Tapahtui eilen =
Miehen oman kontrollilaakarin tapaamisella pyysin lapsille oikeaa D-vitamiiniannostusohjetta (lapset 35,37 ja 42 kg)ja sain vastauksen , ettei lapsille maarata D-vitamiinia "vauva-aikojen" jalkeen...
Kinastelin mieheni kanssa aiheesta hetken....
Sattumalta poikani sairastui flunssaan samana paivanan ja oli omalla laakarillaan illalla, annoin saman pyynnon pojan mukaan . Vastaus oli ihan sama: lapset eivat tarvitse ko vitamiinia vaan saa&vat tarpeekseen auringosta ulkoillessaan ja kesan varasto pitaa koko vuoden tarpeet ylla. Laakarilla on kaksi omien laseteni ikaista lasta. Perhe kay pari kolme kertaa vuodessa "etelan auringossa" varastoimassa auringon antamaa D-vitamiinia.
Me olemme Belgiassa ,jossa toki on kesalla aurinkoa, mutta sateisena kesana emme ole useinkaan ulkona. Talvisin ei ole SUOMEN VALKOISTEN HANKIEN villitsemaan talviaurinkoa, vaan koko syksy-talvi ja kevat on LAHES auringotonta sateista aikaa. Koulun jalkeen kotiin tullessaan ovat sisalla ruokailun ja laksyjen teon ajan ja sitten onkin jo pilkosen pimeaa. Lounastaukonsa puolentoista tunnin verran ovat ulkona, mutta aurinkotakuuta ei todellakaan ole.
Pyysin kolmannen , sairaalan lastenlaakarimme, vastauksen ko kysymykseen ja sain yha samantyyppisen vastauksen.
Belgiassa paahtava aurinko lienee ,teoriassa ainakin, niin voimakasta, etta nainkin erilinjaisia vastauksia kahden maan laakareiden valilla voi olla.
Laakarit vaan totesivat aikuisten (siis meidan vanhempien) voivan annostella omat vitamiinimme kuten haluamme (omalla vastuulla) mutta lasten "laakitsemiseen (ennaltaehkaisyyn) ei kannattais puuttua ominpain.
Kivaa tukea sain ajatuksilleni.....
