa aika paljon. jOs ei, niin on sairas.

Julkaisija:	supikoiruus [ 2006-09-05 13:42:41 ]
Viestin otsikko:
Hei! Täällä yksi "heppahullu". Olen ratsastanut 11 vuotiaasta saakka, mutta ikävä kyllä opiskelijan tuloilla ei ole yksinkertaisesti varaa. Nyt tyydyn seuraamaan katsomosta kilpailuja/näyttelyitä.

Julkaisija:	jules [ 2006-09-06 18:28:18 ]
Viestin otsikko:
supikoiruus kirjoitti: opiskelijan tuloilla ei ole yksinkertaisesti varaa. sama tilanne. harrastus ei täällä helsingissä ole maailman halvimpia