karppaus.infon arkistoitu foorumi

Tein juuri viikonloppuna treenileirillä (budolaji) luultavasti muutaman sata ylösnousua slaavikyykystä ei aivan niin alhaalta kuin minne pääsee ja koko jalkapohja lattiassa. Tämä siksi, että kun kaadun tekniiikasta selälleni, minulle vaivattomin tapa nousta ylös on keinahtaa selältä ensin slaavikyykkyyn ja nousta siitä sitten aivan pystysuoraan ylös. Vaivattomin on tässä siis "vähiten lihastyötä vaativa." (Vaatii sen sijaan melko liikkuvat lonkkanivelet.)

Ja tuon kuvan "deep squat" ei ole kovinkan deep minulle, persushan on monta kymmentä senttiä lattiasta. Minun ylösnousuni alkaa tilanteesta, jossa persus on niin lähellä maata kuin vain reisiluun pituus tekee mahdolliseksi, eli reiden takaosa on kiinni säären takaosassa. Lisäksi sitten itse liikkuminen tapahtuu monissa tilanteissa mataluudessa, joka vastaa tuon kuva "partial squatia," ajoittain myös "90-degree squatia."

Muuten vaan en tee kyykkyjä koskaan, sillä kaikenlainen jumppa ilman muuta tarkoitusta puuduttaa pään. Sitä määrää jalkateeniä, jonka saan HAUSKAA lajia treenatessa, en ikinä tekisi päätä puuduttavilla jumppaliikkeillä tai punttisalilla.

_________________
Lipidaari, laktovoori, lähiruoka

Jos kerron tekeväni jotain itse, se ei tarkoita että suosittelen muita tekemään samoin.
Kaikki sanottava sanottu tismalleen kuten tarkoitan, tulkinnat & rivienväliinluvut täysin omalla vastuulla.

Varmaan niin syvälle kuin tekniikkaa rikkomatta pääsee?

_________________
"You know, if you take everything I've ever accomplished in my entire life and condense it down into one day, it looks decent." - George Costanza

Harrastan crossfitiä ja meillä standardi on toi "parallel squat". Kuva toissapäivältä, ja hetihän siinä katse ei kiinnity syvyyteen vaan siihen miten jäätävä etukeno. Kyllä, tunsin jo tehdessä ettei mene puhtaasti, ja loppua kohti paremmin painoa kantapäille...

_________________

^ Mulla on samaa ongelmaa, eli liikaa tuppaa menemään selälle kyykyt. Ei selässä sinänsä mitään vikaa ole ollut, mutta monesti raskaammilla painoilla kyykky menee "hyvähuomen"-tyyppiseksi, eli lopussa ojentuu vasta selkä.

_________________
"You know, if you take everything I've ever accomplished in my entire life and condense it down into one day, it looks decent." - George Costanza

Olen budoilijan linjoilla; mun mielestä noi kolme ekaa ei varsinaisesti ole kyykkyjä. Siis itse en lähtisi kyykyksi sanomaan kuin tuota diippiä ja diipimpää jos pystyy tekemään. Painoa ei tarvitse lastata mahdollisimman paljoa (ja jättää "kyykkyä" mahdollisimma ylös) vaan sen verran että pystyy liikkuvuutensa rajoilla kyykyn tekemään. Voimailusta tai bodauksesta en tiedä mitään, itseäni kiinnostaa liikkuvuus ja kuntoilu.

En pääse kuin just ja justa 90 asteeseen.
Operoitu polvi ei jousta enempää.
Eli kyykkään niin syvään, kuin pääsen.

_________________
Asiallisia juttuja

Kyykkyä toki niin syvälle kun hyvältä tuntuu. Eteenpäin nojaamiseen auttaa se kun opettelee laittamaan tangon niskassa mahdollisimman alas (riippuu tietty välityssuhteista). Myös suht levee jalkojen asento ja jalkaterät polvien suuntaisesti eli lievästi ulospäin. Itse kyykkään myös tasapohjaisilla kengillä. Tärkeintä on kuitenkin nostella sellaisilla painoilla, joihin tekniikka riittää. Kyykkääminen on kuin uinti. Mitä enemmän toistoja tulee sitä helpommaksi se tulee kun tekniikka paranoo

Kyykyssä tärkeimpiä ovat keskivartalon lihakset joten jos vaikeuksia pitää pakettia kasassa harjoittelemaan keskivartaloa. Taljavedot pystyssä, erilaiset pidot ja lankut erittäin hyviä. Kuin myös kyykkääminen ilman vyötä.

Reipas

Kun kyykkää vain kehon painolla - se budotreenaus - ja tekee sen sitten vaikka jonkun sata kertaa viikonlopun aikana, niin asentokin muotoutuu ergonomiseksi.

Mutta aivan eri juttuhabn se toki on, kuin kyykkääminen painoilla: Lähdetään selinmakuusta ja keinautetaan kroppaa ensin harteiden suuntaan ikään kuin oltaisiin takaperin kuperkeikkaa tekemässsä (polvet koukusas) ja sitten siitä takaisin slaavikyykkyyn ja käytetään sen keinahduksen liikevoimaa ylösnousuun (tai jos on kaaduttu selkäsuuntaan budotreeneissä niin käännetään vain sen vauhdin suunta takaisin keinahtamalla harteiden varassa). Homma ei toimi ellei ole oikeasti kunnolla selkä suorassa, sen vektorin täytyy olla aivan pystysuoraan. Minä tulen kaatumisen jälkeen budotreeneissä ylös tuolla tavoin, koska se ottaa vähiten lihasvoimaa ja kaikenlaista monimutkaista könyämistä, kun sen keinahduksen voima välittyy ylösnousuun.

Tuo voisi olla hyvä oheisharjoite painoilla kyykkyjä tekeville, sillä oppii ainakin olemaan pystysuorassa, muuten ei homma toimi. Vaatii tosin aika paljon lonkkien liikkuvuutta, koska kun jalkapohjat ottavat lattiiaan ollaan aivan siellä alhaalla melkein perse maassa.

_________________
Lipidaari, laktovoori, lähiruoka

Jos kerron tekeväni jotain itse, se ei tarkoita että suosittelen muita tekemään samoin.
Kaikki sanottava sanottu tismalleen kuten tarkoitan, tulkinnat & rivienväliinluvut täysin omalla vastuulla.

Riippuu henkilöstä. Itse en voi mennä deeppiin, koska alaselän vamma ei tykkää siitä. kilpakyykkääjien kriteerit ovat riittävät, eli lonkka alle polven

https://www.powerliftingtowin.com/power ... uat-rules/

_________________
"Karppi Diem!"
Lelukaupat