|
Matti Tolonen vinkkaa TS:n juttuun, jossa häntä on haastateltu:
Alkuun pieni tietovisa.
Kolmen pisteen vihje: mitä ainetta pidettiin vielä muutama vuosi sitten myrkyllisenä yli viiden mikrogramman vuorokausiannoksella?
Kahden pisteen vihje: samaa ainetta suositellaan Suomessa nyt jopa 20 mikrogramman annoksena?
Yhden pisteen vihje: aine on vitamiini, joka oikeastaan on laajavaikutteinen hormoni?
Aivan oikein, D-vitamiinihan se tietysti on. D-vitamiini, jonka saantisuositukset muuttuvat niin kovaa vauhtia, että tavallinen ihminen ei tahdo pysyä perässä. Viranomaiset muuttivat suosituksia viimeksi taas tällä viikolla.
Uuden suosituksen mukaan kaikkien alle 18-vuotiaiden pitäisi nyt käyttää D-vitamiinivalmistetta ympäri vuoden. Alle 2-vuotiaille annokseksi suositellaan 10 mikrogrammaa, sitä vanhemmille 7,5 mikrogrammaa. Jo aiemmin on suositeltu yli 60-vuotiaille 20 mikrogramman annosta.
Kaukana ovat ne ajat, jolloin kansalaisia varoitettiin myrkytyksen uhalla nauttimasta vuorokaudessa yli viittä mikrogrammaa D-vitamiinia. Eikä niistä ajoista kuitenkaan vielä monta vuotta ole.
– D-vitamiinin saantisuositukset ja turvamarginaalit ovat nousseet viime vuosina. D-vitamiinia on tutkittu paljon, ja sen on todettu olevan paljon muutakin kuin vain luustovitamiini, jona sitä oli totuttu pitämään. Samalla on todettu, että suomalaiset saavat liian vähän D-vitamiinia ravinnostaan, Suomen akatemian terveyden tutkimuksen yksikön johtaja Mikael Fogelholm sanoo.
– Suositusten takana on parantunut ja lisääntynyt tutkimus. Niinhän tiede etenee: asiat tarkentuvat ja muuttuvat uuden tiedon myötä. Se, mitä 1970-luvulla pidettiin totuutena, ei välttämättä enää ole sitä.
Yksi D-vitamiinin hyötyjen aktiivisin puolestapuhuja on ollut Matti Tolonen. Tohtori Tolonen on jo pitkään uskonut, että suomalaiset eivät saa tarpeeksi D-vitamiinia ravinnostaan.
– Hyvä asia on se, että D-vitamiinin tärkeys hyvinvoinnille on nyt noussut näkyvästi esiin, Tolonen miettii.
– Mielestäni nykyiset saantisuositukset eivät kuitenkaan ole vielä lähellekään riittäviä. Eivätkä edes nykyiset suositukset toteudu useimpien suomalaisten kohdalla.
– D-vitamiinia pitäisi saada 1–2,5 mikrogrammaa painokiloa kohden vuorokaudessa. Ylipainoiset ja kroonisesti sairaat tarvitsevat sitä enemmän kuin normaalipainoiset ja terveet.
Kun uusia saantisuosituksia vertaa entisiin, huomaa, että mitään suurta muutosta niissä ei tapahtunut. Suurempi muutos on filosofinen: se, että nyt viranomaiset suosittelevat vitamiinia nautittavaksi purkista.
– Viralliset tahot myönsivät nyt oikeastaan ensimmäistä kertaa, että suomalaiset eivät saa terveyden kannalta tarvittavaa määrää D-vitamiinia ravinnostaan. Kyse on muuttuneesta ajattelutavasta, sillä tähän asti on väitetty normaalin ravinnon riittävän turvaamaan vitamiinien saanti, Tolonen sanoo.
Ensi vuonna julkaistaan uudet pohjoismaiset ravitsemussuositukset. Odotettavissa on, että D-vitamiinin saantisuosituksia nostetaan jälleen siinä vaiheessa. Suomalaisista suosituksia valmistelemassa ovat olleet Fogelholm ja Itä-Suomen yliopiston tutkija Ursula Schwab.
– Jos D-vitamiinin saantisuositus ei muutu, olen ihmeissäni. Niin paljon tieteellistä näyttöä alkaa olla kasassa D-vitamiinin hyödyistä ja sen saannin puutteesta, Fogelholm sanoo.
Saantisuosituksia ja turvallisen käytön ylärajoja on erityisesti Pohjois-Amerikassa nostettu viime aikoina paljon. Fogelholm ei kuitenkaan usko siihen, että suositus nousisi Suomessa hetkessä kovin ylös.
– Eivät muutokset koskaan ole kovin radikaaleja, Fogelholm sanoo.
– Suosituksen pitää olla toteutettavissa. Jos suositus nostetaan kovin ylös, elintarvikkeita pitäisi alkaa vitaminoida todella rajusti, tai sitten väestölle pitäisi alkaa jakaa D-vitamiinipillereitä. En usko, että kumpikaan vaihtoehto on realistinen, Fogelholm miettii.
Tolonen puolestaan uskoo, että D-vitamiinivalmisteiden jako olisi kunnissa helposti toteutettavissa.
– Jos kunnat jakaisivat kaikille D-vitamiinilisää, sillä säästettäisiin vuosittain miljardeja euroja terveydenhoitokuluina, Tolonen väittää.
Itse hän kertoo nauttivansa sadan mikrogramman D-vitamiinilisän päivittäin.
Suositusten mukaan yli 18-vuotiaiden aikuisten (poislukien raskaana olevat ja imettävät naiset) pitäisi saada 7,5 mikrogramman päivittäinen D-vitamiiniannoksensa ravinnosta. Määrään on mahdollista päästä, mutta se edellyttää säännöllistä kalan syöntiä. Sadassa grammassa kirjolohta on D-vitamiinia 7,8 mikrogrammaa.
– Jos syö eri kalalajeja pari, kolme kertaa viikossa ja käyttää lisäksi D-vitaminoitua maitoa ja margariinia, sen pitäisi riittää päivittäisen 7,5 mikrogramman D-vitamiinitarpeen tyydyttämiseen, Turun yliopiston ravitsemustieteen dosentti Kirsi Laitinen sanoo.
D-vitamiinia on kalan, ravintorasvojen ja vitaminoidun maidon lisäksi kananmunissa ja sienissä.
– Uskon terveelliseen ruokavalioon. Ainakin itse yrittäisin saada D-vitamiinin – ja muut vitamiinit – monipuolisesta ravinnosta. Jos se ei millään onnistu, silloin voisin ajatella D-vitamiinilisää – ainakin talvisaikaan, Laitinen miettii.
_________________
You Eat What You Are
|
Kirjaudu sisään
UKK
Etsi
Ym....
Mitä meille onkaan opetettu viimeiset vuosikymmenet: