karppaus.infon arkistoitu foorumi

Olen pitkästä aikaa tauon (lue: 8-9 kk) jälkeen päässyt jatkamaan lemppariliikuntaani eli yhtä tanssilajia. Tekniikka on siinä tärkeää, mutta yhtä lailla lihasvoimalla ja notkeudella on suuri rooli, menevät käsi kädessä.

Olen pelännyt, että olisin aivan jalat hapoilla ja voimaton, kun on tauolla tullut pääasiassa hyötyliikuttua ja käveltyä lenkkejä. Että pitäis alottaa ihan nollasta.

Olen siis karppaillut koko ajan ala- tai hyväkarpisti, painossa ei sinänsä ole tapahtunut yhtään mitään.

No, kuitenkin tulos on se, että lihaksissa toki tuntuu, kun taas pitkästä aikaa käyttää niitä , mutta ei ole happoja, ei ole kramppeja, ei ole ylenpalttista väsymistä. Noita jälkilihaskipuja lukuunottamatta tuntuu, että ihan kuin en olisi taukoa pitänytkään... Todella outoa.

Toki joissain teknisissä jutuissa on "hieman" hiomista, mutta tosiaan sen suhteen, miltä kropassa tuntuu, olen ihmeen hyvin kuosissa.

Ja mietin, että voiko tähän olla syynä se, että karppaillessa on tullut syötyä protskua tarpeeksi, että lihakset ovat jäljellä, vaikkei niitä ole niin paljoa käyttänytkään kuin aiemmin. Että voiko se voima jotenkin "säilyä" tai jotain?

Enpä tiedä, kuulostaa hullulta ja todella epätieteelliseltä, mutta olen aika fiiliksissä - en ole yhtään niin rapakunnossa kuin luulin/pelkäsin!

Itseasiassa alakarpilla ollessa tuolla laktaatille on kysyntää enemmän kuin useinkaan tarjontaa... siitähän jauhetaan aivoille glukoosia sujuvasti. Sensijaan ylähiilareilla ei ole glukoneogeneesi kauhian innokkaassa puuhassaan. Alahiilareilla taas glukoneogeneesi suorastaan "huutaa" käyttöönsä kaikkea mahollista glukoosin raaka-ainetta niin paljon ku löytyy...

Laskukone - saako olla utelias, mitä lajia tanssit? Tai saahan sitä olla utelias, mutta vastaatko.

_________________
"Se parhaiten nauraa, joka toiselle kuoppaa kaivaa."

Pappa, selvennätkö vähän rautalankamallilla, niin tajuan, tajusinko oikein...

Marjatta, tanssin ja tanssin, mutta harrastan ainakin... eli klassinen baletti on tanssin laji.

Jos ollaan alakarpilla jolla nautittu hiilarimäärä ei riitä glukoosintarpeeseen valmistaa elimistö glukoosia itse. Solutasolla prosessi on glukoneogeneesi. Se voi käyttää glukoosintuotantoon muun muassa osaa aminohapoista (proteiinin rakennupalikoita) sekä lihastyössä syntyvää laktaattia sekä lisäksi rasvoja käytettäessä vapautuvaa glyserolia (rasvojen runko-osa johon mono- di- ja triglyserideissä rasvahapot ovat kiinnittyneet). Tuota laktaattia syntyy muun muassa lihastyössä, punasolujen energiatuotannossa yms. Se kaikki hyödynnetään glukoosin valmistukseen oikein mielellään silloin kun glukoneogeneesi on vauhdissa alakarpilla kun ravinnosta ei saada suuria hiilarimääriä. Alakarpilla oltaessa laktaatille onkin hyötyainekysyntää.. Alhaisilla hiilareilla glukoneogeneesin tuottama glukoosi ei riitä edes sen "pakkotarpeisiin" siksi sen glukoosin tarvetta samalla vähennetään korvaamalla lisäksi osa siitä ketoaineiden tuotannolla jolloin energia on turvattu vaikka glukoneogeneesi ei pystyisi tuottamaan täyttä glukoosin minimimäärää. Ketoainetuotanto on osa välillistä veren glukoosipitoisuuden säätöä tavallaan. Glukoosin kulutusta (syöty hiilari + omavamisteglukoosi) voi aineenvaihdunta tarvittaessa helposti tiputtaa reilusti alle 5g/h korvaamalla osa sen kulutuksesta siis ketoaineilla jolloin turvatan vähäisemmälläkin tuotannolla veren riittävän glukoosipitoisuuden ylläpito. (Toki silloin myös käytetään rasvahappoja suoraan energiapolttoaineena niissä paikoissa jotka siihen kykenee. Aivot ja muutamat muut solukot eivät kykene lainkaan rasvanpolttoon ne ovat joko glukoosi tai glukoosi+ketoaineriippuvaisia) Glukoneogeneesi jauhaa siis alakarpilla glukoosia kaikesta vapaasta glukosin raaka aineesta niin paljon kuin pystyy ja laktaatti yhtenä sopii tähän tarkoitukseen kuin nenä päähän. Mikäli glukoosilähteitä esim runsasta proteiiniylimäärää syödään, ei ehkä tarvita kamalasti ketoaineita koska glukoosin raaka ainetta se syöty ylimääräproteiinikin on mikäli se ei mene rakennuskäyttöön.

Jos sensijaan ruuasta saadaan paljon glukoosia ei koko glukoneogeneesiä tarvita jolloin se saa nukkua eikä ole laktaatillekaan tätä "kysyntää".

Kiitos Pappa! Jopa minä ymmärsin!

_________________
-looking Good and feeling Good-

Kiitos, nyt alkaa hahmottua, kun pari kertaa luin ajatuksella läpi...

Eli ymmärsin alunperinkin kutakuinkin oikein, ja ilmeisesti kaikille megahappoilijoille kannattaisi suositella karppailua

Aina sitä oppii uutta!

Mielenkiintoista.
Käsittääkseni laktaatin käyttö vaatii kuitenkin jonkinverran happea joten hyötykäyttö maksimirasituksessa anaerobisella tasolla ei onnistu, vai

Edelleen tarkoitus jatkaa karppauksen ihmiskokeita nyt kestävyyssurheilun puolella. tarkoitus hakea rajoja millä maksimiteholla onnistuu maratoni karpaten ja vielä hyväkarppauksesta ketogeeniseksi siirtyen ennen suoritusta (adaptaatio aika myös hakusessa onnistuuko alle 6 vko )

Siis nyt ollaan hiukan eri jutussa?

Laktaatista valmistetaan glukoosia (laktaatin dehydrogenaasi sytoplasmassa pyruvaatiksi jona se sitten pääsee mitokondrion kalvon läpi jossa se siirtyy samalle reitille glukoneogeneesissä kuin mm aminohapot...ja sieltä malaattina ulos ja sitten kautta monen kiemuran jälkeen valmiiksi glukoosiksi) kun siitä on puutetta silloin kun ollaan niukoilla hiilihydraateilla.

Tuo laktaatin dehydrogenaasi on monimutkainen juttu, se myös eroaa eri kudoksissa hiukan. Maksassa liikuntalihaksissa, sydämessä jne on hivenen poikkeavat jutut isoentsyymien osalta. Mutkikkuutta kuvaa se että kyseessä on noin 144kDa tetrameeri.

Ketogeenisellä ravitsemuksella tuo glukoneogeneesi jauhaa sokeria kaikesta mahdollisesta. Yksi sen lähtöaineista on laktaatti. Kun laktaattia syntyy normaalisti ylähiilareilla siitä on päästävä eroon. Kun ollaan alahiilareilla laktaatti on sokerintuotannon hyötyaine jolle on suorastaan kysyntää. Voisi sanoa leikillisesti, pieni urheilu helpottaa sokerintuotantoa